Tiesitkö nämä faktat Suomen viljamarkkinoista?

Suomen viljamarkkinoihin vaikuttavat tapahtumat kansainvälisillä markkinoilla, mutta lopulta hinta määräytyy kuitenkin paikallisen kysynnän ja tarjonnan mukaisesti.

Viime vuosien aikana kotimaiselle kilpailukentälle on tullut mukaan uusia toimijoita, joiden kautta viljelijän on mahdollista käydä viljakauppaa.
Toimijoiden valikoimat ovat myös päivittyneet uusilla markkinatyökaluilla, joilla kansainvälistä viljakauppaa on yritetty tuoda lähemmäs.

Kansainvälistä kauppaa hyvässä ja pahassa

Viljojen hintamuutokset ovat kansainvälisessä viljamarkkinassa nopeita ja monesti suomalaista viljakauppaa parjataan siitä, etteivät ostohintanoteeraukset muutu välttämättä edes viikoittain.

Markkinat reagoivat maailmalla kasvukauden aikana äkillisesti esimerkiksi tuotantoennusteiden muutoksiin, mutta pääsääntöisesti hintakehitys on ollut jo pitkään laskusuuntainen. Maailmalla korjataan vuodesta toiseen aina vain suurempia satoja.

Vaikka Suomi on pieni ja etäällä sijaitseva maa, avaa kansainvälinen viljakauppa monia ovia niin hyvässä kuin pahassa. Tästä hyvänä esimerkkinä viime kevään maissi-ohra-tapaus, jonka todellisia häviäjiä tunsivat olevansa ne viljelijät, jotka uskoivat viime syksynä hintojen vielä nousevan eivätkä myyneet satoaan riittävän ajoissa.

Kevään kolkutellessa syksyn 200 euron hintanoteeraukset olivat pelkkä muisto vain eikä ohra tuntunut kelpaavan enää kenellekään. Todellisuudessa tuontimaissilla ja ohran hinnan laskulla ei ole todistettavaa yhteyttä, sillä viime satokauden käyttö rehuteollisuudessa kasvoi viime vuonna edellisvuoden lukemista. Maissilla korvattiin kauraa, mistä oli huutava pula myös myllymarkkinoilla. Tuontitavara paikkasi myös kehnoa vehnätarjontaa.

Hinnat nousivat – ennen kuin taas laskivat

Rehuohran hinta on ollut viime syksyn lukemissa viimeksi vuonna 2013. Satokauden 2013/14 käynnistyttyä rehuohran hinta on sukeltanut alle 200 euron ja käynyt alimmillaan syksyllä 2016, noin 111 eurossa per tonni. Viime syksynä Luonnonvarakeskuksen tilastoima ohran perushinta kipusi parhaimmillaan yli 202 euroon.

Rukiin hinnat ovat tarkastelujaksolla 2013–2019 pysyneet selkeästi vakaampina, ja syksyyn 2017 saakka, myös muita viljoja korkeammalla. Syksystä 2013 alkanut alamäki on pitänyt tilastoidut rukiin hinnat alle 200 eurossa jo pitkään, mutta viime syksynä ja tänä keväänä tonnihinnat nousivat jälleen 200 euron paremmalle puolelle. Odotukset jättisuuresta sadosta 2019 ovat laskeneet hintoja ja viimeiset tilastoidut rukiin hinnat ovat olleet keväällä 185 euroa/tonni.

Iloisena poikkeuksena on ylpeytemme kaura. Kauran voittokulku on hintakehityksessä huomattava, vaikka usein syytetäänkin, ettei kaurabuumi ole välittynyt tuottajahintoihin saakka. Vuonna 2013 kauratonnista maksettiin 195 euroa ja pitkään kestäneen alamäen jälkeen hinnat ovat kysynnän kasvun ansiosta lähteneet nousuun. Viime syksynä kaura oli arvokkainta viljaamme 225 euron tonnihinnalla.

Leipävehnän hinta on vuosien saatossa tippunut pahimmillaan jopa alle 150 euron vuonna 2016. Korkeimmillaan leipävehnän hinta kävi tämän vuoden alussa 219 eurossa per tonni, mutta kesän lähestyessä tilastoidut tonnihinnat laskivat 194 euroon.

Vilja-alan yhteistyöryhmän tilastoimat ostohinnat paljastavat, että sadonkorjuukauden alkaessa elokuun puolessa välissä leipävehnän ostohintoja tarjottiin väliltä 155–168 euroa/tonni. Rehuvehnän vaihteluväli oli 144–163 euroa/tonni.

