10 217 kg/ha syysvehnällä

åberg_puinti_britt-marie_olin

Kolmentoista vuoden takainen Suomen satoennätys meni vihdoinkin rikki, kun Karl Åberg sai Skagen-syysvehnällä 10 217 kiloa hehtaarilta. Åberg voitti Käytännön Maamiehen syysviljakilpailun ylivoimaisesti. Kakkos- ja kolmossijat menivät hybridirukiille, jotka näyttivät tällä kasvukaudella satoisuutensa. Kolme suurinta satoa löytyi odotetusti Uudeltamaalta, jossa talvituhot olivat Varsinais-Suomea vähäisemmät ja kevät tuli harvinaisen aikaisin.

Meinasin jo jättää kisan kesken, kun luulin tappaneeni vehnän, Karl Åberg kertoi kesällä. Kisalohko oli saanut kesäkuun alussa tihään tahtiin erilaisia lehtilannoitus- ja kasvinsuojeluruiskutuksia, ja kasvusto oli mennyt ruskeaksi.

Polttovioitus näkyi lehtien kärjissä vielä elokuussa, mutta satoa alentavaa vaikutusta sillä tuskin on ollut. Päinvastoin.

Åbergin vehnälle on tehty kaikki mahdolliset temput, ja useimmat lienevät tulleen tarpeeseen.

Kymppitonnin satoon on Suomen olosuhteissa kaiken onnistuttava aivan nappiin, ja mielellään vähän ylikin.

Säiden on satuttava kohdalleen, lohkon oltava täydellinen ja riskiä on uskallettava ottaa.

Koko kaksikymmenvuotisen KM:n satokisahistorian aikana kymppitonni on ylitetty tätä ennen vain kerran. Monesti on oltu lähellä sekä syysvehnällä, kevätvehnällä että ohralla.

Tänä kesänä toiveet uudesta satoennätyksestä olivat korkealla, sillä viime vuonna oli kaikkien aikojen paras kylvösyksy.

Karl Åberg lunasti odotukset korjaamalla Skagen-syysvehnällä käsittämättömän 10 217 kilon hehtaarisadon.

Syysviljojen kolme ongelmaa

Suomella sanotaan olevan kolme uhkaa: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Paljon parempi tilanne ei ole Suomen syysviljoillakaan. Niilläkin on kolme uhkaa: syksy, talvi ja kevät.

”Suurin syy syysviljojen vähäisyyteen monena vuonna on kylvö-
kelien puuttuminen”, kertoo Boreal Kasvinjalostuksen jalostusjohtaja Merja Veteläinen.

Viime syksy oli poikkeus, ja syysviljat saivatkin täydellisen startin. Ne ehtivät vahvistua kunnolla ennen talvea.

Puinnit saatiin hyvissä ajoin valmiiksi ja jopa ruista ehdittiin kylvää oikeaan aikaan.

”Kylvöpäivä ja kylvön onnistuminen ratkaisee paljon. Väkisin kylvetystä lohkosta tulee harvoin huippusatoa”, Veteläinen toteaa.

Toinen kriisin paikka on mannermainen talvi.

Kuluneena vuonna Keski-Euroopassa ei ollut talvea lainkaan, ja Suomessakin oli harvinaisen leuto sää. Vaikeitakin pakkasjaksoja oli, mutta ne eivät kestäneet pitkään.

Veteläisen mukaan talvituhot vaihtelivat kuitenkin lohkojen välillä suuresti.

Suomalainen syysviljapelto on harvoin talven jälkeen täystiheä. Pieniä aukkopaikkoja löytyy käytännössä aina.

Tänä vuonna suurimmat talvi-tuhot tuntuivat tulevan vasta huhtikuussa, kun pitkän lämpimän maaliskuun jälkeen tuli kovia yöpakkasia.

Uudellamaalla huhtikuun pakkaset olivat Varsinais-Suomea lievemmät, ja talvituhot jäivät pienemmiksi.

Kolmas ongelma on Suomen kiivas kevät.

Veteläisen mukaan pitkä, rauhallinen kevät on osaltaan keskieurooppalaisten suurten satojen salaisuus.

Vaikka kylvösyksy olisi hyvä, ja talvestakin selvittäisiin, syysviljoille ihanteellista kevättä Suomessa ei ole juuri koskaan.

”Esimerkiksi Etelä-Ruotsissa syysviljat voivat lähteä kasvuun jo helmi-maaliskuussa. Niillä on monta kuukautta aikaa versoa ja rakentaa satokomponentteja.”

