Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen nimeää kotipesäkseen kunnallispolitiikan ja maakuntien kehittämisen. Ministerin työ vie kuitenkin kansainvälisille foorumeille ja suuriin, globaaleihin kysymyksiin. Juristin koulutus auttaa, kun kättä väännetään lainopillisista ilmastositoumuksista. Leipä ja lämpö meinaavat loppua eikä metsiäkään saisi enää käyttää. Sitä Kurvinen ei aio sallia

Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen joutui myrskyn silmään heti salkkua vaihdettuaan. Kielikuva on tässä tapauksessa paikallaan, sillä asia liittyi ilmastonmuutokseen. Tarkemmin sanottuna maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöihin.

Ministeri Kurvinen saattaisi itse käyttää kansanomaisempaa termiä ”hiilihumppa” tai ”hiilihimmeli”, mutta ei mennä vielä siihen.

Tilastokeskus julkaisi toukokuussa pikaennakon siitä, miten metsämaan hiilinielu oli romahtanut viime vuonna. Maankäyttösektorista oli tullut päästölähde, kun se aina tätä ennen on ollut hiilinielu. Pikaennakolla tarkoitetaan karkealla tasolla tehtyä laskentaa. Varsinainen ennakkotieto julkaistaan joulukuussa ja lopulliset luvut ensi vuoden maaliskuussa.

Tiedotteessa kerrottiin, että kasvihuonekaasut lasketaan nyt uudella tavalla, IPCC:n viidennen arviointiraportoinnin mukaisia kertoimia käyttäen. Ja siksi laskelmat eivät ole vertailukelpoisia edellisvuosien kanssa.

Hiilinielun väheneminen oli kuitenkin fakta laskentatavasta huolimatta, vaikka kyseessä olikin vain yhden vuoden tulokset. Siitä nousi kova poru. Hakkuumäärä oli kasvanut ja metsien kasvu heikentynyt. Tämä näkyi heti taseessa.

Suomen ilmastopaneeli moitti hallitusta hakkuiden sallimisesta ja vaati hiilinielujen pikaista pelastuspakettia. Neuvottiinpa jopa tuomaan puuta muista EU-maista.

Kiivaimmat vaativat kurssimuutosta Suomen ilmastopolitiikkaan.

Kurvinen pysytteli kuitenkin rauhallisena, ja kieltäytyi painamasta paniikkinappulaa. Äkkinäisiin muutoksiin ei lähdetä, vaan ensin selvitetään, mistä nielun väheneminen johtuu.

Ja nieluja vahvistetaan, eli metsien kasvua lisätään, Kurvinen sanoi. Tämä onnistuu hoitamalla metsiä paremmin.

Maankäyttö ilmastolakiin

Hiilinielukeskustelu kuvaa hyvin sitä, millaisten asioiden parissa maa- ja metsätalousministeri joutuu entistä enemmän painimaan.

Maa- ja metsätalous on valjastettu ilmastonmuutoksen torjuntaan, ja aihe on jatkuvasti otsikoissa – aivan kuten ravinnepäästöt aikoinaan.

Maatalous- tai metsäyrittäjästä tuntuu, ettei ketään kiinnosta itse alkutuotanto enää lainkaan, ainoastaan ilmastonmuutoksen torjunnasta puhutaan.

Ilmastoasiat työllistävät virkamiehiä ministeriä myöten varsin paljon. On uutta lainsäädäntöä, ja aihe on kiivaan tutkimustyön alla.

Medialle puolestaan riittää uutisoitavaa ja kohun saa helposti aikaiseksi. Taseet vaihtelevat voimakkaasti sen mukaan, millä standardeilla ne lasketaan. Käytetäänkö IPCC:n lukuja, kansainvälisiä keskiarvoja vaiko kotimaisia mittaustuloksia.

Suomi on luvannut pyrkiä hiilineutraaliksi vuonna 2035 ja EU on asettanut nettonielutavoitteen. Jos tavoitteissa ei pysytä, saattaa jäsenmaa joutua maksamaan EU:lle sakkomaksua.

