Suomen avaintavoitteet EU-vaalikaudelle 2024–2029

Mennyt talvi oli pitkä, kylmä ja luminen, mutta tätä kirjoittaessa on kevät lähtenyt etenemään vauhdilla. Politiikan saralla voi todeta, että aina on vaalit tulossa. Näin on nytkin ja maa- ja metsätalouden kannalta erityisen tärkeät. Kesäkuussa käydään EU-vaalit eli europarlamenttivaalit ja tämä on alkanut näkyä kamapanjointina, mikä tiivistyy kesäkuuta kohden. Vaalit ovat tärkeät ja toivottavasti tämä näkyisi myös äänestysinnokkuudessa, mikä on perinteisesti eurovaaleissa ollut matala. Nykyisen komission aikana luonto- ja ympäristöpoliittiset ohjelmat ovat kuitenkin olleet vahvasti esillä ja selvää on, että suomalaisten äänen pitää kuulua myös Brysselissä, joten toivottavasti tämä osaltaan saa äänestäjiä liikkeelle. Tarvitsemme parlamenttiin maa- ja metsätalouden osaajia. Uudessa parlamentissa Suomi saa yhden lisäpaikan ja jatkossa meiltä on viisitoista meppiä parlamentissa edustamassa.

EU-asiat kuuluvat vahvasti myös eduskunnalle ja hallitukselle. Nyt keväällä on eduskunnassa käsitelty Suomen avaintavoitteet EU-vaalikaudelle 2024–2029. Hallitusohjelmaan on kirjattuna, että Suomen tulee olla entistä aktiivisempi erityisesti EU:n ennakkovaikuttamisessa. EU:n päätöksenteossa on parempi olla proaktiivinen kuin reaktiivinen. Politiikassa nimittäin paras ja tärkein paikka vaikuttaa on asioiden valmistelun yhteydessä. Valmiiden esitysten tullessa pöytään on parhaat vaikuttamisen paikat jo menneet. Tähän liittyen on nämä Suomen avaintavoitteet nyt tuotu eduskuntaan hyväksyttäviksi. Kesäkuussa käytyjen vaalien jälkeen Eurooppa-neuvosto hyväksyy strategisen ohjelman, jossa hyvin pitkälle määritellään seuraavan viisivuotiskauden tavoitteet ja se toimii myös ohjeistuksena komission puheenjohtajalle. Mitä nämä Suomen tavoitteet sitten ovat? Avaintavoitteita on paljon, mutta keskityn tässä kirjoituksessani nimenomaan maa- ja metsätalouden sekä ympäristötoimien kirjauksiin.

Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aloittamisesta on kulunut yli kaksi vuotta ja se laukaisi liikkeelle useita kriisejä. Monet raaka-aineketjut, totutut energiamuodot, sekä toimitusketjut menivät kokonaan uusiksi. Maataloudessa näkyvin osa oli lannoite- ja energiamarkkinan merkittävät häiriöt ja hintojen nousu. Tuotantopanosten hinnat ovat tulleet huippuhinnoista alaspäin, mutta ovat edelleen korkealla. Maataloustuotteiden hinnat ovat seuranneet osittain samaa heiluntaa ja ovat nyt alkaneet vakiintua. Tosin maailmanlaajuinen epävarmuus on valitettavasti lisääntynyt ja edelleen voidaan nähdä isoja muutoksia.

Epävarmuus ja tuotannon kannattavuusongelmat ovat saaneet maataloustuottajat liikkeelle ympäri Eurooppaa. On järjestetty laajoja mielenosoituksia juuri näistä syistä sekä alan lisääntyneen sääntelyn takia. Tämä on saanut aikaan Euroopan laajuista keskustelua huoltovarmuudesta. Samalla on keskusteltu koko Euroopan riippuvuudesta alueen ulkopuolelta tulevista tuotantopanoksista. Suomen kannassa onkin ruokaturvasta lausuttu, että lannoitteiden ja rehujen omavaraisuutta on lisättävä Euroopassa. Samalla korostetaan sitä, että Suomi haluaa edistää kokonaisturvallisuusajattelua ja suomalaista huoltovarmuuskonseptia EU-tasolla. Tällä halutaan vahvistaa koko EU:n kriisiensietokykyä. Suomi on näissä asioissa edelläkävijä.

Suomen kannassa on lausuttu myös, että maatalouden tukijärjestelmää on yksinkertaistettava ja tukien pitää kohdistua enemmän ruoantuotantoon. Selvää on myös se, että kaikissa jäsenmaissa on oltava mahdollisuus kannattavaan tuotantoon. Huoltovarmuus lähtee maatiloilta ja ilman kannattavaa tuotantoa tämä perusta on uhattuna.

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin laajasti metsäasioita. Metsäasiat ovatkin kirjattuna Suomen kannassa vahvasti ja selvää on, että siinä on korostettu metsiin liittyvän päätöksenteon kuulumista kansalliseen päätäntävaltaan. Onko tämä asia pelkästään tällä varmistettu? Ei ole ja siksi onkin tärkeää, että ennakkovaikuttamisessa otetaan mukaan Euroopan muut metsäiset maat, kuten pääministeri Orpo jo onkin tehnyt Ruotsin kollegan kanssa. Metsiin liittyen hiilinielukeskustelu arvatenkin jatkuu EU-tason keskusteluissa vahvana, mutta siinä pitää pystyä perustelemaan metsienhoidon ja metsien kestävän käytön olevan nimenomaan ratkaisu tähän asiaan. Metsienhoidolla ei pelkästään hoideta metsienkasvua, vaan samalla varmistetaan metsien kykyä kestää muuttuvaa ilmastoa. Perusasioita meille suomalaisille, muttei suurimmalle osalle Euroopan maita tai europarlamentaarikkoja.

Suomen kannassa on useita mainintoja biotaloudesta. Tässä muuttuneessa tilanteessa, jossa halutaan vahvistaa EU-alueen huoltovarmuutta, on biotaloudella iso merkitys. Samalla se antaa ratkaisuja vähähiilisyyteen ja tuottaa kestäviä ratkaisuja. Suomelle kyseessä on merkittävä kansantaloudellinen tukijalka. Biotalous tuottaa 17 prosenttia Suomen kansantalouden tuotoksesta (27 miljardia euroa). Tästä yli kolmasosa tulee metsäsektorista, mutta elintarvikesektorin ja rakentamisen osuus on myös merkittävä.

Tärkeää olisi, että EU:ssa biotalous tunnistetaan keskeiseksi osaksi teollisuuspolitiikkaa. Yhtenä isona mahdollisuutena nähdään bioperäisen hiilidioksidin talteenotto ja tuotteistaminen. Tähän liittyen tarvitaan kasvavia panostuksia biotalouden tutkimukseen ja kehittämiseen.

Tähän loppuun totean Suomen kannasta vielä yhden tärkeimmistä tavoitteista, koskien kaikkea EU:n päätöksentekoa. Se on vähäisempi sääntely! Viime vuodet on hallinnollista taakkaa kasvatettu ja sääntely on yksityiskohtaista. Kun seurataan Eurooppaa suhteessa ulkopuolisiin alueisiin, on selvää, että meidän tulee vähentää kaikkea ylimääräistä sääntelyä. Talouskasvussa, tuottavuudessa ja tehokkuudessa olemme pudonneet vauhdista. Tällä on ollut negatiivisia vaikutuksia kilpailukykyyn ja siihen meillä ei ole varaa. Kaikessa sääntelyssä on myös huomioitava jäsenmaiden eroavaisuudet ja sen puutteesta on meillä Suomessa jo liikaa kokemuksia. ◻