Nyt mennään taas!

Kamppailu suurimmasta syysvehnäsadosta on alkanut. Kevätlannoituksiin päästiin hyvissä ajoin, kun routa suli Etelä-Suomessa ja lämpö sai vehnät kasvuun. KM:n ”Varjolohko” Vihdissä sai ensimmäisen lannoituksensa satokisan yhteistyökumppanin Mtechin XAG P100 Pro -droonilla 10. huhtikuuta.

Jokakeväinen ”milloin on oikea aika aloittaa syysviljojen lannoitukset” -keskustelu kävi tänäkin vuonna kuumana. Routaa oli ennätyksellinen paljon, mutta se myös suli Etelä-Suomessa ällistyttävällä vauhdilla.

Ensimmäiset rukiit lannoitettin maaliskuun lopun pakkasaamuina, kun maa kantoi, ja syysvehnillä jatkettiin huhtikuun alussa.

Yara Suomen kokeissa paras vaste syysvehnien ensimmäiselle lannoitukselle on saatu, kun on odotettu huhtikuun puoliväliin tai jopa pidemmälle. Juuret alkavat ottaa ravinteita vasta tässä vaiheessa, kertoi Yara Suomen asiakkuuspäällikkö Teemu Tuomola ProAgrian suuressa syysvehnäpäivässä maaliskuun puolivälissä.

Viljelijöillä ajankohtaan vaikuttaa kuitenkin myös se, milloin pellolle pääsee traktorilla.

Käytännön Maamiehen toimitus osallistuu syysvehnäkisaan Vihdissä sijaitsevalla Varjolohkolla. Sen kevätlannoituksen osalta ei tarvinnut odottaa pakkasöitä, vaan typpilannoite levitettiin keskellä kirkasta päivää XAG P100 Pro -droonilla 10. huhtikuuta.

Mtech edistää droonien yleistymistä

Maatalouden digitaalisia ratkaisuja, esimerkiksi Minun Maatilani -palvelua tuottava Mtech Digital Solutions haluaa edistää raskaiden maatalousdroonien käyttöönottoa Suomessa.

Mtech tarjoaa XAG-drooneille teknistä tukea ja huoltoa ja se sekä myy että vuokraa laitteita. Tavoitteena on, että droonit yleistyisivät maatalouden työkoneina. Urakoitsijoita löytyy jo erityisesti metsäpuolelta.

Mtechin johtava agronomi Mikko Hakojärvi ja kasvintuotanto-ohjelmistojen kehityspäällikkö Jaakko Laurinen hoitivat Varjolohkon lannoituksen maatalousdroonilla, jonka kantokyky on 50 kiloa ja kokonaispaino täydellä säiliöllä 110 kiloa.

Droonin etu perinteiseen työkoneeseen verrattuna on se, että sillä pääsee märille pelloille ja hankaliin maastoihin. Mtechin droonilla kevätlannoitukset aloitettiin maaliskuun puolivälin jälkeen ruispelloille.

Varjolohkon Ceylonille annettiin ensimmäisessä lannoituksessa 100 kg/ha YaraBela Suomensalpietaria. Lohkon koko on kolme hehtaaria ja tätä varten droonin lannoitesäiliö piti täyttää kuuteen kertaan. Samalla vaihdettiin akut.

Säiliön täyttö sujui käytännön työssä jopa nopeammin kuin akkujen vaihto, sillä lannoite valutettiin suoraan suursäkistä suursäkkiventtiilin kautta säiliöön. Homma hoituu tarvittaessa yksin, mutta kahdella henkilöllä saadaan vaihtoihin hieman lisää nopeutta.

Kopteri lentää noin 10 minuuttia yksillä akuilla. Akkuja on kaksi kiinni droonissa ja neljä akkua latautuu samalla kun drooni lentää. Akkujen lataukseen käytetään polttoainekäyttöistä aggregaattia. Myytävässä peruspaketissa on mukana neljä akkua ja yksi latausaggregaatti, mutta jos haluaa työn jatkuvan ilman taukoja, on käytössä oltava kaksi latausasemaa ja kaikkiaan kuusi akkua. Tällä laajemmalla akku- ja latausvalikoimalla dronen veroton hinta on noin 30000 euroa.