Suomessa sama jakso tapahtuu paljon lyhyemmässä ajassa. Kasvurytmi on erilainen, ja se näkyy sadossa.

Tanskalainen vuosi

Karl Åbergin kisalohkolla syksystä, talvesta ja keväästä selviydyttiin poikkeuksellisen hyvin.

Skagen on jalostettu Tanskassa tanskalaisiin olosuhteisiin. Lähes sellaiset Inkoossa olivatkin, ainakin jos tarkastelee vuorokauden keskilämpötiloja.

Tammikuussa keskilämpötila oli reippaasti pakkasen puolella, muuta muuten talvi oli lauha.

”Olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lajike on päässyt hyödyntämään satopotentiaaliaan”, Veteläinen sanoo.

Etelä-Ruotsissa syysvehnien lajikekokeissa 11–12 tonnin hehtaarisadot ovat tavallisia. Viljelijöiden keskisato on 6–7 tonnin hujakoilla.

Skagenin jalostaja on DLA-ryhmään kuuluva Nordic Seed.

Suomen lajikekokeissa Skagen on menestynyt hyvin, mutta se ei ole ollut aivan yhtä satoisa kuin Olivin. Se on kuitenkin Olivinia talvenkestävämpi.

”Skagen on ollut Västankvarnin lajikekokeissa satoisa, mutta ei se ole koskaan edes koeruudussa tuottanut kymppitonnin satoa”, kertoo ruotsinkielisen neuvontajärjestön NSL:n tutkimuspäällikkö Patrik Erlund.

Yara Suomen koetilalla Kotkaniemessä lajike on tuottanut joskus yhdeksän tonnin ruutu-satoja, muistelee tutkimuspäällikkö Juha Liespuu.

Lajiketta suositellaan vain ykkösvyöhykkeelle. Skagen on kolmanneksi viljellyin syysvehnä Urhon ja Magnifikin jälkeen.

”Valitsin Skagenin, koska se on Virossa valtalajike ja siellä erittäin satoisa. Tutut ovat kehuneet sitä”, Åberg kertoo.

Hän viljelee viljaa myös Virossa.

Lohkokorttia ja säätilastoja tutkimalla selviää, että Åbergin Skagenilla kaikki tosiaan meni aivan nappiin.

Siemen kylvettiin syyskuun puolivälissä. ”Odotin sertisiementä ja kylvin sen heti maahan kun sain.”

Kylvöhetki oli ehkä viikon normaalia myöhempi, mutta onneksi syksyä riitti.

Kylvöjen päälle satoi vettä ja Skagen orastui hyvin. Se oli vihreä koko talven.

Lumihomeruiskutus oli suojana, mutta lunta ei ollut nimeksikään ja talvi oli leuto. Talvituhoja ei tullut lainkaan. Jopa päisteet talvehtivat hyvin.

Kevät tuli harvinaisen aikaisin, ja syysvehnä sai versoa rauhassa. Terminen kevät alkoi jo helmikuun kahdeksas päivä, ja varsinainen kasvukausi huhtikuun puolivälissä. Myös kesä oli syysvehnälle suotuisa.

Eurooppalainen sato

Hyvien olosuhteiden vuoksi Skagenin sato vastasi keskieurooppalaista satomäärää.

Tanskalaisissa tutkimuksissa talvilämpötilan ja syysvehnä-sadon välillä on havaittu yhteys. Suurimmat sadot saadaan, kun talvilämpötilat ovat neljän asteen tuntumassa.

Silloin juuristo pääsee kehittymään täyteen mittaansa, eikä kasvusto kärsi kuivuudesta tai ravinteiden puutteesta, vaikka kesä olisi kuiva.

Toinen merkittävä seikka on lippulehden kehittymisnopeus. Mitä aiemmin lippulehti on esillä, sen pidempään kasvusto yhteyttää täydellä teholla.

Tanskalaisissa tutkimuksissa lippulehtivaiheeseen pääsyssä on havaittu kolmen viikon erot, ja ne selittyvät talvilämpötiloilla.

Huhti-toukokuun auringonpaiste on kolmas satokomponentteihin vaikuttava yksittäinen tekijä. Mitä enemmän paistetta saadaan, sitä enemmän satoa tulee.

Syysvehnä valtalajina

Syysvehnä on käytännössä syrjäyttänyt kevätvehnän Keski-Euroopassa.

