Vastine KM12/2017 -lehden kartellikorvausta koskevaan artikkeliin

Professori Matti Kärkkäinen kirjoitti Käytännön Maamies -lehdessä artikkelin Yksityisomistajat eivät ole saamassa kartellikorvauksia. Suuren Savotan kanneryhmän vetäjä Reijo Lahtonen kirjoitti artikkeliin vastineen:

Kiistatonta asiassa on se, että UPM ilmiantoi itsensä ja Metsäliiton ja Stora Enson kartellista toukokuussa 2004. Yhtiöt tuomittiin joulukuussa 2009 maksamaan valtiolle 51 miljoonaa euroa kilpailunrikkomusmaksua. Metsähallitus jätti kanteen Helsingin käräjäoikeuteen maaliskuussa 2011. Korvausvaateen määrä kohosi korkoineen yli puolen miljardin euron. Vahingon suuruus oli määritelty kansainvälisten tutkimuksien mukaisesti kartellista aiheutuneen yleisen tason 30 % mukaan. Metsähallitus oli kohtuullistanut vaateensa 25 % tasoon kartelliajanjakson (1997–2004) aikana yhtiöiden kanssa tekemiensä puukauppojen arvosta. Metsähallituksen pääjohtaja MTT Jyrki Kangas oli kartellin ilmiannon aikaan UPM:n metsätalousjohtajana, joten kenelläkään ei ollut syytä epäillä, ettei yhtiössä olisi riittävää määrää faktoja kanteen nostamiselle.

Metsähallituksen esimerkkiä ryhtyivät peräämään kymmenet kunnat ja kaupungit. Tällä haluan oikaista Matti Kärkkäisen näkemyksen siitä, että kanneryhmää olisi ryhdytty kokoamaan kevein perustein. Artikkelin kuvatekstissä mainittu näkemys, että Suuri Savotta arvioi vahingon suuruudeksi 25 % on siis väärä. Arvion oli tehnyt Metsähallituksen johtaja asiantuntijoineen – kuten yhtiö keväällä 2011 uutisoi.

Tapion tutkimuksesta viisaus

Helsingin Yliopiston Pro gradu vuodelta 2013, joka tarkasteli metsänhoitoyhdistyksien kaksoisroolia puukaupassa, käsitteli Tapion tekemää tarkastusta metsänhoitoyhdistyksien toimintaan vuonna 1996. Tuolloin paljastui, että 38 % metsänhoitoyhdistyksistä rikkoi voimassa olevaa mhy-lakia tekemällä puukauppaa. Tästä sain varmistusta metsänomistajien verohallinnolta peräämien ostajan puunmyynti-ilmoituksien kautta. Monelle metsänomistajalle tuli yllätyksenä, että vaikka puukaupat oli tehty metsäyhtiön kanssa, ostajana verohallinnon dokumenteissa oli metsänhoitoyhdistys. Raha oli kiertänyt lakien vastaisesti yhdistyksen kautta.

Kilpailuviraston 21.11.2006 raportissa mainitaan erään Metsäliiton metsäpäällikön käyneen kielletyiksi tietämissään hintatietojen vaihtokokouksessa koska MTK:n silloinen puheenjohtaja häntä siihen käski. Näin ollen tästä syntyi se viisaus, miksi kanneryhmässä ei ihmetelty MTK:n passiivisuutta lähteä oikeustoimiin.

Jääviysnäkökulma?

Kärkkäinen mainitsi, ettei todistajien tietämystä ole syytä epäillä. Entä jääviys? “Pöyryn esittämien selvitysten luotettavuutta vähentää se, että vastaajayhtiöt rahoittavat merkittävällä tavalla Pöyryn toimintaa.”

“Asiassa ei voida täysin sulkea pois mahdollisuutta, että asiantuntijat ovat antaneet sellaisia lausuntoja, joita tilaajansa ovat halunneet heidän antavan”, totesi eriävän mielipiteen Kärkkäisen analysoimaan tuomioon jättänyt käräjätuomari.

Kärkkäisen artikkelissa korostui vastaajien asiantuntemuksen olevan parempaa kuin metsänomistajien. Käräjäoikeuden lausunnossa Pöyryn asiantuntijoiden laskelmat, että metsänomistajat olisivat saaneet puistaan parempaan hintaa ilman kartellin olemassaoloa on talousteorian vastainen ja ristiriidassa kaikkialla maailmassa tutkittujen ja tuomittujen kartellien kanssa. Olisihan puista voinut ylihintaa maksaa ilman lakien rikkomistakin, siitä tuskin kukaan olisi kokenut loukkaavana.

Kymmenissä metsäseminaareissa olen kuullut Venäjän puusta maksetun enemmän kuin kotimaisesta. Siitä varmaan moni on lukenut myös alan lehdistä. Se ei pidä paikkaansa. Käräjäoikeuden mukaan Venäjältä tuleva halpa puu piti hintatasoa alhaalla, ei kartelli.

Monelle toimittajalle ja metsäasioista kiinnostuneelle asian hahmottaminen, missä vaiheessa milloinkin ollaan ja miten asia päättyi, on ollut vaikeaa. Ei syytä huoleen, sitä se oli myös käräjätuomarikolmikolle, joka ei päässyt kuudessa vuodessa yksimielisyyteen, mitä lakia tulisi asiaan soveltaa.

Metsänomistajat vetäytyivät kanteistaan 12.1.2018, joten kanne saa lainvoimaisuuden. Lainvoimainen tuomio, joka vahvistaa, ettei kartelli vaikuta hintoihin – päin vastoin. Sille on varmasti käyttöä alan piireissä ympäri Euroopan.

Historian hyväksyminen ja oppi

Olin todistamassa Rauno Ruskon puukartellin historiaa tarkastelevaa väitöstilaisuutta syksyllä 2011 Rovaniemen Yliopistolla. Ruskon väitöksen lopputulema oli se, että sotien jälkeisen Suomen nousu perustui puukartelliin. Tuon ajan lapset loivat 1990-luvulle asti voimassa olevan tapakulttuurin, minkä tiedettiin olevan väärin, mutta jota silti jatkettiin.

Tätä näkemystä tukee se, että vaikka kolmikko tuomittiin 2001 Mikkelin talousalueen kartellista, aluejohtajat myönsivät, että silti kiellettyä toimintaa jatkettiin. Itse käräjäsalissa kuulin ensimmäisen kerran myös motiivin asialle. “Aluejohtajilla oli tulospalkkausmalli, jonka laskentaperusteiden määrite perustui me ja muut -hintatilastoon”, totesi erään yhtiön aluejohtajien metsäpäällikkö.

Samaa mieltä ollaan

Lopuksi haluan korostaa, että toimintamalli josta käräjöidään on historiallista perua, eikä tämän päivän metsäammattilaisia siitä tule syyllistää. Tuntematon sotilas -elokuvassakin mainitaan toivomus, että historiasta opittaisiin. Tätä kirjoittaessa korviin kuului RED II uutisia EU komission suunnasta. Nythän meillä taitaa alkaa tottavie uusi aikakausi. Sanonnatkin menevät uusiksi; puusta onkin pitkälle, ja raha kasvaa puussa. En malta olla lainaamatta Matti Kärkkäisen artikkelinsa loppusanoja, joka korostaa ajatuksiemme olevan saman suuntaisia: Siirtyminen aikakaudesta toiseen on kivuliasta.

Rakentavin metsäterveisin
Reijo Lahtonen