Suurin sato voitti
Matias Rönnqvistin kasteltu vehnälohko voitti talouskisan. Luomuvehnä oli aivan kannoilla. Rönnqvistin sato oli 2,5-kertainen luomusatoon verrattuna, mutta katetuotto samaa luokkaa. Edullisin vehnätonni tuotettiin 88 ja kallein 278 eurolla. Tulosta paransi vehnän noususuuntainen hinta. Talvella olisi kannattanut tehdä pörssihintaan sidottu basis-sopimus.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, usein sanotaan. Talouskisan voittoresepti on kuitenkin yhdistelmä näitä kahta. Tällä kertaa suurimmat tulot voittivat täpärästi pienimmät menot.
Parasta taloudellista tulosta kisalohkollaan tehneellä Matias Rönnqvistillä oli kisan suurimmat tuotot.
Toiseksi tulleella Hämeen ammattikorkeakoulu HAMKin Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalla oli puolestaan pienimmät menot.
Edullisin vehnätonni 88 eurolla
Rönnqvistin muuttuvat kustannukset olivat yli kaksinkertaiset HAMKin kustannuksiin verrattuna ja sato 2,5-kertainen.
Molemmat kilpailijat tuottivat vehnätonnin varsin edullisesti. Rönnqvistin kustannus oli 90 euroa tonnilta ja HAMKin 101 euroa.
Kaikkein edullisimmin, eli 88 eurolla, vehnätonnin tuotti Jussi Kangas. Kangas viljeli Alli-vehnää omien broilereiden rehuksi, joten todellisuudessa hänelle ei tullut edes rahtikustannusta.
Vilja kuivattiin bioenergialla, ja työkoneetkin olivat leveämmät kuin taulukkoarvot, joita laskuissa käytettiin. Oikea tuotantokustannus liikkuukin jossain alle 70 eurossa tonnia kohti.
Jussi Kankaan kisalohko lieneekin satokisan kannattavin pelto tosielämässä.
Seuraavaksi halvin tuotantokustannus, 90 euroa tonnilta, oli Matias Rönnqvistillä. Rönnqvistin sato oli suurin ja se korjattin 26 prosentin puintikosteudessa, joten kuivauskustannus oli kisan suurin.
Kasteluun meni polttoainetta 56 euron edestä hehtaarille.
Myös kylvösiemenmäärä ja siemenkustannus oli kisan suurin. Rahti laskettiin hehtaarisadon mukaan, joten sekin oli Rönnqvistillä kallein. Sen sijaan lannoitus- ja kasvinsuojelukustannukset olivat Rönnqvistillä pienimmästä päästä.
Luomulannoitteet kalliita
Tuotantopanoskustannukset laskettiin viime talven verottomilla keskihinnoilla. Lannoitteiden hinnat ovat halventuneet tästä reippaasti.
Kalleimmat ja halvimmat lannoituskustannukset löytyivät luomupelloilta. HAMK käytti tuhat kiloa nestemäistä Ecolan Agra 3-0-0 vinassia, Hannu Mikkola puolestaan 700 kg/ha raemaista Ecolan Agra 13-0-0 lannoitetta. Molemmat viljelivät vehnää viljan jälkeen, joten typpeä oli pakko lisätä peltoon.
HAMKilla suurin osa lannoituksesta hoitui oman tilan lietelannalla, mutta vinassin avulla tavoiteltiin suurempaa satoa.
Talouskilpailun kustannusvertailussa tavanomaisen ja luomutuotannon lannoituskustannukset ovatkin olleet jo useamman vuoden samalla tasolla.
Edellisvuonna lisälannoitus antoi luomussa vastetta, tänä vuonna tulokset olivat kuivuuden vuoksi vaatimattomammat.
Sama pätee tavanomaisessa tuotannossa, vaikka kivennäislannoitteiden typpi onkin luomulannoitteiden typpeä nopeammin kasvin käytettävissä.
Hivenlehtilannoitteiden käyttö on kasvanut selvästi, joten hivenkustannukset laskettiin kisassa erikseen.
Suurimmat hivenlannoituskulut tulivat Markus Yli-Lähteelle, jonka pellon hivenet olivat punaisella, ja hiveniä oli pakko antaa runsaasti myös ruiskun kautta.
Hivenlehtilannoitteita ruiskutettiin keskimäärin 28 euron edestä hehtaarille.
Korona nostaa vehnän hintaa
Vehnän hinnat kysyttiin Hankkijalta viikolla 47. Leipävehnän hinta oli Lahdesta ja rehuvehnän hinta Turusta. Perushinnat olivat 185 ja 177 euroa tonnilta.
Luomuvehnän hinta pyydettiin Fazer Myllyltä Lahdesta. Siinä perushinta oli 310 euroa tonnilta.
Tämä vuosi on hyvä esimerkki siitä, miten maailmanmarkkinoita ja hintamuutoksia on mahdotonta ennustaa. Kuka olisi vuosi sitten osannut arvata, että maailma kärvistelee epidemian kourissa?
Keväällä koronaepidemia nosti leipävehnän Matifin pörssihinnan 200 euroon tonnilta, kun suuret ostajamaat hamstrasivat vehnää varastoon.
Sitten hinta taas halpeni, kunnes syksyllä kuivuusuutiset saivat hinnat nousuun. Marraskuun lopussa joulukuun futuurihinta Matifin pörssissä nousi 211 euroon tonnilta.
Vehnästä ei ole pulaa, mutta suuret vehnänostajamaat, kuten Egypti, haalivat puolen vuoden varastoja koronapandemian vuoksi, kertoo Hankkijan viljakaupan johtaja Tarmo Kajander.
Futuurihintoja kuumentavat myös sijoittajien rahat. Rahastot ovat sijoittaneet viljapörsseihin ennätyksellisen paljon koronapandemian myötä. Kriisien aikana sijoitetaan aina varmoihin kohteisiin, kuten kultaan ja ruokaan.
Jossain vaiheessa rahastot myyvät sijoituksensa pois, ja siinä vaiheessa hinnat laskevat, viljamarkkinoita seuraava konsulttitoimisto Agritel ennustaa.
Maissilla ja soijalla puolestaan on aitoa niukkuutta markkinoilla, sillä Kiina on lisännyt ostojaan valtavasti. Kiinan sianlihantuotanto on elpynyt, mutta rehuviljan tuotantoa ovat koetelleet sääilmiöt.
Kiina ostaa 30–40 prosenttia enemmän soijaa kuin edellisvuonna, Kajander kertoo.
Kiinaan menee myös valtavat määrät maissia. Kiina ostaa jopa kasviöljyjä, mikä on pitänyt rapsiöljyn hintaa odotettua kalliimpana, vaikka bioenergiapuoli onkin ollut koronan takia lamaannuksissa.
Lue koko juttu KM:stä.