Traktorikaupan luvut kertovat karua kieltä maataloustuotannon heikosta kannattavuudesta
Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin vain noin 850 uutta traktoria. Lukema on alhaisin vuosikymmeniin. Todennäköisesti vastaavia lukuja on ollut viimeksi 1940-luvun lopulla tai 1950-luvun alussa.
Vaikka viime vuoden alhaista lukemaa selittää osin vuoden 2024 lopussa tapahtuneet rekisteröinnit, jotka ennakoivat jarrujärjestelmien lakimuutosta, ei se muuta trendiä. Vuosien 2021–2025 aikana rekisteröitiin keskimäärin 1 253 traktoria, sitä edeltävänä 5-vuotiskautena 1 490 ja sitä edeltävänä peräti 2 382 traktoria.
Traktorikaupan iso trendi on pitkään ollut keskitehon kasvu, mutta nyt myös se notkahti hieman. Myyty kokonaisteho puolestaan laski selvästi, kun kappalemäärät jäivät vähäisiksi.
Myyjiltä saatujen tietojen mukaan nimenomaan maatalouskäyttöön myytyjen traktorien määrä laski. Kysyntä oli hiljaista myös urakointi- ja kiinteistöpuolella, muttei yhtä pientä kuin maataloudessa.
Viljelijöillä ei yksinkertaisesti ole varaa uusiin traktoreihin, vaikkei tarve ole kadonnut mihinkään. Erityisesti kasvinviljelytilat eivät hankkineet isoja peltovetureita, joten se heijastui heti myytyihin keskitehoihin. Vaikka konekauppa tarjoaa rahoitusta, niidenkin takana ovat pankit ja niiden lainaehdot maataloudelle ovat kiristyneet ainakin viljelijöiden näkökulmasta.
Huoltovarmuutta traktorikaupan alamäki ei vielä uhkaa. Suomessa on paljon traktorikalustoa eli niillä pärjätään vielä hyvin. Ongelmat traktorien suhteen eivät ole yhtä isoja kuin puimureissa. Käytettyjä koneita löytyy helposti myös Suomen ulkopuolelta, jos sopivaa konetta ei löydy kotimaasta.
Suurempi ongelma muodostuu koneiden myyntiorganisaatioiden, varaosien ja huollon kautta. On kallista ylläpitää uusien ja teknisesti haastavien koneiden huoltoa maanlaajuisesti, kun huollettavien koneiden määrät alenevat. NHK-Keskus Oy:n päätös luopua CaseIH:n (ja muiden maatalouskoneiden) myynnistä antaa merkkiä tulevasta. Myyjien ja merkkien määrä väistämättä vähenee, koska pienillä volyymeillä kauppa ei kannata.
Toinen iso ongelma on teknologinen kehitys. Jos Suomeen ei myydä riittävästi uusia koneita, ei päästä myöskään käsiksi uusimpaan teknologiaan. Vanhoja traktoreita onneksi pystytään päivittämään melko hyvin jälkiasennuksien kautta muun muassa automaattiohjauksen sekä isobusin avulla, mutta kaikkein uusimmat ominaisuudet jäävät vain uusien koneiden ostajille.
Autonomiset traktorit voivat jäädä Suomessa pitkäksi aikaa haaveeksi, kun viljelijöiden ostovoima on näin heikkoa. Konekaupan elpyminen vaatii maataloustuotannon kannattavuuden ratkaisevaa paranemista.
päätoimittaja
Elintarvikemarkkinalain uudistuksella haetaan alan toimijoiden tasapuolisempaa kohtelua
Elintarvikemarkkinalain uudistus on parhaillaan valmistelussa.
Lakiuudistusta valmistellut parlamentaarinen työryhmä listasi edistettäviksi tavoitteiksi elintarvikeketjun toimintaedellytysten parantamisen, ruoantuottajien aseman parantamisen elintarvikeketjussa sekä huoltovarmuuden ja alkutuotannon pitkän aikavälin toimintaedellytysten varmistamisen.
Samalla todettiin, että muutoksia vaaditaan myös kilpailulakiin. Sääntelyä on tarve kehittää elintarvikeketjun voimasuhteiden tasapainon varmistamiseksi.
Julkisuudessa tätä muutosta on tarkasteltu lähinnä ns. kaupan private label -tuotteiden rajoitusten kautta, vaikka kyse on laajemmasta kokonaisuudesta, jossa tarkastellaan alkutuottajien ja erityisesti pienten jalostajien asemaa verrattuna tukku- ja jälleenmyyntiportaaseen.
Suomessa sekä kauppa että jalostava teollisuus on vahvasti keskittynyttä ja ne hallinnoivat pitkälti sitä, mitä suomalaisille kuluttajille tarjotaan kaupan hyllyiltä. Kaupalla ja isoilla jalostajilla on paljon valtaa ja lakimuutoksella pyritään vain varmistamaan, että alan eri toimijoilla olisi hieman nykyistä tasapuolisemmat mahdollisuudet toimia. Nykyisin varsinkin kauppa sanelee hyvin pitkälti elintarvikealan toimintaa.