Maatilan velkavipu
Hyvän yrityksen pitää olla kannattava, vakavarainen ja sen pitää kehittyä. Sama pätee myös maatilalla. Vaikka maatilayritys olisi kuinka kannattava, laskee sen suhteellinen tulos muihin verrattuna ajan mittaan, jos yritystoiminta pysyy entisellään. Pitää kävellä, jotta pysyisi paikallaan. Maatilan kehittäminen vaatii runsaasti pääomaa, mistä on yleensä aina puutetta. Siksi joudutaan lähes aina ottamaan velkaa maatilaa kehitettäessä ja laajennettaessa.
Velka on maatilallakin hyvä renki, mutta huono isäntä. Oikein käytettynä velkapääomalla saadaan maatilaa kehitettyä nopeasti, jolloin maatilan velkavipu toimii suunnitellun mukaisesti. Liian suuren rasituksen alla vipuvarsi katkeaa, ja koko rakennelma sortuu käyttäjänsä syliin.
Oikean velan määrän selvittäminen on osa maatilan strategista johtamista, jossa yrittäjäriski tiedostetaan, mutta oikeat päätökset saavat palkkion kehittyvänä maatilana.
Tuottoprosentin oltava korkoa suurempi
Käytettäessä velkavipua maatilan laajentamiseen, pitää laskea otettavan velan korkorasitus, ja vastaavasti velkasijoituksella saatava myöhempi suuremman maatilan antama tuotto.
Sijoitetun lisäpääoman antama tuottoprosentti pitää olla korkeampi, kuin mitä velasta maksetaan korkoa. Yleensä tämä on mahdollista hyvin hoidetun karjatilan laajennusinvestoinnissa, mutta ei juuri koskaan ostettaessa markkinahintaista lisämaata. Siksi navetan pystyy rakentamaan velkarahalla, mutta ostettavan lisämaan tuottoarvon ylittävä osuus tulisi maksaa omalla rahalla.
Velkaa enintään liikevaihdon verran
Maatilan velkamäärässä on ratkaisevaa maatilan velanhoitokyky. Oleellista ei ole niinkään peltopinta-ala, tai lehmien lukumäärä. Sen sijaan merkityksellistä on maatilan tekemä tulos, ja siitä johdettu yksilöllinen kyky maksaa velkojen lyhennyksiä ja korkoja.
Vanha perussääntö, jonka mukaan maatilalla saa olla velkaa liikevaihdon verran, on edelleenkin toimiva nyrkkisääntö. Se pätee kaikkiin tuotantosuuntiin ja tilakokoluokkiin.
Vain harkiten enemmän velkaa
Aktiivisella kehittyvällä maatilalla joudutaan kuitenkin hyvin usein ottamaan velkaa enemmän. Jo pelkästään maatilojen sukupolvenvaihdoksissa syntyy tavallisesti velkaa yli liikevaihdon.
Vilja- ja maitotilan käytännön johtamisessa voidaankin lähteä siitä, että alle liikevaihdon oleva velkamäärä on tavoite, mutta tuo raja voidaan harkiten ylittää.
Tyypillisellä hyvin hoidetulla maatilalla toiminta jatkuu edelleen normaalisti, kunhan velan määrä on alle kaksi kertaa liikevaihto. Jos velan määrä nousee tuota suuremmaksi, pystytään edelleenkin pyörittämään maatilan tuotantoa normaalisti, hoitamaan velkojen korot, ja perheen yksityistalouteen jää tarvittava elantorahoitus, mutta lainojen lyhennyksiä joudutaan usein järjestelemään uudelleen, eikä pienempiäkään uusia investointeja pystytä tekemään maatilan tulorahoituksella.
Jos kokonaisvelkamäärä ylittää liikevaihdon 3-kertaisesti, alkaa se näkyä jokapäiväisessä toiminnassa; laskuja ei pystytä maksamaan ajallaan, eikä tuotantopanoksia ole aina saatavilla maksuvalmiusongelmien vuoksi.
Suurimmillaan vilja- tai maitotilalla saattaa olla velkaa seitsemän kertaa liikevaihdon verran. Silloin taloudellinen tilanne on kuitenkin epätoivoinen, ja käytännössä joudutaan lähes aina luopumaan maatilasta.
