Toteutuuko viljelijän oikeusturva?
Viranomaisten suorittama peltovalvonta saattaa herättää monenlaisia tunteita pelosta ärtymykseen. Epävarmuus iskee helposti, vaikka tilalla olisi tehty kaikki toimenpiteet asianmukaisesti ja dokumentitkin olisivat hyvässä järjestyksessä.
Viljelijän oikeusturva, hallinnon mielivalta ja huono hallintotapa ovat tuttuja termejä peltovalvontoja kertovista jutuista, mutta mitä nämä oikeastaan tarkoittavat? Mitä peltovalvonnassa tehdään, mitä viranomaisen toiminnalta pitäisi odottaa ja minkälaisia oikeuksia ja velvollisuuksia viljelijällä kyseisessä tilanteessa lopulta onkaan?
Mikä ihmeen oikeusturva?
Yksilön oikeusturva takaa sen, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Jokaisella hallinnon asiakkaalla on myös oikeus saada perusteltu päätös itseään koskevista asioista.
Voidaan siis todeta, että oikeusturvan tavoitteena on yksinkertaisuudessaan antaa suoja yksilölle hallintoon verrattuna heikompana osapuolena.
Yrittäjän oikeusturva sen sijaan mielletään useimmiten vakuutukseksi, joka korvaa lakimiesavun käyttämisestä aiheutuvia välttämättömiä ja kohtuullisia asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja vakuutettuun toimintaan liittyvissä riita-asioissa.
Entä mihin maastoon sitten sijoittuu maanviljelijä?
”Ensinnäkin on muistettava, että maanviljelijä on yrittäjä, eikä häntä siten tavaroita ja palveluita ostettaessa koske kuluttajansuojalaki”, huomauttaa MTK:n lakimies Marica Twerin.
Viljelijän oikeusturvan voidaankin ajatella kattavan monta muutakin seikkaa kuin pelkästään oikeudenmukaisen kohtelun valvontatilanteissa ja niihin liittyvissä kiemuroissa.
”Yhteydenottoja tulee paljon etenkin sopimuksiin liittyen, kun toinen osapuoli on pettänyt lupauksensa. Näissäkin tilanteissa on tärkeää, että asiat olisi sovittu aina kirjallisesti”, painottaa Twerin.
Lakimieheen otetaan yhteyttä usein myös ulkomailta tehtyjen ostosten vuoksi. Twerin kertoo esimerkkitilanteen, jossa viljelijä on tilannut ulkomailta käyttöosia traktoriin. Kaupasta on sovittu internetissä ja viljelijä on tilisiirrolla maksanut osat etukäteen. Osia ei kuitenkaan koskaan kuulu.
”Nämä ovat todella hankalia tapauksia. Perintä tapahtuu aina kohdemaan lainsäädännön mukaisesti ja harvoin niissä pystyy auttamaan Suomesta käsin. Rahojaan voi olla hyvin vaikea saada takaisin. Siksi ei ole suositeltavaa tehdä minkäänlaisia tilisiirtoja etukäteen”, Twerin muistuttaa.
Hyvä hallintotapa on osa viljelijän oikeusturvaa
Peltovalvontaan joutuneella viljelijällä on selkeät oikeudet, joiden mukaisesti hän pystyy valittamaan tai hakemaan muutosta valvonnan perusteella tehtyihin tukipäätöksiin.
Valvontatilanteissa oikeusturvan toteutuminen varmistetaan pelisäännöillä, joista sekä viljelijän että hallinnon edustajan on pidettävä kiinni. Kummankin osapuolen on tärkeää tietää oikeutensa ja velvollisuutensa.
Kaikkien viranomaisten suorittamien valvontojen tarkoituksena on varmistaa, että maksetun tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset täyttyvät tilalla. Viljelijätukien tarkastusoikeus on ELY-keskuksilla, täydentävien ehtojen puolestaan ELY-keskuksilla ja aluehallintovirastolla (AVI).
Viranomainen noudattaa kaikessa tarkastustoiminnassa hyvän hallinnon periaatetta ja toiminnan on oltava riippumatonta ja puolueetonta. Valvontaa ei saa suorittaa eikä valvonnassa saa olla läsnä esteellinen henkilö. Tämä on tärkeä osa sitä, että jokaiselle viljelijälle varmistetaan oikeudenmukainen käsittely.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Katri Ala-Kleemola
Kuva: Juho-Antti Junno