50 lannoitekilon levitys säiliön täyttöineen kesti vajaat 15 minuuttia, eli tunnissa sai reilut 200 kiloa lannoitetta maahan. Levitysteho riippuu levitettävästä määrästä ja tuotteen ominaispainosta, mutta suurin rajoittava asia on säiliötilavuus ja nostokyky. Piensiemeniä kylvettäessä päästään yhdellä säiliöllä huomattavasti suurempiin työtehoihin.

Lohkon rajat saatiin sovellukseen kävelemällä lohkon ympäri rtk-tarkkuudella olevan käsimittarin avulla. Lohkorajat voi tuoda myös automaattiohjausjärjestelmästä, jos siitä löytyy sopiva tiedostomuoto. Drooni suunnittelee itse parhaan lentoreitin, mutta riittävä levitys- ja lentotarkuus vaatii pellon laitaan siirrettävän rtk-tukiaseman.

Pellolla olleen sähköpylvään drooni tunnisti itse ja kiersi sen sujuvasti. Varjolohkolla ollut sähkölinja edellytti hieman normaalia matalampaa lentokorkeutta ja siksi levitysleveys jäi hieman pienemmäksi.

Ruotsissa runsaasti talvituhoja

Viime talvi oli syysviljoille pääosin suotuisa, sillä tammi-helmikuun hirmupakkasten aikaan koko Suomessa oli lumipeite, vaikka se olikin tavanomaista ohuempi.

Varsinais-Suomessa lunta oli vain kymmenisen senttiä, mutta se tuli tarpeeseen. Ruotsin puolella lumipeite puuttui monin paikoin, ja siellä koettiinkin suurimmat talvituhot pitkiin aikoihin. Helmikuun öinä oli parikymmentä astetta pakkasta eikä lumipeitettä ollut, joten erityisesti herkimmät syysvehnälajikkeet kärsivät Ruotsissa. Aikainen Chevignon-lajike oli yksi näistä.

Ja kyllä Suomessakin tuli talvituhoja, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin Ruotsissa. Virallisissa lajikekokeissa näkyy runsaasti vaihtelua lajikkeiden välillä, joten talvi oli hyvä testaustoiminnan näkökulmasta.

Syksy oli märkä ainakin Etelä-Suomessa. Vihdissä sijaitseva KM:n Varjolohko kylvettiin 10.9.2025. Lannoitteena oli 152 g/ha YaraMila Y6.

Tämän jälkeen alkoivat sateet. Lokakuun alkuun mennessä vettä saatiin yli 100 mm ja marraskuun loppuun mennessä yli 200 mm. Osa lohkosta jäi tulvan alle ja tuhoutui. Muut osat orastuivat märkyydestä huolimatta.

Lämpösummaa kertyi kylvöjen päälle hieman alle 300 astetta ja kasvukausi kesti marraskuun puoliväliin saakka.

Pysyvä lumipeite tuli joulukuun lopussa ja tammi-helmikuu olivat pysyvää pakkaskeliä. Routa syveni helmikuun aikana varjolohkon lähistöllä olevan Yara Suomen Kotkaniemen tutkimusasemalla Vihdissä yli puoleen metriin. Lunta oli parikymmentä senttiä. Se suli maaliskuun alussa ja routakin hävisi maaliskuun loppuun mennessä.

Varjolohkon päällä oli maaliskuun ensimmäisellä viikolla vielä hieman lunta. Oraat paljastuivat vihreinä, eikä talvituhoja syksyn tulvavaurioita lukuun ottamatta ollut.

Huhtikuun yöpakkaset hidastivat kasvuun- lähtöä ja harvensivat syysvehniä. Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa pakkasta oli monena yönä kymmenenkin astetta. Varjolohkon Ceylon työnsi uusia juuria huhtikuussa ja ensimmäinen lannoitus tehtiin siinä mielessä oikeaan aikaan.

Kevät oli tänäkin vuonna tavanomaista aikaisempi, ja ensimmäisiä kevätkylvöjä aloiteltiin huhtikuun puolivälissä. Sateet tekisivät hyvää syysviljoille, mutta huhtikuu on ollut tavanomaiseen tapaan kuiva.

Lumipeite oli ohut, ja suli tavanomaista aikaisemmin. Sen on havaittu ruotsalaisissa tutkimuksissa vähentävän pohjaveteen kertyvän veden määrää. Talven lumipeitteen määrä ja kesto kerryttävät pohjavettä. Kesän sateet yleensä haihtuvat nopeasti tai kasvustot imevät ne itseensä.

