Rehuteollisuus myllytyksessä
Kotieläintilat suurenevat, maatalouskauppaverkko harvenee, elintarvikeyritysten omistajat vaihtuvat. Rehuteollisuuskaan ei ole muutosten ulkopuolella. Uusia investointeja on tekeillä ja rehumarkkinoilla tehdään uusjakoa.
Rehuteollisuus syntyi alun perin elintarviketeollisuuden sivutuotteiden jalostajaksi. Viljan jauhatuksesta syntyy lesettä, sokeritehtaasta tulee ulos sokerin lisäksi myös leikettä ja öljynsiemenen kuorista jää jäljelle rouhetta tai puristetta. Ihmisille nämä sivutuotteet eivät ainakaan suurissa määrin maistu, mutta eläinten ruokinnassa ne ovat hyviä kuidun, valkuaisen ja energiankin lähteitä.
Sivutuotteet eivät yksinään riitä eläinten ravintoainetarpeiden tyydyttämiseen. Viljalla, kivennäisillä, vitamiineilla ja muilla tarpeellisilla rehuaineilla täydennettyinä niistä saadaan monipuolista rehua eläimille. Ensimmäisiä mainintoja rehusekoittamosta löytyy jo 1920-luvun lopulta. Varsinainen teollinen rehuseosvalmistus alkoi maassamme 1960-luvun alussa.
Nykyään teollisia rehuseoksia valmistavia yrityksiä mahtuu Suomen kartalle laidasta laitaan – pienistä paikallisista tai hyvin rajattua tuotevalikoimaa valmistavista yrityksistä isoihin valtakunnallisiin, monipuolisiin rehutoimijoihin.
Eviran rehuseosvalmistajien listalla on yli sata yritystä. Näistä kuitenkin vain kourallinen on valmistusmäärältään merkittäviä. Maassamme on toistakymmentä tuotantoeläinten rehuseoksia
valmistavaa massarehutehdasta. Näiden lisäksi eri puolilla maata on muutamia pienehköjä rehuseostehtaita, samoin erikoisrehuja ja lemmikkien ruokia valmistavia yrityksiä on muutamia.
1,4 miljardia kiloa
Suomessa valmistetaan tuotantoeläinten (siipikarja, siat, nautakarja, kalat, turkiseläimet, hevoset, lampaat, porot) teollisia rehuseoksia noin 1 400 miljoonaa kiloa.
Karkeasti arvioituna tämä tuottaa rehualan yrityksille noin 400 miljoonan euron liikevaihdon. Alan liikevaihtoa lisäävät tästä vielä rehulisäainevalmisteet (vitamiinit, energiarehut ym.), lemmikkien ruoat ja turkiseläinten tuoreet rehuseokset.
Tuotantoeläinten massarehuseosten valmistus yhteensä on pysynyt yllättävän vakaana edellisten kymmenen vuoden aikana. Vuosien välistä luontaista vaihtelua aiheuttavat jonkin verran satovuosien vaihtelut. Lisäksi sika- ja siipikarjataloudessa voi tapahtua melko nopeitakin heilahteluja rehuja syövien eläinten määrässä.
Naudat syövät puolet rehutehtaissa valmistetuista massarehuista ja lypsävät lehmät märehtivät nautakarjan rehuseoksista suurimman osan. Nautakarjan rehuseosten valmistusmäärä on kymmenessä vuodessa pienentynyt vain pari prosenttia, vaikka samaan aikaan lypsylehmien määrä on vähentynyt noin 15 prosenttia. Yhtä lypsylehmää kohti laskettuna teollisten nautarehujen kulutus lisääntyi kymmenessä vuodessa noin 300 kiloa.
Emolehmien tai pihvirotuisten vasikoiden määrä on samaan aikaan lisääntynyt, mutta se ei selitä epätahtia. Suurin selitys löytyy lypsylehmien tuotoksen noususta ja ruokinnan muuttumisesta: enemmän lypsävät tarvitsevat enemmän väkirehua.