Maankäyttösektori, eli maa- ja metsätalous sekä muu maankäyttö, kytkettiin hallitusohjelman mukaisesti osaksi ilmastopolitiikkaa. Ilmastolakiin kirjattiin tavoite vahvistaa hiilinieluja.

Tätä varten ministeriö on laatinut maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman, joka kulkee nimellä MISU. Se oli keväällä lausuntokierroksella, hallitus hyväksyi sen heinäkuussa ja syksyllä se viedään eduskuntaan.

Medialle ilmastosuunnitelmaa esiteltiin kesäkuun alussa.

Suunnitelma sisältää esimerkiksi turvepeltojen, suonpohjien ja suometsien ilmastokestävää käyttöä edistäviä toimia, metsien kasvun edistämistä, metsäkadon ehkäisyä, hiilimarkkinoiden kehittämistä, peltojen hiilipäästöjen vähentämistä ja heikkotuottoisten ja paksuturpeisten peltojen kosteikkoviljelyn edistämistä.

Ilmastosuunnitelman toimenpiteitä on jo ehditty moittia riittämättömiksi, vaikka työryhmässä on ollut mukana myös Suomen ilmastopaneelin jäseniä.

Toimittajatilaisuudessa Kurvinen antoi ymmärtää, että ilmastoasioilla tehdään entistä enemmän kotimaan politiikkaa.

Kukaan toimittajista ei hennonnut kysyä, kannattiko vihreiden kanssa lähteä samaan hallitukseen alun perinkään.

Niin tai näin, kiistely hakkuumääristä jatkunee tulevaisuudessakin ja ilmastoasioita tulee pöydälle lisää.

Kasvava metsä sitoo hiiltä

Suomalaista metsänhoitotapaa pyritään kyseenalaistamaan. Tämä paine tulee kotimaasta. Kritiikki kohdistuu avohakkuiden lisäksi kaikkeen mahdolliseen metsien käyttöön. Jopa täyssuojelua vaaditaan.

Tämä ei Kurvisen mielestä mene linjassa ilmastotavoitteiden kanssa.

”Metsien käyttö vahvistaa niiden hiilinieluvaikutusta eikä suinkaan pienennä sitä.”

Metsien hoito lisää nieluvaikutusta sillä kasvava metsä sitoo eniten hiiltä. Ensiharvennukset kiihdyttävät metsän kasvua.

”Jos haluamme eroon fossiilitaloudesta niin meidän on pakko käyttää metsiä”, Kurvinen sanoi. Ja niitä on käytettävä entistä tehokkaammin, sillä Venäjältä tuotava puu on korvattava.

Olemme tehneet Suomessa järkevää politiikkaa, emmekä ole yhtä riippuvaisia Venäjän energiasta kuin Keski-Eurooppa, Kurvinen sanoi.

Tämä viesti oli saatava perille myös Brysseliin. Vaikka Kurvinen oli toiminut vasta viisi viikkoa maa- ja metsätalousministerinä, hän oli pannut tuulemaan.

Euroopan komission ensimmäinen varapuheenjohtaja, ympäristökomisaari ja vihreän kehityksen ohjelman vetäjä Frans Timmermans oli kutsuttu tutustumaan suomalaiseen metsään.

Timmermans täytyi saada ymmärtämään suomalaista metsätaloutta ja ettei se aiheuta metsäkatoa. Ministeri Kurvinen aikoi selittää asian komissaarille itse.

Fossiilisista eroon

Tämä on huikea, kansainvälinen ministeriö, Kurvinen suitsutti uutta asemapaikkaansa ensimmäisessä toimittajatilaisuudessa.

”Olen tyytyväinen siihen, että ministeriömme asiat ovat saaneet sen tilan mikä niille kuuluukin.”

Maa-, metsä- ja elintarviketaloutta ei pidetä enää itsestäänselvyytenä. Se on hyvä asia, vaikka tähän on tultu vaikeimman kautta.

Maailmanlaajuinen pandemia ja Venäjän hyökkäyssota panivat maailman huoltovarmuuden polvilleen.

Maataloudessa on käynnissä rajuin murros sitten EU:hun liittymisen jälkeen, ja maanviljelijät maksavat Venäjän hyökkäyssodan hintaa, Kurvinen selvitti maa- ja metsätalouden tilannekuvaa.