Vielä 1970-luvun puoliväliin asti Belgiassa ja Hollannissakin 40 prosenttia vehnäalasta oli kevätvehnää.

Sen jälkeen siirryttiin syysvehnään, ja tällä hetkellä Keski-Euroopassa 95 prosenttia vehnäalasta on syysvehnää. Ruotsissa luku on 90 prosenttia ja Tanskassa 95, Baltiassa selkeästi pienempi.

Vehnää viljellään Euroopassa keskimäärin neljänneksellä viljelypinta-alasta.

Syysviljoilla on kevätviljoja suurempi satopotentiaali, mutta niiden viljelystä koituu myös ongelmia.

Syysvilja syysviljan perään sekä muokkauksen vähentäminen on aiheuttanut kasvinsuojeluongelmia. Herbisidiresistenssi on valitettavan yleinen ilmiö Keski-Euroopassa.

Suomessa pahimmilta rikkaongelmilta on toistaiseksi säästytty kevätviljojen viljelyn ja Keski-Eurooppaa voimakkaamman muokkauksen ansiosta.

Suomessa syysvehnän satopotentiaalia pystytään harvoin kunnolla hyödyntämään. Useina vuosina kevätvehnät ovat olleet syysvehniä satoisampia.

Hyvä ruisvuosi

Vaikka syysvehnä nappasikin kilokisan suurimman sadon, pärjäsivät hybridirukiit kilpailussa yleisesti ottaen vehniä paremmin.

Hybridirukiit näyttivät satoisuutensa. Satoa tuli yli kahdeksan tonnia Pohjois-Savosta Uudellemaalle.

”Syksy oli kahukärpästä lukuun ottamatta rukiille otollinen. Se versoo syksyllä, ja kasvustot olivat talven tullen tasaisia ja vahvoja”, Veteläinen selittää.

Kesäkuivuus ei haittaa ruista, kunhan kevätkosteutta on saatavilla. Se näkyi tänä vuonna esimerkiksi Koskenkorvalla, jossa kesä oli rutikuiva, mutta ruis jaksoi kasvaa.

Veteläisen mukaan rukiin kylvöaika on aina kompromissi.

”Aikaiset kylvöt ehtivät tuottaa enemmän satokomponentteja kuin myöhäiset. Mutta liian rehevän kasvuston riskinä on lumihome ja kasvukaudella lakoontuminen.”

Hybridijalostus tuo lisäkiloja

Hybridirukiiden satoisuuden taustalla on paitsi heteroosi-ilmiö, myös tarkat viljelyohjeet.

”Hybridiruis on lanseerattu oikein. Sille on annettu tarkat viljelyohjeet, joita noudattamalla saadaan suuri sato.”

Veteläisen mukaan hybridi-rukiin talvenkestävyys ja sato kärsivät välittömästi, jos sitä ei viljellä ohjeiden mukaan.

Hybridirukiille osataan myös valita parhaat lohkot. Populaatioruista viljellään paljon huolettomammin ja pienemmin panoksin.

Hybridijalostuksen tuomaa sadonlisää ei parane kuitenkaan vähätellä, sillä se on rukiilla samaa luokkaa kuin maissilla.

Ohralla ja vehnällä hybridijalostuksen hyödyt ovat jääneet huomattavasti pienemmiksi.

Hybridiruis on populaatioruista lyhyempää ja tanakampaa, ja se kestää runsaampaa typpilannoitusta.

Se tuottaa syysvehnää vastaavia satoja pienemmällä typpimäärällä. Rukiin juuristo on voimakkaampi kuin muilla viljalajeilla, joten se saa vettä ja ravinteita syvemmältä.

Hybridirukiin satopotentiaalista saadaan Suomessa myös paljon enemmän irti kuin syysvehnästä. Huippusadot ovat Suomessa samaa luokkaa kuin Keski-Euroopassa.

Kilpailuun osallistuneet hybridirukiit Evolo ja Brasetto ovat molemmat saksalaisen KWS:n jalostamia.

Saksa on rukiin hybridijalostuksen edelläkävijä.

Hybridijalostus on lisännyt kiinnostusta rukiin viljelyyn myös muualla kuin Suomessa.

Esimerkiksi Kanadassa aiotaan aloittaa hybridirukiin viljely. Iso-Britanniassa sitä viljellään bioenergiaksi ja kokoviljarehuksi.

Lue koko juttu KM:stä.

Annaleena Ylhäinen