Ministeri ja talonpoika, Jari Leppä

Suomi sai pitkästä aikaa maa- ja metsätalousministeriksi pesunkestävän talonpojan, kun pääministeri nimitti virkaan Jari Lepän. Lepän yhtenä tehtävänä on laittaa ruokamarkkinat kuntoon. Kukaan ei vain tunnu tietävän miten se oikein tehdään.

Jari Leppää (kesk.) on povattu maa- ja metsätalousministeriksi jo monta kertaa. Siksi ei ollutkaan yllätys, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) nimitti virkaan Lepän viime toukokuussa.

Edelliselle maatalousministerille Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) jäi ympäristöministerin tehtävät sekä energia-asiat työ- ja elinkeinomisteriöstä, eli niin sanottu ilmastosalkku. Salkkujako oli molemmille varsin mieluinen.

Onko maatalousministerin työ unelmaduuni? Kyllä on, Jari Leppä myöntää. Maaseudun asiat ovat hänelle intohimo.

Leppä kuvailee työtään mielenkiintoiseksi, mutta samalla vaativaksi jo pelkästään matkapäivien takia. Ulkomaanmatkoja on yleensä yhdestä kolmeen päivään viikossa.

Jalat maassa, juuret mullassa

Kokemusta Lepälle on kertynyt rutkasti, sillä hän on historian pitkäaikaisin maatalousvaliokunnan puheenjohtaja.

Kansanedustajana hän on ollut vuodesta 1999 lähtien. Ministerinä olo on kuitenkin uutta, lukuun ottamatta Koirakiven kesäteatterin lavalla esitettyä huikentelevaisen ministerin roolia.

Lepällä kerrotaan olevan koomikon taitoja. Niistä, tai muistakaan näyttelijänlahjoista tuskin on haittaa eduskuntatyössä.

Poliitikkona Leppä tunnetaan koomikon sijasta ahkerana ja tunnollisena työmyyyränä, joka vie asioita eteenpäin, kun johonkin tarttuu. Hän on pikemminkin asiaosaaja kuin visionääri, ja hän on pitänyt urallaan matalahkoa profiilia.

Ennen kaikkea Leppä on kuitenkin talonpoika. Hän puhuu mielellään talonpoikaisuudesta ja nimeää sen myös omaksi arvokseen.

Talonpoikaisuudella Leppä tarkoittaa sitä, että asioita ajatellaan usean sukupolven perspektiivissä.

“Ylisukupolvista ajattelutapaa kutsutaan nykyisin kestävyydeksi, mutta minä puhun mieluummin talonpoikaisuudesta.”

Talonpojat ovat kautta aikain ajatelleet näin. Maatila jätetään seuraavalle sukupolvelle entistä ehompana ja metsiä käytetään järkevästi.

Leppä mainitsee juurikseen pikemminkin sukutilan ja oman kylän järjestötoiminnan kuin jonkin ideologian. Hän on oppinut kantamaan vastuuta yhteiskunnasta hyvin konkreettista polkua pitkin.

“Kylän toimintaan osallistuminen on kaiken pohja. Olen siitä kasvanut valtakunnan politiikkaan.”

Tämä näkyy hänen toimintatavassaan. Leppä ei mene aate tai teoria edellä, eikä puhu suu vaahdossa paremmasta maailmasta tai aja suuria reformeja.

Ministerin tehtävässään Leppä korostaa käytännönläheisyyttä, ja päätösten tarkastelua yksittäisen tilan näkökulmasta.

Leppää voisi luonnehtia varovaiseksi ja harkitsevaksi kannanotoissaan.

Vuosien kokemus eduskunnasta on kenties opettanut Lepälle, että asiat on valmisteltava perusteellisesti ennen niiden julkituomista.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Annaleena Ylhäinen
Kuva: Niklas Maisi