Maatalouden kustannukset ovat nousseet rajusti. Samaan aikaan maa- ja metsätalouteen kohdistuu yhä suurempaa julkista painetta. Huoltovarmuuden turvaamisen lisäksi pitäisi torjua ilmastonmuutos ja ehkäistä luontokato. Ja myös sopeutua ilmastonmuutokseen.

Kun Kurviselta kysyy, pitäisikö tässä maailmantilanteessa laittaa ilmastotavoitteet sivuun, ja turvata Suomen ja EU:n ruoka ja energia, hän osaa syödä ja säästää kakun.

Ilmastotavoitteet hoituvat, sillä uuden cap-suunnitelman myötä maatalouden kasvihuonekaasupäästöt vähenevät 0,8 miljoonaa ekvivalenttitonnia, Kurvinen vastaa.

Fossiilisista polttoaineista hän haluaa irti. ”Kriisi osoitti sen, että sekä turvallisuus- että ympäristösyistä niistä on luovuttava.”

Vaalit ja ruisleipäpolitiikka

Kurvisen valinta maa- ja metsätalousministeriksi tuli yllätyksenä kaikille – myös hänelle itselleen.

”Se oli keskustan puheenjohtaja Annika Saarikon pyyntö, johon suostuin”, Kurvinen kertoo.

Vaikka ajat ovat vaikeat, ei maatalousministerin salkku ole hullumpi pesti saada näkyvyyttä ja nostetta. Myös kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ponnahti suureen julkisuuteen maatalousministerinä ollessaan.

Kurvinen myöntää suoraan, ettei hän ollut tehtävään paras substanssiosaaja. Mutta ministerin kokemusta hänellä oli entuudestaan. Ja sitä tehtävään kaivattiin. Kun puolue tarvitsee, on velvollisuus suostua, Kurvinen summaa.

Varmasti valintaan vaikutti myös Kurvisen poliittinen taitavuus. Hän on nuoresta iästään huolimatta varsin kokenut ja kovahermoinen. Ja hän osaa vetää kotiinpäin, huolehtia oman puolueen eduista.

Ministeriön toimittajatilaisuudessa hän kehaisee ohimennen keskustalaista politiikkaa. Hallituksen päättämä maatalouden kiinteistöveron poisto ja energiaveron lisäpalautus ei olisi mennyt läpi ilman keskustaa.

Tämä saa toimittajan kulmakarvat kohoamaan ja muistamaan ensi kevään vaalit.

Aiemmat ministerit eivät ole korostaneet puoluetaustaansa. Ministeri ja ministeriö ajavat valtakunnan asioita, eivät tee puoluepolitiikkaa – ainakaan toimittajien nähden.

Mutta Kurvisen imagoon tämä istuu. Hän on kansanomainen, ja kepulaistakin kepulaisempi.

Kurvinen kertoo lukevansa historiikkeja ja elämäkertoja. Historia on rakas harrastus, suoranainen intohimo, ja häntä kiinnostavat rauniot ja museot.

Hänet olisi helppo nähdä entisten keskustaministereiden Esko Ahon ja Mauri Pekkarisen seuraan kisaamaan triviatiedosta ja pärjäämään heille. Kurvinen on nopea, hyvä suustaan ja hänellä välähtää.

Ja vaikka Kurvinen on Etelä-Pohjanmaalta kotoisin, perhetausta ei tehnyt hänestä kepulaista, sen teki Ilkka-sanomalehti, jota Kurvinen alkoi lukea yläkouluikäisenä.

16-vuotiaana lukiolaisena hän johti jo Ylihärmän nuorisovaltuustoa ja kertoo oppineensa siellä, miten yhteiskunnallista vaikuttamista tehdään.

Kunnallispolitiikan Kurvinen nimeää kotipesäkseen, sillä siellä asiat tapahtuvat. Sellaiset asiat, jotka koskettavat ihmisten arkea.

Ensi kevään vaaleista puhuttaessa hän käyttää maanläheistä termiä ruisleipäpolitiikka. ”Humppa ja vouhotus saavat jäädä vähemmälle.”

Korot ovat nousseet, inflaatio on raju, elinkustannukset ovat kasvaneet, Kurvinen luettelee.

