Suuri lannoitekatsaus

Onko lannoiterakeilla oikeasti eroja, vai perustuuko erilaisuus vain mielikuviin?

Liukenevatko jonkun valmistajan rakeet ja ravinteet toisia nopeammin? Entä juuttuuko joku lannoitesortti toista helpommin kylvökoneeseen?

Käytännön Maamies -lehden selvityksen mukaan markkinoilla olevat moniravinteiset NPK-lannoiterakeet ovat yllättävän samanlaisia.

Vaihtelua on lähinnä hivenaine- ja seleenipitoisuudessa sekä ravinnesuhteissa. Myös fosforin liukoisuudessa on eroja, ja tietysti hinnoissa.

Valmistusprosesseissa, pinnoituksessa ja käytettävyydessä ei ole sen sijaan ole lopputuotteen kannalta suurta eroavuutta.

Typpilannoitteilla ja blendeillä vaihtelua on enemmän, ja tarjolla on mitä erilaisempia sekoituksia.

Yara hallitsee markkinoita

Suomen lannoitemarkkinoilla on yksi ylivoimainen, kaksi suurehkoa ja pari pienempää toimijaa.

Yara hallitsee kivennäislannoitemarkkinoita 80–85 prosentin osuudella.

”Yara Suomi valmistaa puolitoista miljoonaa tonnia lannoitteita vuodessa, ja siitä kaksi kolmasosaa menee vientiin”, kertoo Yara Suomen toimitusjohtaja Tero Hemmilä.

Belor Agron ja Cemagron osuus markkinoista on yhteensä 10–15 prosenttia.

Tilinpäätöstietojen mukaan Belor Agron liikevaihto oli 15,3 miljoonaa euroa tilikaudella 2012/12 ja Cemagron 17,4 miljoonaa euroa tilikaudella 2012/06. Yara Suomella se oli 824 miljoonaa euroa 2012/12.

A-Rehu tuo pienen siivun lannoitetarpeesta, ja viljelijöiden oman yrityksen Agroyn kautta kulkee enintään kahden prosentin markkinaosuus.

Agroyn liikevaihto oli vuonna 2012 vielä alle miljoona euroa, mutta lienee vähintään tuplaantunut vuoden 2013 aikana.

Raisioagro ei tuo tällä hetkellä lannoitteita maahan. Myöskään Tigoteam ei tee tällä hetkellä lannoitekauppaa.

S.G.Nieminen tuo ranskalaisen Roullier Groupin valmistamia lannoitteita, mutta markkinaosuus on vähäinen.

Agrimarket myy eniten

Peltolannoitteiden vähittäismyyjistä suurin lienee Agrimarket-ketju. Myyntimäärät eivät ole julkisia, mutta DLA:n Hankkija-Maatalouden kauppaan liittyvässä asiakirjassa on DLA:n näkemys markkinaosuuksista.

DLA arvioi Hankkijan markkinaosuudeksi vuonna 2011 30–40 prosenttia ja YRMA:n (nyk. Y-Agro) osuudeksi 1–10 prosenttia lannoitemarkkinoista.

DLA-kaupan ulkopuolelle jääneiden S-ryhmän osuuskauppojen (Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa, Suur-Seudun Osuuskauppa ja Kymenlaakson Agrimarket) osuudeksi arvioitiin 5–15 prosenttia.

Peltolannoitteiden jälleenmyyntimarkkinoiden kokonaisarvoksi vuonna 2011 arvioitiin 180–240 miljoonaa euroa, joka vastaa noin 580 000–640 000 tonnia lannoitteita.

K-maatalouden osuudeksi arvioitiin 30–40 ja Raisioagron 5–15 prosenttia.

Meijereiden ja A-Rehun lannoitemyynnin määrä ei sisältynyt arvioon.

Sittemmin Y-Agro on lopettanut lannoitekaupan. Cemagro on puolestaan laajentunut K-maatalouskauppoihin meijereiden ja maito-osuuskuntien lisäksi.

Belor Agron pääasiallinen myyntikanava on K-maatalouskaupat. Yaran lannoitteita myyvät Agrimarketit, K-maatalouskaupat, Raisioagro ja meijerit.