Suurimokauran hinnat liikkuivat 163–167 eurossa/tonni ja (rehu)kaurasta oltiin valmiita maksamaan 146–166 euroa/tonni. Rehuohran hinnat vaihtelevat välillä 125–149 euroa/tonni ja rukiilla vaihteluväli oli 125–150 euroa/tonni.

Vuosi taaksepäin elokuun alussa leipävehnästä sai keskimäärin 193 euroa tonnilta ja rehuvehnästä peräti 178 euroa. Kaura maksoi tonnilta 161 euroa ja suurimokaura 173 euroa. Rukiin ostohintojen keskiarvo oli puolestaan 184 euroa tonnilta ja ohran 177 euroa.

Nyrkkisääntönä neljän miljoonan tonnin sato

Viljojen tuotantohehtaarit pysyvät vuosittain Suomessa miltei samoina. Kysyntään vastataankin edelleen melko heikosti tuotantoaloja muuttamalla ja erot vuosittaisiin satoihin tulevat pääsääntöisesti hehtaarikohtaisista sadoista.

Viime vuosina erikoiskasvien kysyntä on kuitenkin näkynyt tiettyjen kasvien, kuten tänä vuonna herneen, räjähdysmäisessä kasvussa. Viljelyteknisistä haasteista johtuen toiset erikoiskasvit, kuten rypsi ja rapsi, kärsivät merkittäviä tappioita viljelyalansa koossa.

Hyvänä nyrkkisääntönä on Suomessa pitkään toiminut se, että viljojen kokonaistuotanto on noin neljä miljoonaa tonnia eli neljä miljardia kiloa. Eniten vuosittain tuotetaan ohraa ja parhaimpina vuosina mallas- ja rehuohran yhteenlaskettu kokonaissato on ollut jopa yli kaksi miljoonaa tonnia. Tavallisesti kokonaissato on noin 1,5 miljoonaa tonnia.

Vaikka Suomi onkin tunnettu ohramaa, ei Euroopan kärkituottajien asemaan ole meillä vielä mitään asiaa. Viime vuonna ohraa tuotti eniten Ranska, yhteensä yli 11 miljoonaa tonnia eli miltei kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa.

Toiseksi eniten Suomessa tuotetaan perinteisesti kauraa. Hyvänä satovuotena kauran kokonaissato on noin miljoonan tonnin verran. Euroopan tasolla Suomi hätyyttelee normaalisti suurimman tuottajan titteliä, poikkeuksena tietysti viime vuosi. Viime vuoden suurin kauran tuottaja oli Espanja, jonka pelloilta kauraa korjataan vuosittain noin 1,5 miljoonaa tonnia.

Rukiin vuosittainen tuotantovaihtelu on Suomessa ollut vaihtelevaa, minkä vuoksi kotimainen teollisuus onkin ahkerasti pyrkinyt vakauttamaan tuotantoa noin 100 000 tonnin kysyntää vastaavaksi. Näillä lukemilla Suomi sijoittuu Euroopan ykköstuottajien joukkoon, mutta kirkkaimpaan kärkeen on vielä matkaa. Viime vuonna eniten ruista tuotettiin Puolassa, yli kaksi miljoonaa tonnia.

Syys- ja kevätvehnän yhteenlasketussa tuotantoalassa on kenties eniten vuosittaista vaihtelua. Parhaimmillaan vuosina 2014 ja 2015 vehnän kokonaissato on ollut jopa miljoona tonnia, kun taas heikko satovuosi 2018 näkyy vain 500 000 tonnin kokonaissaaliina. Vehnän viljelyn kehitys on kuitenkin positiivisessa vireessä, sillä vuosituhannen alussa vehnää tuotettiin Suomessa vain noin 500 000–700 000 tonnia.

Odotukset vehnällä ja rukiilla kovat

Tänä vuonna Luonnonvarakeskus on arvioinut viljasadon lähentelevän enemmän normaalia satovuotta kuin esimerkiksi viime vuonna. Viime vuonna kaikkien viljojen kokonaissato notkahti kuivan ja kuuman kesän vuoksi merkittävästi.

Rukiin ja syysvehnien puinnit aloitettiin eteläisessä Suomessa jo elokuun alkupäivinä, mutta epämääräiset sade- ja ukkoskuurot ovat jonkin verran hidastaneet puintitöiden etenemistä.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Katri Ala-Kleemola