Talouspolitiikan tekeminen tulee olemaan tärkeä teema keskustalle.

Maatalousministerin työt käsittelevät kyllä leipää ja lämpöä, mutta varsin globaalilla tasolla.

Tämä työ on paljon kansainvälisempää ja oikeudellisempaa kuin voisi luulla, Kurvinen kertoo. Yleensä ei ole kyse pelkästä rahasta tai politiikasta, vaan kansainvälisistä sitoumuksista tai komission luvasta tehdä jotakin.

Ruisleipäpolitiikan sijaan ministeri Kurvinen joutuu perehtymään juridisiin velvoitteisiin, joita Suomen on pakko noudattaa. Nämä ulottavat lonkeronsa metsistä ja pelloista susien kaatolupiin, valkoposkihanhiin, kalastusoikeuksiin ja jopa karjalanpiirakoiden nimisuojaan.

Cap-tukien aikataulu on auki

Lupsakan ministeri Kurvisen tiukkuus tulee esille, kun häneltä kysyy tulevan cap:in peltotukien maksatusaikataulua.

Komissio hyväksyi Suomen cap-suunnitelman elokuun lopussa. Hyväksyntä tuli ensimmäisenä kuuden muun EU-maan kanssa. Kiirettä toimeenpanossa pitää silti.

Tukien hakeminen muuttuu uuden cap-kauden myötä. Sähköistä hakemusta saa täydentää pitkälle syksyyn. Valvonnassa hyödynnetään satelliittikuvia pelloista. Tämä otetaan käyttöön koko EU:ssa. Tanskan maatalousvirasto on pilotoinut satelliittiseurantaa, eikä se ole sujunut ongelmitta.

Useat maat ovat jo ilmoittaneet, että tukien maksatus viivästyy usealla kuukaudella. Kaikissa maissa on krooninen vaje virkamiehistä, eikä tietojärjestelmiä rakenneta kuntoon hetkessä.

Kurvinen ei halua kommentoida asiaa tässä vaiheessa. ”Tiedotamme aikataulun heti kun se on selvillä”, Kurvinen vastaa.

Cap-lakiesitykset viedään eduskuntaan syksyllä, Kurvinen lupaa. Ja cap-kokonaisuuden lait saadaan voimaan tammikuun alkuun mennessä.

Pankkeja ei voi käskyttää

Maatalouden akuutein ja vaikein ongelma on kassakriisi. Energian, rehun, lannoitteiden, koneiden, varaosien ja kaikkien muidenkin tuotantopanosten hinnat ovat nousseet.

Samaan aikaan maatalouden rahoitus on kiristynyt ja maksuajat lyhentyneet. Pankit perustelevat asiaa pankkisääntelyllä. Tosin finanssivalvonnan ja pankin omia riskienhallintaohjeita tulkitaan kirjavasti.

Kurvinen kertoo olevansa tietoinen tilanteesta. Pankkisektorilla on iso valta maatalouden kustannuskriisissä. Ministeriö ei voi kuitenkaan määrätä pankkeja antamaan lisää lainaa tai pidentämään maksuaikoja.

Keskusteluyhteys on olemassa ja sitä Kurvinen kertoo käyttävänsä.

Ministeriön toimivalta ulottuu investointitukiin, ja niiden tason Kurvinen lupaa pysyvän hyvällä tasolla. Hän aikoo myös perata Makeran säännöt läpi syksyn aikana.

Ministeriö ei voi myöskään määrätä kauppoja maksamaan parempaa hintaa maataloustuotteista.

Kurvisen näkemyksen mukaan kauppa on kuitenkin ymmärtänyt, että elintarvikeomavaraisuus ei säily ilman jokaisen panosta. Koko ruokaketjun keskiset keskustelut ovat käynnissä tästä aiheesta.

Elintarvikemarkkinalakiin saattaa myös tulla muutos. Kurvinen vertaa tilannetta huoneenvuokralakiin, jossa vuokralaisen asema on turvattu. Maataloustuottajat tarvitsevat lisää neuvotteluasemaa.

Myös eläintenhyvinvointilaki on tarkoitus saada tällä vaalikaudella läpi. ◻