Yaran perusvalikoimaa myyvät kaikki jälleenmyyjät. Agrimarket- ja K-maatalousketjut myyvät lisäksi Yaran valmistamia hivenlannoitteita, jotka ovat osa Kasvuohjelmaa tai Viljelyohjelmaa.

Agroyn tuomat lannoitteet menevät niille, jotka ovat ne etukäteen varanneet. Viljelijät hoitavat logistiikan ja rahaliikenteen itse.

NPK-rakeita ja blendejä

Suurin osa tarjonnasta on kuivarakeistettuja NPK-lannoitteita, joissa ravinteet ovat samassa rakeessa.

Yara Suomen valmistamat lannoitteet ovat pääsääntöisesti sellaisia, samoin Belor Agron, Agroyn ja A-Rehun maahantuomat NPK-lannoitteet.

Cemagron tarjonnasta suurin osa on ammoniumnitraatilla tai ammoniumsulfaatilla terästettyä ”hybridilannoitetta”.

Sekoitusten pohjana on venäläisen JSC Acronin valmistama NPK 16-7-13 -prilli, jonka joukkoon lisätään ammoniumnitraattiprillejä tai ammoniumsulfaattikiteitä.

Cemagro kutsuu seoslannoitteitaan hybridilannoitteiksi, joka sinänsä ei ole mikään virallinen tyyppinimi, vaan kauppanimi.

Käytännössä hybridilannoitteet ovat mekaanisia seoksia eli blendejä, vaikka ne ovatkin käytettävyydeltään hienostuneempia kuin perinteiset blendit, joissa jokainen pääravinne on omassa rakeessaan.

Hybridilannoitteiden lisäksi Cemagrolla on valikoimissaan muitakin seoksia. Cemagron NK-lannoite on valmistettu sekoittamalla ammoniumnitraattia, ammoniumsulfaattia ja kalisuolaa eli MOP:ia.

Kahdessa typpilannoitteessa on sekoitettu kahta typpiraetta keskenään. Myös A-Rehun NK-lannoite on blendi.

Typpilannoitteet yleistyneet

Typpilannoitteita on runsaasti erilaisia, ja valikoima on laajentunut kymmenessä vuodessa huimasti.

Typpilannoitteiden kirjo on myös suurempi kuin NPK-lannoitteilla eli tarjolla on monenkokoisia ja -muotoisia rakeita.

Aiemmin käytettiin pelkkää Suomensalpietaria, mutta nyt sitäkin on kolmea erilaista: normaalia, ekstraseleenipitoista ja ekstrahivenpitoista.

Kalsiumammoniumnitraattia eli CANnia on sitäkin markkinoilla monta eri sorttia. Ne ovat kaikki tuontilannoitteita.

Myös Yara lisäsi CANnin valikoimiinsa, kun huomasi sille olevan kysyntää. Se tulee Saksasta Yaran omalta tehtaalta.

YaraBela Suomensalpietarit ja CANnit vastaavat käytettävyydeltään NPK-rakeita.

Huomiota kannattaa kiinnittää typen muotoihin, sillä nitraattimuotoinen typpi on nopeampaa kuin ammonium-, saati ureatyppi.

Öljykasveille sopivaa ammoniumsulfaattia (N21-S24) on sitäkin saatavilla joko kiteisenä tai kompaktoituna (puristettu rae) ja pyöreänä rakeena.

Yaran runsasrikkisessä typpilannoitteessa YaraBela Sulfanissa typpi on sekä ammonium- että nitraattimuodossa, ja tuote on samanlainen rae kuin NPK-rakeetkin.

Urea-prilli (N46) on sekä Yaran että Cemagron valikoimissa. Cemagron prilli on suurempi kuin Yaran.

Hivenet suurin ero

Yara Suomen valmistamien ja tuontilannoitteiden merkittävin ero on hivenpitoisuudessa.

Pääravinteet N, P ja K löytyvät kaikilta. Samoin sivuravinteet kalsium, magnesium ja rikki ovat myös monissa tuontilannoitteissa.

Yara Suomen lannoitteissa on pääsääntöisesti booria ja seleeniä. Osassa on lisäksi mangaania ja sinkkiä.

Belor Agron lannoitteissa ei ole lainkaan hiveniä, ja Cemagron valikoimasta yhdessä tuotteessa on mukana boori, mutta sekin erillisenä rakeena.