Parisenkymmentä vehnäpeltoa mukana

Syysvehnäkisaan on ilmoittautunut parisenkymmentä osallistujaa ympäri Suomen. Mukana on myös luomuvehniä. Lajikkeita on laidasta laitaan, on sekä aikaisia että myöhäisiä.

Kilpailussa haetaan sekä suurinta satoa että parasta taloudellista tulosta. Sato mitataan hehtaarin alalta, se punnitaan ja määritetään kosteus. Lopullinen sato ilmoitetaan 14 prosentin peruskosteudessa.

KM:n kisahistorian suurin syysvehnäsato 10 217 kg/ha on vuodelta 2014 ja sen teki inkoolainen Karl Åberg Skagen-lajikkeella.

Koeruuduilla on saatu suurempia satoja. Viime kesän Ruutukisassa syysvehnällä otettiin yli 11 tonnin hehtaarisatoja, sillä kesäkuu oli sateinen, ja syysvehnät kasvoivat silmissä. Syysvehnän keskisato oli viime vuonna 5 280 kg/ha, kun se keskimäärin on ollut 4 240 kg/ha,

Ruutukisassa suurin sato oli 11 188 kg/ha ja se otettiin Bright-syysvehnällä. Lähes samaan satoon päästiin RGT Kilimanjaron, Brightin ja Informerin lajikeseoksella. Samoin Virossa suuria satoja antanut Informer antoi 10 904 kilon hehtaarisadon. Hieman aikaisemmalla Ibarralla otettiin 10 613 kilon sato.

Virossa syysvehnällä on saatu satokilpailussa 11,9 tonnin hehtaarisato. Sen otti Sven-Erik Lohu KWS Emil -lajikkeella. Esikasvina oli herne ja syysvehnä kylvettiin elokuun viimeinen päivä 385 itävällä neliölle. Tähän olisi Suomessakin mahdollista päästä, mutta se vaatii täydellistä onnistumista sekä helppoa talvea ja suotuisaa kevättä.

Virossa järjestetään myös satokilpailu, Viljelusvõistlus 2026, ja Suomen ja Viron parhaita syysvehnäsatoja verrataan toisiinsa leikkimielisessä Suomi–Viro-maaottelussa.

Satokisaan voi ilmoittautua huhtikuun loppuun asti lähettämällä sähköpostia KM:n toimitukseen: toimitus(at)agraari.fi. Kerro nimesi, paikkakuntasi, lajikkeesi ja mihin käyttöön viljelet vehnää. Voit myös perustella, miksi juuri sinut kannattaa valita kisaan mukaan.

Mukaan otetaan runsaasti osallistujia, ja heikommat kasvustot karsitaan pois kesäkuun aikana. Lopullinen sato mitataan noin viideltätoista pellolta, ja sen tekee riippumaton sadonmäärittäjä.

Kilpailua seurataan sosiaalisessa mediassa ja lehden sivuilla. Tarkoituksena on viedä syysvehnän viljelytekniikkaa eteenpäin ja testata lajikkeet tositoimissa. Kilpailuun saa osallistua myös lajikeseoksella.

Talouskisassa tavoitellaan parasta taloudellista tulosta hehtaarin alalta. Laskennassa huomioidaan erikseen elintarvike- ja rehulaadun hinta sekä tavanomaisessa että luomuvehnässä. Laatu määräytyy laatunäytteen mukaan. Hehtaarisadon hinta pyydetään viljakaupalta kaikille samalla viikolla.

Tuissa huomioidaan kasvinviljelytilan tuet kyseisellä alueella.

Muuttuviin kustannuksiin lasketaan tuotantopanokset keskihinnoilla, työtunnit, poltto- ja voiteluaineet, kuivauskustannukset, rahti, liikepääoman korko ja mahdollinen luomutarkastus.

Syysvehnän viljelyn taloudellista järkevyyttä pohditaan satokisan WhatsApp-ryhmässä, jossa on mukana myös satokilpailun yhteistyökumppanit. Viljamarkkinoiden osalta parasta osaamista tarjoaa kisan yhteistyökumppanina oleva, markkinaseurantaa tekevä Nordic Grain Intelligence.

Satokisan pääyhteistyökumppani on Yara Suomi, joka tarjoaa typpimittaukset ja Yara Megalab -kasvianalyysit kaikille osallistujille. Suurimman sadon korjannut saa Yaran tuotepalkinnon. ◻