Kiehtova öljyhamppu käy vain hyvään maahan

Hamppuun liittyy monia mielikuvia, mutta todellisuudessa se on erittäin ravinnerikas kasvi, jolla on laajat jatkojalostusmahdollisuudet niin elintarvike-, rehu- kuin bioenergiamarkkinoilla.

Hamppu on yksivuotinen putkilokasvi, jolla on voimakas paalujuuri. Hamppulajikkeet voidaan jakaa käyttötarkoituksen mukaan joko kuitu- tai öljyhamppulajikkeisiin.

Öljyhamppua viljellään sen erityisen ravinnerikkaan siemensadon vuoksi. Siemenet sisältävät muun muassa runsaasti proteiinia, E-vitamiinia ja hyviä rasvahappoja, joten se on kiinnostava erikoiskasvi paitsi osana ihmisten ruokavaliota myös yksi vaihtoehto kasvattamaan kotimaista valkuaisomavaraisuutta kotieläinten ruokinnassa.

Hampulla on erikseen hede- ja emikasvit, mutta siitä on olemassa myös yksikotisia lajikkeita, joissa kummatkin kukinnot sijaitsevat samassa yksilössä.

Hampun lailliset käyttötarkoitukset Suomessa ovat kuidun valmistus ja öljyn puristaminen. Suomessa sekä kuitu- että öljyhamppulajikkeiden päihdyttävien THC-alkaloidien osuus pitää jäädä alle 0,20 prosentin. Tätä valvoo ELY-keskus satunnaisesti valituilta tiloilta.

Suomessa viljeltiin viime vuonna öljyhamppua noin 700 hehtaarilla. Vuotta aiemmin kylvöala oli 540 hehtaaria ja tänä vuonna viljelyala kasvoi jonkin verran viime vuodesta.

Viljelypinta-alasta 99 prosenttia on Finola-öljyhamppulajiketta, joka on ainut kotimaisella lajikelistalla oleva öljyhamppu. Finolan siementuotannosta vastaa Trans Farm Oy.

Maan rakenne on oltava kunnossa

Severi Muntola viljelee öljyhamppua nyt neljättä vuotta. Tällä hetkellä öljyhampun viljelypinta-ala on yhteensä reilu 30 hehtaaria ja sen lisäksi viljelyssä on sokerijuurikasta, syysvehnää, ruista, kauraa ja ekologisena alana hunajakukkaa.

Kesäkuun viimeisellä viikolla yhdellä Muntolan Paimiossa sijaitsevalla öljyhamppupellolla oli täysi kukinta käynnissä. Pölytyksen jälkeen kasvuston hedekukinnot kuihtuvat pois ja syksyllä puitava siemenpähkylä kehittyy emikukintoihin.

Teorian mukaan hampun ei oikeastaan pitäisi edes viihtyä näin hyvin varsinaissuomalaisilla herkästi tiivistyvillä savimailla. Muntolan mielestä sopivan peltolohkon valinta onkin yksi tärkeimmistä hyvän hamppusadon edellytyksistä.

”Hamppua ei kannata kylvää huonoon maahan. Maan kasvukunnon ja rakenteen on oltava kunnossa, jos hampun kanssa aikoo onnistua. Siitä huomaa helposti lohkon sisälläkin, missä kohtaa pelto on tiivistynyt tai kasvukunnossa on jotain muuta ongelmaa”, Severi Muntola toteaa.

Parhaiten hamppu viihtyy multavilla ja hikevillä mailla, mutta Muntola on hyvä esimerkki siitä, että savimaillakin voi onnistua.

”Ensimmäisten viikkojen aikana pienet taimet ovat todella herkkiä kosteudelle. Kun kasvusto pääsee hyvään vauhtiin, ei sadon riskitekijöitä juurikaan enää ole.”

Tässä vaiheessa kesää hamppukasvusto on jo niin tiheä ja korkea, ettei rikkakasveista ole päällepäin tietoakaan. Hampulla ei ole käytettävissä rikkakasviaineita, joten tasainen ja nopea kasvuunlähtö on merkittävässä roolissa rikkakasvien torjunnassa. Epätasainen ja harva kasvusto antaa tilaa rikkakasvien kehitykselle ja sadot pienenevät.

”Tietyt kestorikkakasvit, kuten pelto-ohdakkeet, näyttävät puskevan kyllä tästäkin läpi”, Muntola harmittelee.

Hamppukasvusto on kasvanut viimeisen viikon aikana Muntolan arvion mukaan vähintään 10 senttimetriä ja on jo nyt parhaimmillaan miltei yhtä pitkää kuin viljelijä itse.

Öljyhamppukasvusto kasvaa tavallisesti 1,5–2 metriseksi, mutta tietyissä olosuhteissa jopa pidemmäksi. Kolmemetrisestä kasvustosta on myös Muntolalla kokemusta.

”Korkeaa kasvustoa on todella hankala puida, puimurin leikkuupöytää ei pysty millään nostamaan riittävän korkealle ja kasvusto suorastaan pomppaa pöydän ohi. Viime vuonna kuivuuden ansiosta kasvusto jäi lyhyemmäksi ja puinti oli huomattavasti mukavampaa”, Muntola kertoo.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Katri Ala-Kleemola