Rikistä on pulaa erityisesti läpäisevillä ja kevyillä mailla.

Aiemmin tarvittava rikkimäärä tuli ilmasta, mutta nyt se on annettava lannoituksen kautta. Kasvi ottaa rikkiä 20–40 kiloa hehtaarilta. Varastolannoitus ei ole mahdollista.

Mitä hiveniä kasvi tarvitsee?

Hivenravinteita kasvi ottaa vain joitakin kymmeniä grammoja tai enintään muutaman kilon hehtaarilta.

Kriittisimpiä Suomen maaperässä ovat mangaani, boori ja kupari. Mangaania ja booria on lisätty moniin Yara Suomen lannoitteisiin, mutta kuparia ei.

Syynä on turvallisuusriski. Kupari toimii katalyyttinä niinsanotulle termiselle hajoamiselle, jossa ammoniumnitraattipitoisen lannoitteen typpi lämmön vaikutuksesta hajoaa typen oksideiksi.

Seleenistä ei ole kasvilla pulaa, mutta se on tärkeä eläinten ja ihmisten terveyden kannalta.

Mangaania on yleensä maaperässä tarpeeksi, mutta se ei ole liukoisessa muodossa, jos pH nousee lähelle seitsemää. Mangaaninpuutetta voi torjua kasvustoruiskutuksilla.

Boorin puutos vaivaa eniten öljykasveja karkeilla kivennäismailla tai multamailla. Boori on ylimäärinä myrkyllistä, joten sitä ei kannata antaa suosituksia enempää.

Kuparin puutos on yleisin eloperäisillä mailla. Sitä voi torjua erillisellä hivenlannoituksella, joka annetaan kylvölannoituksen yhteydessä.

Kotimaisten tutkimusten mukaan mangaani on ainoa hivenaine, joka kannattaa ruiskuttaa kasvustoon. Muut hivenet on edullisempi antaa kylvölannoituksen yhteydessä.

Rakeisia hivenlannoitteita on tarjolla Yara Suomen, BioFarmin ja K-maatalouden valikoimissa.

Nestemäisten hivenlannoitteiden tarjonta on vieläkin runsaampi. Niistä oli katsaus KM 10/2012 -lehdessä.

Hinnat jäykät

Kausihinnoittelu tuntuu jatkavan elämäänsä Suomessa, vaikka siitä onkin virallisesti luovuttu vuoden 2008 hintarallin jälkeen.

Kesän avaushintoja markkinoidaan edullisimpina hintoina, eivätkä jälleenmyyjät mielellään laske hintoja kesken kauden. Käytännössä maatalouskaupat ovat joutuneet jo alittamaan kesän avaushinnat. Kaupat on todennäköisesti tehty mitättömällä katteella.

Yara ei ilmoita enää listahintojaan Suomessa eikä Ruotsissa. Tätä perustellaan sillä, että vähittäiskauppa päättää itse jälleenmyyntihinnoista.

Suomen markkinoilta ei ole myöskään saatavissa vähittäiskauppojen hintatietoja toisin kuin monista muista maista.

Lannoitekaupassa on ollut tapana antaa paljousalennuksia myyntimäärän mukaan. Toisin sanoen eniten lannoitteita myyvä maatalouskauppa saa lannoitteensa edullisimmin.

Suuruuden ekonomia vaikuttaa asiakkaalle asti, eli tuhannen hehtaarin lannoitteet saa tonnihinnaltaan edullisemmin kuin sadan hehtaarin.

Näin toimivat oletettavasti kaikki tahot viljelijöiden omaa maatalouskauppaa Agroyta lukuunottamatta, jossa hinta on kaikille tilaajille sama.

Belor Agro ja Cemagro ilmoittavat listahintansa verkkosivuillaan ja Maaseudun Tulevaisuuden hintaseurannassa.

Yaran hinnat ovat olleet joitakin kymppejä tonnilta kilpailijoiden hintoja kalliimmat.

Kolme valmistustapaa

NPK-lannoitteita valmistetaan pääasiassa Euroopassa. Valmistusmenetelmiä on kolmea eri tyyppiä.

Yaran teknisen asiantuntijan, lannoitteiden kemiasta väitelleen Harri Kiisken mukaan Yara Suomi käyttää sekahappoprosessia, jonka Kemira on aikoinaan kehittänyt.

