KM vertailee: Betoninsuoja-aineet
Betoni on vaivaton materiaali, joka ei juuri huolenpitoa kaipaa. Käytössä betoni tosin pölyää, minkä lisäksi sen pinta imee epäpuhtauksia. Ajan myötä karbonatisoituminen luo omat riskinsä, jotka uhkaavat etenkin betonin raudoituksia. Onneksi näihin harmeihin on ratkaisunsa.
Maatilalla betoni harvoin kaipaa varsinaista pintakäsittelyä. Tuotantorakennuksissa värikartoille ei ole edes käyttöä, sillä harva haluaa tilalleen enää yhtään enempää huoltomaalattavia pintoja.
Päärakennuksen sokkeliin ja vastaaviin betonipintoihin tunnetut ja hyvin saatavilla olevat silikoniemulsio- ja jopa akrylaattimaalit ajavat sitä paitsi hyvin asiansa.
Vaikka osa maaleista on kemialtaan talomaaleista poikkeavia, avun oikeiden aineiden valintaan löytää jopa lähimmästä rautamarketista.
Juuri puhdistettua konehallin lattiaa katsellessa tulee kuitenkin mieleen, voisiko betonin puhtaana pysyvyyttä jotenkin edistää. Koneiden alla kuluvaa maalia tai kallista ja usein liukasta kaksikomponenttipinnoitetta ei juuri kukaan silti halua hallin lattiaan. Mutta jonkinlainen puhtaana pysymistä edistävä käsittely voisi olla paikallaan.
Jos ajatusta viedään pidemmälle, osa betonipinnoista kaipaisi lisäksi pintaansa aineen, joka sitoisi pölyä. Mikäli betonin kulutuksesta ja luontaisesta rapautumisesta syntyvä pöly ei nousisi ilmaan, elämä olisi varsinkin korjaamon ja pajan puolella huomattavasti helpompaa.
Oman lukunsa luo betonin karbonatisoituminen. Siinä on kyse luonnostaan emäksisen betoniaineksen neutraloitumisesta. Reaktiossa neutraloivana aineena on ilman hiilidioksidi, joten ilmiötä on hyvin hankala tyystin estää.
Jos karbonatisoitumiseen yhdistetään kosteus, alkaa betonin sisällä olevalla raudoituksella olla hankalat oltavat. Mataloituva pH ja betoniin tunkeutuva vesi päästävät ruostumisen valloilleen, jolloin rakenteet alkavat hitaasti rapistua.
Yksi aine ei hoida kaikkea
Ihanteellisin maatilan betonipintojen käsittelyyn soveltuva aine estäisi sekä veden että hiilidioksidin tunkeutumisen betoniin. Toisaalta suoja-aineen olisi läpäistävä vesihöyryä, jottei rakenteisiin päässyt kosteus jäisi muhimaan.
Suoja-aineen pitäisi kestää kemikaaleja, kuten rehujen säilöntähappoja ja kosteutta imeneitä lannoitepaakkuja. Poltto- tai jäteöljystäkään pinta ei saisi pahasti säikähtää.
Jos aine vielä sitoisi pölyä, alkaisi kasassa olla hyvä paketti. Mikäli betoni saataisiin pinnaltaan myös kovemmaksi ja paremmin kulutusta kestäväksi, betoninsuoja-aine alkaisi olla jo todella asianmukainen.
Kaikkiin edellisiin toiveisiin on olemassa jopa vastauksensa. Valitettavasti ainakaan ei-teollisilla markkinoilla olevista aineista yksikään ei pysty kunnolla kaikkeen.
Yksi tuotteista kyllä kovettaa betonia, mutta se ei hylji likaa. Toinen taas sitoo pölyä, muttei lupaa kemikaalin- tai kulutuksenkestoa.
Tässä päästäänkin betoninsuoja-aineiden vertailemisen suurimpaan ongelmaan. Markkinoilla olevat betoninsuoja-aineet ovat hyvin erilaisia. Pitkän kartoituksen ja suunnitteluvaiheen sekä perusteellisen pohdinnan jälkeen tulimme tulokseen, ettei perinteisen yhteismitallisen vertailun järjestäminen ollut mahdollista.
Emme kuitenkaan halunneet tyytyä pelkästään esittelemään tuotteita sekä luottamaan valmistajien ja maahantuojien lupauksiin. Päätimme tehdä aineille myös yksinkertaisia testejä.
Vertailussa olleet tuotteet
Lattiat ja seinät:
Endurable Sealer
Sikafloor Proseal 12
Soledo Betonikylläste
C2 Hard
Tikkurila Anti-Dust
Seinät:
BioComb Pintasuoja
Oikos Betoncryll Idrorepellente
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti ja kuva: Kyösti Isosaari