Katovuosi peruttu

Kaurakisassa on menty ensin kylmästä lämpimään, sitten kuivasta märkään. Ruiskutuskausi vedetään kurakelillä. Lämpösummassa ollaan lähes sata astetta pitkän ajan keskiarvoja edellä. Tästä näyttääkin tulevan kauravuosi, ja katovuosi on ainakin kaurojen osalta toistaiseksi peruttu.

Toukokuu oli poikkeuksellisen lämmin ja vähäsateinen. Hellepäiviä oli 16, mikä on uusi ennätys. Vuonna 2018 hellepäiviä oli 14.

Joka neljännellä Ilmatieteen laitoksen sadetta seuraavalla havaintoasemalla toukokuun sademäärä jäi alle viiteen millimetriin, ja asemakohtaisia kuivuusennätyksiä tehtiin ympäri maata. Kaurakisaajat tunsivat kaiken tämän nahoissaan.

Kisalohkot ovat pääsääntöisesti viljelyvarmoja, ja oraat näyttivät hyviltä. Maanlaajuisesti tilanne oli kuitenkin toinen. Orastuminen oli epätasaista, ja osa viljan oraista tuntui kuolevan kuivuuteen. Kylvökoneiden ominaisuuksista keskusteltiin kaurakisan Whatsapp-ryhmässä kiivaasti.

Siemenen ja lannoitteen kylvö samasta vantaasta puhututtaa jokaisena kuivana keväänä. Juuriston kehitystä ja kuivuuden sietoa edistäisi se, kun ravintojuuret joutuisivat hakeutumaan alaspäin, eivätkä jäisi pintaan.

Toukokuun lopussa povattiin katovuotta, mutta sitten säätyyppi muuttui. Kesäkuun alun ukkoskuurot toivat kaivattuja sateita. Kaurakisaajat seurasivat sadetutkaa kuin kuuta nousevaa ja ilo oli ylimmillään, kun miljoonasade sattui kohdalle.

Pian olikin monin paikoin jo liian märkää. Kuurot olivat paikallisia, joten kuiviakin kolkkia yhä löytyi, esimerkiksi Pohjanmaa. Ukkoskuurot satoivat rakeiden kera, ja piiskasivat juurikkaiden taimia hajalle.

Kesäkuun kahden ensimmäisen viikon sadesaldo oli jopa 100 mm. Ohran oraat menivät monessa kohtaa keltaisiksi ja peltojen ongelmakohdat näkyivät hyvin.

Lisätyppeä korrenkasvun alussa

Kaurakisaajien lannoituksen nollaruudut erottuvat selvästi. Typen ottoa on myös mittailtu Yaran mittareiden avulla. Osa kisaajista ajeli kauralle snapsilannoitusta versomisen alussa.

Ensimmäisen varsinaisen lisätyppilannoituksen hetki on korrenkasvun alussa. Toisen lisätyppilannoituksen voi ajaa vähän ennen röyhylle tuloa. Tämä vaikuttaa jyvän kokoon.

Kaura ottaa typpeä yleensä pidempään kuin muut viljat kertoo kauranjalostaja Hanna Haikka Boreal Kasvinjalostuksesta. ”Se ottaa typpeä vielä röyhylle tulon jälkeenkin.”

Tällaisissa olosuhteissa kauran kasvu on valtavaa. Eriaikaisia versoja on, mutta jälkiversot ehtivät valmistua hyvin, Haikka sanoo. Tässä vaiheessa kasvukautta voi siis ennustaa sekä hyvää satoa että laatua, vaikka jälkiversontaa onkin nyt runsaasti.

Plantanovan Juha Uusitalo on samoilla linjoilla Haikan kanssa. ”Tilanne on huomattavasti parempi kuin viime vuonna. Tämän kesän kauroja voidaan hyvinkin päästä puimaan inhimilliseen aikaan, toisin kuin viime syksynä. Sade tuli kuitenkin riittävän ajoissa hyvään satoon, vaikka erinomainen sato monin paikoin varmaan jää haaveeksi.”

Viime vuonna kauroissa oli puintihetkellä kaikenlaisia röyhyjä: yliränsistyneitä, täysin vihreitä ja sopivia. Tänä vuonna loppukesän jälkiversonnalta todennäköisesti säästytään, sillä kasvustoista tulee tarpeeksi tiheitä jo kesäkuussa.

Tiheä kasvusto tietää myös lakoriskiä. Rehevissä kasvustoissa on riski aikaiselle laolle, Haikka varoittaa. Kasvunsääteiden kanssa onkin taiteilemista sateiden ja nopean kasvun keskellä.

Kauran korressa on kuusi solmuväliä. Kolme alinta on lyhyttä ja ylimmät pitkiä. Viimeisin solmuväli on kaikkein pisin ja nopeimmin kasvava ja lakoontuu herkimmin.

Pohjanmaalla on tapana ajaa kasvunsäädettä vähän, mutta usein. Kolme ruiskutuskertaa tulee tarpeeseen, jos vettä riittää ja kasvu on nopeaa.

Kaurakisaajat aikovatkin ajaa kasvunsääteitä vähintään yhden kierroksen, useimmat kaksi tai jopa kolme. Poikkeuksena ovat luomukisaajat Tommi Hasu ja Kaarle Tavela, sekä Aleksi Alanto, jolla ei ole kuulemma ollut lakoviljaa vuoden 2017 jälkeen.

Vahva, Hurja ja Inka lujakortisimmat

Kisassa mukana olevista kauralajikkeista herkimmin lakoontuvat Matty ja Scotty. Avenue on kolmanneksi lakoherkin, sitten tulevat Jacky ja Proxy. Lujakortisimmat ovat Vahva, Hurja ja Inka.

Borealin lajikkeista Inkasta, Nestorista ja BOR Leenasta Inka on pitkäkortisin, mutta laonkestävin, Haikka kertoo. Leena on kestävämpi kuin Nestor, vaikka virallisten lajikekokeiden mukaan Nestorin lakoprosentti on Leenaa pienempi.

Nestorilla puolestaan versoutumiskyky on paras tästä kolmikosta, jonka vuoksi se sopii hyvin myös luomuun. Nestor tulee päivän aiemmin röyhylle kuin Inka tai Leena.

Nestor ja BOR Leena vastaavat hyvin kasvunsääteisiin eli niiden korsi lyhenee oleellisesti. Sen sijaan Inkan korsi pysyy varsin pitkänä sääteistä huolimatta.

Haikka suosittelee kuitenkin kasvunsäädekäsittelyä Inkalle erityisesti Pohjanmaan valo-olosuhteissa, mikäli vettä tulee runsaasti. Vähän mutta usein, on sopiva resepti.

Rikkakasvitorjunnassa ongelmana ovat myöhään itäneet lajit. Kimmo Polo raportoi vesiheinän heränneen kesäkuun kymmenes päivä. Siinä vaiheessa kesäkuun sadesaldo kisalohkolla oli 80 mm.

Toisaalta taas Kangasalla savikka muodostui ongelmaksi yhdessä Kaarle Tavelan luomukaurakasvustossa. Ensimmäinen kunnon sade 10 mm tuli 9.6. Siihen asti oli kuivaa, ja se suosii savikan kasvua. Tavela kylvää ja äestää rikat System Cameleonilla. Rivivälit saatiin puhtaaksi, mutta savikkaa jäi kauran kylvöriviin. ◻