Ollikkalan Olkipossu kohtaa kuluttajan somessa

Ollikkalan sikalassa emakot porsivat vapaana ryhmissä ja lihasiat kasvatetaan olkipatjalla. Asiakaskuntaan pidetään yhteyttä sosiaalisen median keinoin ja eläinlääkäriopiskelijat käyvät sikalassa harjoittelemassa sikojen hoitoa käytännössä. Sikaystävällisyys ja avoimuus työllistävät, mutta yrittäjät isä ja tytär Jari ja Veera Ollikkala uskovat, että oikeita kanavia käyttämällä Olkipossulle löytyy ostajansa ja vielä kannattavaan hintaan.

Ollikkalassa on vuosien varrella soviteltu tuotantoa tilanteen kulloinkin vaatimaan malliin. Jari Ollikkala aloitti tilan isäntänä vuonna 1983, jolloin sikoja kasvatettiin 20 emakon yhdistelmässä. Siitä muutaman vuoden kuluessa laajennettiin 40 emakon yhdistelmäksi. Vuonna 1999 vaihtoehtoina oli joko laajentaa yhdistelmää tai rakentaa keskusyksikkö emakkorenkaalle. Jari Ollikkala päätyi jälkimmäiseen ja vuonna 2000 sikalaan tulivatkin ensimmäiset renkaan emakot tiineytettäväksi.

Keskusyksikön kanssa elettiin 15 vuotta. “Työ oli haasteellista ja mielenkiintoista”, Jari Ollikkala kertoo.

“Se tie vaan tuli katsottua loppuun sitä mukaa, kun porsitussatelliitit lopettivat. Vuodesta 2010 renkaassa oli mukana enää yksi tuplasatelliitti.”

Vuonna 2015 Ollikkalassa oltiin siinä tilanteessa, että sikalarakennuksen siirtäminen ihan muuhun käyttöön tuntui käyvältä vaihtoehdolta. “Näin lähellä pääkaupunkiseutua kun ollaan, olisi sikalasta voinut tehdä vaikka ison varaston, josta olisi voinut vuokrata säilytystilaa. Monta muutakin vaihtoehtoa käytiin siinä vaiheessa läpi.”

Sitten mukaan tuli yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan väki, joka ei halunnut luopua hyvästä yhteistyökumppanista. Yhdessä alettiin suunnitella uusia sikakuvioita Ollikkalan sikalan seinien sisälle.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Maija Yliaho
Kuva: Ollikkalan tila