Satelliittivalvonta on vasta alkua
Tänä vuonna maataloustukien ehtojen noudattamista valvottiin ensimmäistä kertaa satelliittivalvonnan avulla.
Vaikka monia etukäteen kauhistutti ”isoveli valvoo”-tyylinen kyttäys, olivat kokemukset pääosin hyviä. Isoon joukkoon mahtuu aina virheitä ja joissakin tapauksessa viljelijät joutuivat käymään useamman kerran kaukana olevilla lohkoilla tai lohkoilla, joista oli korjattu satoa jo useamman kerran.
Älypuhelinten ja ohjelmiston käyttö huolestutti osaa viljelijöistä, mutta Vipu-mobiili toimi yllättävänkin hyvin. Moni valtionhallinnon tietotekniikkahanke on ensivaiheessa ollut paljon heikompi.
Kokonaisuuden kannalta on järkevää, että turhat valvontakäynnit jäävät historiaan. Kun viljelijät vielä jatkossa voivat ottaa kasvukauden aikana lohkoistaan kuvia ja niillä todistaa kasvustot ja toimenpiteet, päästään jatkossa paljon järkevämpään tukien valvontaan.
Satelliittien ottamia kuvia ja niiden antamaa dataa on hyödynnetty maataloudessa jo parin vuosikymmenen ajan. Lohkokohtaisesti kuvista on saatavilla jo jonkinlaista hyötyä, mutta edelleen satelliittikuvien data on varsin epätarkkaa. Niiden pohjalta voidaan kuitenkin lähteä suunnittelemaan entistä tarkempia viljelytoimia muiden laitteiden tuoman lisädatan perusteella.
Peltolohkoja voidaan kuvata miehittämättömillä ilma-aluksilla (joko lentokone- tai kopterityyliset koneet) varsin laajaltakin alueelta nopeasti, joten jokaisen viljelijän ei tarvitse murehtia tarkkojen ilmakuvien hankintaa. Kun näihin tietoihin lisätään tarkkaan paikkatietoon perustuvaa maaperäanalyysiä, työkoneiden keräämää satodataa ja esimerkiksi lidar-tekniikkaan perustuvaa korkeusdataa, pystytään pellosta saamaan jo todella paljon tietoa.
Suurin ongelma ei ole tiedon kerääminen. Siihen löytyy tekniikkaa ja automaatiota, mutta tiedon agronominen hyödyntäminen vaatii jo enemmän. Siihenkin on tulossa apua, sillä tekoäly ja siihen kuuluva koneoppiminen pystyvät tuottamaan uusia ratkaisuehdotuksia, mutta dataa tarvitaan paljon. Tämän takia ensimmäiset todelliset agronomiset edistysaskeleet tulevatkin kotieläinpuolelta, jossa eläinyksilöitä on paljon ja useimmiten hyvin säädellyissä olosuhteissa, jolloin isosta datasta helpommin huomataan poikkeamat ja pystytään oppimaan, korjaamaan ja parhaimmillaan ennakoimaan asioita, joihin ihmisen pitää puuttua.
Peltoviljelyssä olosuhteet vaihtelevat paljon enemmän ja vuodet ovat aina erilaisia, joten vaaditaan todella laajoja ja pitkäkestoisia tietokantoja, jotta dataa päästään kunnolla hyödyntämään. Mutta jollei datan keruuta aloiteta, ei päästä ikinä edes alkuun.
Siksi valtiovallan pitää voimakkaasti tukea perushankkeita, joissa hankitaan tietoa Suomen pelloista. Ja tämä verovaroin kerätty data tulee olla ilmaiseksi viljelijöiden käytössä.
Löytyykö investointeihin rahoitusta?
KoneAgria-näyttely keräsi enemmän kävijöitä kuin viimeksi eli kiinnostusta uuteen tekniikkaan ja uusiin ratkaisuihin löytyy. Samaan aikaan kuitenkin korkotaso on noussut selvästi, maatalouskoneiden hinnat vielä selvemmin ja maatalouden kannattavuus makaa paikallaan tai jopa heikkenee.
Investoinnit ovat tällä hetkellä varsin vähäisiä, erityisesti kotieläinrakennuksiin ja kalliisiin erikoiskoneisiin. Tämä pätee koko Eurooppaan, ei pelkästään Suomeen.
Isot kansainväliset maatalouskonevalmistajat ovat heränneet tilanteeseen ja erityisesti siihen, että rahoituksen hinta on noussut. Moni valmistaja pyrkiikin edistämään kone- ja laitekauppaa omien rahoitusjärjestelmien kautta. Käytännössä maatalouskoneteollisuus ottaa omaan piikkiinsä osan lainojen koroista tarjoamalla edullisempaa konerahoitusta.
Moni viljelijä miettii nyt koneen oston sijaan muita tapoja eli koneen vuokrausta määräajaksi tai leasingkoneen hankintaa. Näillä tavoilla on mahdollista vastata heti konetarpeeseen, mutta välttää isojen pääomien sitomista tilanteessa, jossa korkotaso on aiempia vuosia korkeampi. Korkojen ennakoidaan myös laskevan tulevan vuoden aikana.
Investointien jarruna on nyt myös tukihaun, tai oikeammin investointitukien maksattamisen ongelmat. Tässä tilanteessa se, että byrokratia on investointien jarruna on huonointa mahdollista talouspolitiikkaa.