Fit for 55 painaa päälle – oletko valmis?

Brexit ja Euroopan voimanaisen Angela Merkelin vetäytyminen politiikasta sysäsi koko Euroopan Unionin uuteen asentoon. Uudet vallantäyttäjät ja -käyttäjät hakevat itselleen ja omalle politiikalleen liittolaisia, sillä jokainen tietää, että seinäruusuksi ei Euroopan huippukokouksissa kannata jäädä.

Näyttää siltä, että Ranskan ja eteläisten maiden merkitys päätöksenteossa on kasvanut. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, sillä onhan meillä selvät säännöt olemassa EU:n perussopimusten muodossa. Tai pitäisikö sanoa, että ainakin oli. Sen verran jäi hampaankoloon siitä tavasta, millä sopimuksia Euroopan unionin toiminnasta tulkittiin elvytyspakettia käsiteltäessä.

Sopimusten noudattaminen on tavallaan kulttuurikysymys. Meillä Suomessa on totuttu tulkitsemaan lakia niin kuin se on kirjoitettu. On myös olemassa hieman taiteellisempia tapoja tulkita sopimuksia. Käytännön tarkoitusperät saattavat joissakin jäsenmaissa ”elää” toimintaympäristön tarpeiden mukaan.

Eduskunta käsittelee parhaillaan komission esitystä mittavasta säädöskokonaisuudesta, jonka tarkoitus on vähentää päästöjä merkittävästi. Fit for 55 -valmiuspaketti pyrkii vähentämään päästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Paketti käsittää kahdeksan vanhaa ja neljä uutta säädöskokoelmaa.

Jokainen meistä on varmaan jo saanut kuulla moneen kertaan, että kaikki uudistukset unionissa on tehtävä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. No, ainakaan aktiiviviljelijöillä ei mene hyvin. Se ei ole valittamista, vaan vallitseva tosiasia. Yrittäjätulo on kääntynyt selvään laskuun. Lisääntyville sateille ja kuivuusjaksoille emme mahda mitään, emmekä oikeastaan energian maailmanmarkkinahinnoillekaan.

Suurin ongelma on siinä, että pakollisten tuotantopanosten noustessa maatiloilla rajusti, kustannuksia ei voida siirtää asiakkaille. Sellaista mekanismia ei ole olemassa. Joillakin toisilla toimialoilla se on kirjoitettu sopimusteksteihin.

Miten kansanedustajan pitäisi – siis maatalouden ongelmat tiedostaen – suhtautua esimerkiksi ilmastotoimien sosiaalirahastoon, tehostettuun modernisaatiorahastoon, kiristyvään taakanjakoasetukseen, innovaatiorahastoon, energiaverodirektiivin tarkistukseen ja moniin muihin ehdotettuihin direktiiveihin ja asetuksiin. Sitten on vielä metsästrategia, biodiversiteettistrategia, uusiutuvan energian direktiivin tarkistus, kestävän rahoituksen luokittelu ja – jotta työt ei lopu – vielä äsken jo kertaalleen päätetty Lulucf.

Elvytyspaketin kohdalla eduskunnan valtiovarainvaliokunta esitti mietinnössään eduskunnalle kahdeksaa lausumaa. Eduskunta hyväksyi ne kaikki. Yhdessä niistä luki, että eduskunta edellyttää, ettei Suomi sitoudu toimiin, jotka muokkaavat Euroopan unionia epäsymmetrisen tulonsiirtounionin suuntaan.

Jos tarkastellaan esimerkiksi ilmastotoimien sosiaalirahastoa, niin mitä muuta se on kuin tulonsiirtoväline? Rahaston kautta on tarkoitus jakaa rakennusten lämmityksen ja tieliikenteen päästökaupasta saatuja varoja haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille, mikroyrityksille ja liikenteen käyttäjille. Rahaston 72 miljardin pääoma saataisiin suunnitelmien mukaan kasaan ottamalla neljänneksen siivu itse kunkin valtion päästökaupasta saamista kansallisista tuloista.

Suomelle tästä koituisi 840 miljoonan nettolasku. Suurimmat rahaston edunsaajat eli tulonsiirroista nauttivat olisivat Puola, Ranska, Italia ja Espanja. Eduskunnan kyselytunnilla ministerit kertoivat suhtautuvansa sosiaalirahastoon kriittisesti, erittäin kriittisesti ja kielteisesti. Ilmassa oli kolme kantaa eli neuvottelut Suomen kannasta ovat vielä kesken.

Eduskunta ei todellakaan ole antanut suostumusta siihen, että osallistumme eurooppalaisen sosiaaliturvan suoraan tai epäsuoraan rahoittamiseen nostamalla liikenteen ja lämmityksen kustannuksia päästökaupan avulla. Ilmastotoimien sosiaalirahasto, rakennusten ja liikenteen päästökauppa ja siitä irrotetut niin sanotut EU:n omat varat on kuulemma hitsattu pitävästi yhteen. Kyseessähän olisi Suomen kohdalla ilmastotoimien räätälöidyt kela-korvaukset Eurooppaan.

Komissiossa on nyt hööki päällä. Palloja on enemmän ilmassa kuin silmä kerkiää laskea. Ilmaston lämpeneminen on vakava asia ja se tulee vielä johtamaan kansainvaelluksiin kuivuuden takia. Sen takia luulisi, että ilmastokeskustelu olisi hieman jalostuneempaa kuin pelkästään toistuvaa maatalouden ja metsätalouden syyllistämistä. Ne kun sattuvat olemaan ainoita toimialoja, jotka sitovat hiiltä.

Kun päästöjä vähennetään, tehdään se niin, että sosiaaliset ja alueelliset vaikutukset otetaan heti avoimesti käsittelyyn, jotta kansalaisilla säilyy luottamus. Jos päästöjen vähentämistä yritetään maksattaa jollakin toisella tai jollakin toisella jäsenmaalla, tulee vastarinta olemaan jopa raivoisaa. Itse asiassa puhtaamman teknologian kehittymisen suhteen olemme nyt hyvässä vauhdissa. Sosiaalisin perustein jaettu raha jäsenvaltioiden rajojen yli on kuitenkin kestämätön tie. ◻