Sekahappoprosessi on käytössä Suomen lisäksi muutamissa lannoitetehtaissa esimerkiksi Algeriassa ja Italiassa, mutta maailmanlaajuisesti se on harvinainen valmistustapa.

Sekahappoprosessissa raakafosfaatti liuotetaan typpihappoon, jolloin fosfaatti saadaan vesiliukoiseen muotoon fosforihapoksi. Samalla syntyy kalsiumnitraattia ja fluorivetyä.

Valmistuksessa on monta vaihetta, jotka tehdään neutralointireaktoreissa. Kaliumsuola ja hivenaineet lisätään prosessin lopussa, jonka jälkeen liete rakeistetaan, kuivataan ja seulotaan.

Nitrofosfaattiprosessi yleisin

Maailmanlaajuisesti merkittävin NPK-prosessi on Yaran ja
BASFin käyttämä nitrofosfaattiprosessi, joka on keksitty Norjassa.

Siinäkin raakafosfaatti liuotetaan typpihappoon, mutta syntynyt kalsiumnitraatti kiteytetään omaksi tuotteeksi.

Prosessissa typen ja fosforin suhde on oltava vähintään yhden suhde yhteen, joten lopputuloksena syntyvä NPK-lannoite on tyypillisesti oksidimuodossa 20-10-10 tai 15-15-15.

Tämä prosessi on otettu laajalti käyttöön myös venäläisissä lannoitetehtaissa, tosin siitä on tehty omia muunnelmia. Esimerkiksi UralChem ja JSC Acron käyttävät sitä, mutta eroavat toisistaan rakeistuksessa: Acron tuottaa prillattua ja UralChem rakeista.

Kolmannessa NPK-prosessissa ammoniakista ja typpihaposta valmistetaan ammoniumnitraattia, ja fosforihaposta ja ammoniakista monoammoniumfosfaattia eli MAPia. Ammoniumnitraatti, MAP ja kaliumsuola yhdistetään rakeistuksessa. Tätä prosessia käyttää esimerkiksi Yaran puoliksi omistama Iso-Britannian GrowHow sekä muutama muu Yaran tehdas Euroopassa.

Pinnoitus kaikilla sama

NPK-rakeet pinnoitetaan yleensä samalla lailla eikä pölyävyydessä ole suuria eroja.

Pinnoite on talkkia ja öljy-amiiniseosta. Sen tehtävä on estää paakkuuntuminen kuljetuksen, varastoinnin ja käytön aikana.

Talkki hylkii vettä, ja se sidotaan rakeen pintaan öljyllä. Talkkihiukkaset estävät lannoitesuolojen tarttumisen toisiinsa. Amiini on öljyn lisäaine, ja sen tehtävä on pitää rakeesta ulossuuntatuvat suolakiteet lyhyinä.

Pinnoitus ei kuitenkaan kestä suurta vesimäärää. Jos lannoiterae kastuu, se turpoaa ja hajoaa.

Kiisken mukaan pinnoitus suojelee vesihöyryltä, mutta jos höyryä on runsaasti, rae kastuu.

Yara Suomen lannoitetehtailla lannoiterakeiden runkona toimii kipsi. Kipsi liukenee ravinnesuoloja hitaammin. Pintalevityksen jälkeen voi hetken aikaa nähdä tyhjiä kipsirunkoja pellolla.

”Rakeesta liukenee ensin typpi, sitten kalium ja fosfori. Kipsi on niukkaliukoinen, ja liukenee viimeiseksi”, Kiiski kertoo. Kipsistä voi löytyä pieni määrä fosforia, koska se sitoo sitä itseensä.

Urea- ja ammoniumnitraatti-prilleillä pinnoitus on erilainen kuin NPK-rakeilla, CANnilla tai Suomensalpietarilla.

Raekoko vaihtelee

Raekoko riippuu tehtaan prosesseista ja seulonnan tarkkuudesta. Lannoitevalmistajat ilmoittavat raekoon jakaumana.

”Pieniä rakeita ei saa olla liikaa, sillä se lisää paakkuuntumisriskiä varastoinnin aikana”, Kiiski kertoo.

Raekokojakauma vaikuttaa myös lannoitteenlevityksen tasaisuuteen. Suuret rakeet lentävät pidemmälle.