Valkuaisrehujen ja muiden täydennysrehujen valmistus on jopa lisääntynyt kymmenessä vuodessa. Tätä selittänee seosrehuruokinnan yleistyminen. Seosrehutilat voisivat käyttää valkuaisen lähteenä rapsirouhetta, jolloin teollisen täydennysrehun tarve on mahdollisimman pieni. Täysin ongelmatonta tämä ei ole, sillä lämpökäsittelemättömässä, ulkomaisessa rouheessa on aina olemassa hygieniariski. Teollinen valkuaistiiviste on turvallisempi vaihtoehto.
Komponenttiruokinta yleistyy lihasioilla
Sikojen rehuseosten valmistus on 2010-luvulla laskenut kuin lehmän häntä. Syöjienkin määrä on alentunut, mutta samaan aikaan erityisesti liha-sikojen täysrehuruokinta on harvinaistunut.
Täysrehuja syövät edelleen pikkuporsaat ja emakot, joiden ruokinta on ravitsemuksellisesti vaativampaa kuin liha-sikojen. Emakoiden porsastuotannon lisääminen vaatii hyvät eväät. Isot emakkosikalat pystyvät myös kirittämään rehuyrityksiä ja suurina rehunostajina saavat täysrehut kohtuulliseen hintaan.
Lihasikojen täysrehuruokinta on korvautunut komponenttiruokinnalla. Tila tuottaa itse tai hankkii lähitiloilta sikojen ruokinnassa tarvittavan viljan. Tämä on taloudellisesti järkevää, sillä viljan kuljettaminen rehutehtaalle ja sieltä rehuseoksen mukana takaisin tilalle ei varmasti vähennä kustannuksia.
Komponenttiruokintaa käyttävä tila ostaa rehutehtaalta ainoastaan viljan täydennyksen: soijarouheen ja teollisesti valmistetun aminohappo-kivennäis-vitamiinitäydennyksen tai perinteisen valkuaistiivisteen. Ruokinnan pohjana on useimmiten joku liemi, esimerkiksi ohravalkuaisrehu, hera tai vesi.
Liemiruokinta oli joskus historiansa alkuaikoina erittäin edullinen ruokintamalli, mutta nykyisin elintarvikeyritykset osaavat hinnoitella myös sivutuotteensa. Hyvää ja halpaa sivutuotetta ei enää ole saatavissa.
Liemi- ja komponenttiruokinnan kehittäminen ja samalla sianlihan tuotantokustannusten alentaminen on ollut erityisesti teurastamovetoisten rehuyhtiöiden intressissä.
Broilereille täysrehua
Siipikarjarehuseosten valmistuksessa on tapahtunut kaksi isoa muutosta edellisten kymmenen vuoden aikana: kalkkunanrehujen valmistusmäärä on puolittunut ja broilerirehujen valmistus lisääntyy broilerin tuotantomäärien kasvun mukana.
Broilereiden supernopea kasvatuskierto ei anna anteeksi ruokintafloppeja, joten teollinen täysrehu on turvallisin vaihtoehto. Ainoastaan varttuneempien broilereiden ruokinnassa voidaan osa täysrehusta korvata viljalla.
Munivien kanojen ruokinnassa täysrehu menettää hieman osuuttaan.
Muiden eläinten rehut
Muiden tuotantoeläinten, erityisesti hevosten ja ponien ja porojen rehuseosten valmistus on nousussa. Pororehujen valmistus on 15 ja 20 miljoonan kilon välillä vuosittain. Poromiehet ovat erittäin hintatietoisia. Rehuostot riippuvat myös poronlihan tuotannon kannattavuudesta.
Evira ei ilmoita tuoteryhmäkohtaista rehunvalmistusmäärää, jos tuoteryhmässä on vain yksi valmistaja. Sen vuoksi esimerkiksi kalanrehujen- tai juottorehujen valmistuksesta ei ole viime vuosilta tarkkoja tilastotietoja.
Raisioagro Oy on ainoa teollisten kalarehuseosten valmistaja Suomessa. Kotimaiselle kalalle on kysyntää eli kalanrehujen tuotannossa olisi kasvumahdollisuutta. Tällä hetkellä tuotannon laajentamista rajoittaa kuitenkin ympäristölupien saanti.
Juottorehuja valmistaa Suomessa ainoastaan Valio.
Lue koko juttu KM:stä.
Maarit Ilola