Kevät yllätti maataloushallinnon
Joka syksy toistellaan kulunutta sanontaa siitä, miten talvi yllätti autoilijat. Tänä vuonna kuitenkin kevät yllätti maataloushallinnon.
Eteläisen Suomen vähäluminen ja lähestulkoon roudaton talvi sekä kuiva alkukevät kuivattivat eteläisen ja läntisen Suomen pellot lannoitus- ja kylvökuntoon poikkeuksellisen aikaisin.
Huhtikuun toisella ja kolmannella viikolla oli jo monin paikoin optimaaliset kylvökelit, mutta viljelijöiden keskuudessa vallitsi epätietoisuutta siitä, miten aikaisin pelloille voi mennä lannoittamaan milläkin lannoitteella ja erityisesti siitä, voiko pellon muokata ennen 16.4. talviaikaisen kasvipeitteisyyden ehtojen takia.
Kun samaan aikaan hallinnolta tuli Vipu-palveluun täysin turhia kuvauspyyntöjä esimerkiksi hyvin kasvavista syysviljamaista, oli monen viljelijän pinna kireällä.
Monet vetosivat hallintoon, jotta kasvipeitteisyyden 16.4. aikarajasta olisi voinut joustaa, mutta pyynnöt kaikuivat kuuroille korville.
Hallitus, erilaiset kansainväliset järjestöt ja kansalaisryhmät rummuttavat koko ajan ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja siitä, miten meidän kaikkien tulee sopeutua ilmastonmuutokseen. Erityisesti maa- ja metsätalouden sopeutumiskykyä korostetaan.
Sopeutuminen ei tunnu ulottuvan kuitenkaan maataloushallintoon.
Lähes jokainen maanviljelijä on nykyisin helposti hallinnon tavoitettavissa joko sähköpostilla tai Vipu-mobiilin avulla. Maalaisjärjellä ajatellen olisi riittänyt, että hallinnon virkamiehet olisivat vaivautuneet vilkaisemaan ikkunasta ulos, pitäneet viiden minuutin palaverin asiasta ja lähettäneet viestin viljelijöille, että poikkeuksellisten sääolojen takia aikarajasta tänä keväänä joustetaan ja peltoja saa jo muokata.
Viljelijöitä velvoitetaan kasvukauden aikana tarkkailemaan säätä, tuholaisia, kasvitauteja ja rikkakasveja sekä toimimaan havaintojen mukaan ja vielä raportoimaan hallinnolle tästä. Voisi ajatella, että myös hallinnon päässä voitaisiin tarkkailla kasvukauden aikaista tilannetta ja reagoida siihen.
Vaikuttaa siltä, että hallintoon on syvään iskostettu ajatusmaailma, että he maksavat maataloustuet ja he myös sanelevat niiden ehdot. Tukien maksajina ovat kuitenkin veronmaksajat ja veronmaksajien rahoista päättävät kansan valitsemat edustajat.
Tässä asiassa olisi tarvittu taas vahvaa poliittista ohjausta. Poliittisten päättäjien huomio taisi kuitenkin olla kunta- ja aluevaaleissa, eikä maatalouden murheissa.
päätoimittaja
Uudet jalostusmenetelmät saavat kannatusta
Euroopan unioni on parhaillaan uudistamassa uusia jalostusmenetelmiä ja erityisesti ns. geenisaksia koskevaa lainsäädäntöä. Suomessa on jo pitkään puhuttu näiden puolesta ja pääosa viljelijöistä sekä myös kansalaiset suhtautuvat myönteisesti uusiin jalostusmenetelmiin. Maataloustahoista kriittisimmin uusiin menetelmiin suhtautuu Luomuliitto, vaikka senkin jäsenet nykyisin viljelevät lajikkeita, joiden jalostuksessa on käytetty genomivalintaa, ponsiviljelyä ja jopa säteilytyksellä tehtyä mutaatiojalostusta.
Geenisaksien ja genomijalostuksen avulla nopeutetaan kasvinjalostusta. Niillä ei tuoda mitään uutta materiaalia kasviin, vaan ainoastaan nopeutetaan ja kohdennetaan jalostusta. Samoihin tuloksiin päästäisiin tavallisen valintaan perustuvan jalostuksen avulla, mutta se vaatisi hyvin paljon enemmän jalostusmateriaalia, kokeiluja ja aikaa.
Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa. Kukaan muu ei kohdista jalostussatsauksiaan niihin lajikkeisiin, joita pohjoinen maatalous tarvitsee. Kotimaisen kasvinjalostuksen resurssit ovat kuitenkin rajalliset ja uusien tekniikoiden avulla resurssit saataisiin tehokkaampaan käyttöön.
Uusien tekniikoiden salliminen saattaisi tuoda markkinaan jopa kokonaan uusia, kotimaisia toimijoita ja lisää kilpailua. Suomen on ponnisteltava EU:ssa sen eteen, että uudet jalostustekniikat saadaan nopeasti käyttöön.
Toisaalta geenisaksiin on ladattu ylitseampuvia odotuksia. Niiden avulla voidaan muokata yksittäisiä laatuominaisuuksia, esimerkiksi hedelmien tai perunan laatua tai taudinkestävyyttä. Menetelmä vaatii kuitenkin solukkoviljelyä, joka on viljakasveilla hankalaa. Kiinassa on jalostettu geenisaksien avulla härmänkestävä vehnä, mutta viljoilla menetelmä vie kauan aikaa, ennen kuin siitä tulee valtavirtaa.