JSC Acron ilmoittaa NPK-lannoitteen 16-16-16 (ravinteet oksidimuodossa) prilleistä 75 prosentin olevan 2–4 millimetrin ja 95 prosenttia 1–4 millimetrin kokoluokassa. Kaksi prosenttia on pienempiä kuin yksi millimetri ja suurimmat prillit ovat kuuden millimetrin kokoisia.

Kyseinen tuote on Cemagron NPK 16-7-13, jota Cemagro käyttää hybridilannoitteidensa pohjana.

Yaran NPK-lannoitteissa yli 90 prosenttia rakeista on 2–4 millimetrin kokoisia ja keskikoko on 3,2 millimetriä.

”Yleensä kahta millimetriä pienempiä rakeita ei saisi olla kuin enintään kaksi prosenttia, samoin yli viiden millimetrin rakeita”, Kiiski sanoo.

UralChem ilmoittaa puolestaan NPK-lannoitteiden ja CANnin rakeista 90–95 prosentin olevan kokoluokkaa 2–5 millimetriä.

Ilmankosteus on kriittinen

”Lannoiterakeiden kriittinen ilmankosteus on 40–60 prosenttia. Jos ilmankosteus ylittää 60 prosenttia, rae imee kosteutta”, Kiiski kertoo.

Tämän vuoksi lannoitesäkkiä ei saa laittaa maata vasten, vaan välissä täytyy olla lava tai joku muu.

Kiisken mukaan hankalin aika on aina kevät, koska joka kevät jossain päin Suomea ilman suhteellinen kosteus on korkea kylvöaikaan.

”Sadekelillä merkittävin tekijä on se, miten kylvökone on pesty ja kuivattu. Jos pölyä jää koneeseen, se imee kosteutta, ja kun siihen päälle kaataa säkillisen lannoitteita, ne juuttuvat aivan varmasti kiinni.”

Kaikkein hankalin on kuuma ja kostea keli. Sellaisiakin sattuu monena keväänä.

Jos lannoitteet juuttuvat kylvökoneeseen, pitäisi kone pestä ja kuivata. Usein hektisenä kylvöaikana se ei ole mahdollista, ja kylvölannoitus takkuaa koneeseen juuttuvan lannoitteen takia.

Lannoiterakeen juoksevuus on yleensä raekoon ja pyöreän muodon ansiota. Levittimen kunto vaikuttaa asiaan. Samoin lannoiterakeen kostea pinta.

Pieni rae liukenee nopeiten

Pintalevitykseen käytettävien typpilannoitteiden liukenemisnopeus on herättänyt paljon keskustelua.

”Liukenemisnopeudet tosiaan vaihtelevat, mutta ne johtuvat raekoosta, rakeen lujuudesta ja tilavuuspainosta. Sama yhdiste liukenee aina yhtä nopeasti”, Kiiski kertoo.

Kiisken mukaan liukenemista voi verrata sokeriin – iso palasokeri liukenee hitaammin kuin pieni sokerirae. Samoin höttöinen rae liukenee nopeammin kuin tiiviiksi puristettu.

Urea ja ammoniumnitraatti ovat pieniä prillejä, joilla on paljon ominaispinta-alaa. Niiltä puuttuu myös runkorakenne, ja pinnoite on erilainen kuin NPK-rakeissa tai Suomensalpietarissa.

Niiden raelujuus ja mekaaninen kestävyys ovat NPK-rakeita heikompia. Siksi ne myös liukenevat nopeammin.

”Ammoniumnitraatti-prillin
tilavuuspaino on alhainen, raekoko on pieni ja sillä on magnesiumnitraatista tehty sisäinen pinnoite, jota ei voi käyttää CANnissa tai NPK:ssa.”

Kaikkien nopeimmin liukenevia rakeita ei voi käyttää kylvölannoituksessa, vaan ne on levitettävä erikseen.

Esimerkiksi Cemagron NS 38-8 on urean ja ammoniumsulfaatin seos, eikä sitä kannata laittaa kylvökoneeseen.

Rakeesta tehdään luja sen vuoksi, että se kestäisi kuljetusta, varastointia ja käyttöä. Pieni raelujuus voi viitata myös paakkuuntumistaipumukseen.

Annaleena Ylhäinen 

Lue koko juttu KM:stä.