Velanhoitomenot pidettävä aisoissa
Maatilan velanhoitokykyä mittaa ja osoittaa ehkä parhaiten velanhoitomenojen suhteellinen osuus liikevaihdosta.
Velanhoitomeno koostuu vuotuisesta lyhennyksestä, maksetuista koroista ja rahoittajapankin perimistä muista kuluista. Näin saatua yhteissummaa verrataan kyseisen maatilan vuotuiseen liikevaihtoon.
Vertailun numeroarvot on helppo poimia maatilan veroilmoituksen 2-lomakkeelta.
Jos kyseinen velanhoitomeno on alle 10 prosenttia liikevaihdosta, on velan aiheuttama rasitus maatilan talouteen maltillinen. Suositeltavana ylärajana maito- ja viljatiloilla on 20 prosenttia liikevaihdosta. Jos tuo ylitetään, syö velanhoitomeno kohtuuttomasti kokonaistaloutta, mikä näkyy maksuvalmiustilanteen huononemisena, eikä tilillä ole aina rahaa maksaa laskuja.
Jos velanhoitomeno on yli 20 prosenttia liikevaihdosta, pitää asia ottaa puheeksi rahoittajapankissa. Tällöin voidaan velan takaisinmaksuaikaa pidentää, jolloin vuotuinen lyhennys pienenee ja velanhoitomeno kokonaisuutena laskee.
Järkevä lyhennysohjelma ja kohtuullinen maksuvalmius ovat kaikkien osapuolten edun mukaisia.
Korkokin pidettävä aisoissa
Samalla tavalla kannattaa toimia myös velan koron noustessa merkittävästi, mikä lienee väistämätöntä tulevina vuosina.
Jos maksettavan velan koron määrä nousee niin suureksi, että sen seurauksena velanhoitomenon kokonaismäärä ylittää 20 prosenttia maatilan liikevaihdosta, kannattaa asiassa kääntyä rahoittajapankin puoleen.
Ensisijaisesti pitää neuvotella pankin marginaalin laskemisesta kokonaiskoron laskemiseksi. Jos koron lasku ei ole mahdollista, jää ainoaksi keinoksi velan takaisinmaksuajan pidentäminen niin, että vuotuinen velanhoitomeno palaa järkeväksi summaksi.
Maatalouslainojen korot ovat kesällä 2015 edelleen poikkeuksellisen alhaisia. Tyypillinen maatalousrakentamiseen otetun pankkilainan korko on ollut noin 3,00 prosentin luokkaa. Siitä on pankin marginaalin osuus 2,80 prosenttia, ja 12 kuukauden viitekoron osuus 0,20 prosenttia.
Asiakaskohtaiset erot ovat kuitenkin suuria, ja johtuvat kunkin asiakkaan riskireittauksesta. Hyvin hoidettu maatila, jolla on riittävät vakuudet, saa uutta kehittämislainaa huomattavasti edellisemmin kuin suuren riskin sisältävä maatila-asiakas.
Korkokatto tai korkoputki antaa suojaa
Koska pankkilainan korot ovat hyvin todennäköisesti nousemassa tulevina vuosina, tarjoavat pankit maatiloille erilaisia korkokatto-, tai korkoputkisopimuksia. Ne ovatkin perusteltuja yksittäisen maatilan rahoitusriskin pienentämiseksi.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että erilaisista korkojen rahoitusjärjestelyistä aiheutuu myös menoja. Ei voida olettaa, että rahoittajapankki tekee tarjouksia omasta kateosuudestansa tinkimällä.
Yksittäisen maatilan kohdalla pitää laskea se korkein mahdollinen velan korko, minkä kanssa vielä tullaan toimeen. Jos vaikuttaa todennäköiseltä, että tuo ylitetään tulevina vuosina, kannattaa sopia pankin kanssa korkokatosta.
Jos sen sijaan talous on niin hyvällä mallilla, että korkeampikin korko on normaalisti hoidettavissa maatilan tulorahoituksella, kannattaa pitäytyä sovituissa lainaehdoissa. Lisäksi kannattaa muistaa, että toteutuneen historian perusteella lyhyempi viitekorko on ollut edullisempi, kuin pitkän aikavälin viitekorko.
Lue koko juttu KM:stä.
Talouden johtava asiantuntija Jarmo Keskinen, ProAgria Etelä-Suomi