Puimurikauppa elpyi aallonpohjasta

Päättyneelle kaudelle myytiin 128 uutta puimuria. Markkina elpyikin selvästi edellisen kauden aallonpohjasta eli 80 koneesta. Suurta hurraamista lukemassa ei ole, sillä se on toiseksi alhaisin myyntimäärä viimeisen 25 vuoden ajalta. Tämä oli jo kuudes peräkkäinen kausi, jolloin määrä jäi alle 200 kappaleen, jota voidaan pitää puimurikannan uudistumisen ja puintikapasiteetin kannalta kestävänä määränä. Vanhojen puimurien puintikapasiteetti takaa vielä sadonkorjuun, mutta kysymys kuuluu, kuinka pitkään? Käytettyjen puimurien tuonti paikannee osaltaan uusien koneiden myynnin alamäkeä.

Puimurikaupan 10 viimeisintä vuotta ovat olleet varsin vaihtelevia, mutta kausi 2019–2020 jää historiaan toiveikkaampana kuin edellinen kausi. Myynti kasvoi 48 koneella viime vuoden pohjalukemista. Myös odotukset tulevalle kaudelle ovat vähintään samaa kertaluokkaa.

Myynti jakautui hieman tasaisemmin eri kokoluokkiin, mutta myös aivan malliston yläpäässä olevista koneista tehtiin kauppoja. Uusi kausi avasi myös kovan hintakisan pienissä puimureissa, sillä Hankkija tarjoaa Avero 160-mallia verottomaan 99 900 euron ja Agco Sampo Verrato’a 89 900 euron verottomaan hintaan. Näiden tarjousten vaikutus näkynee selvästi alkaneen kauden myynneissä.

Riittääkö puimurimäärä, löytyykö hyvää käytettyä?

Puimurikaupan nyrkkisääntönä kokonaispuintikapasiteetin kannalta on pidetty sitä, että vuosittain (kausittain) pitäisi myydä 200 uutta puimuria, jolloin 25 vuoden kiertoajalla ja noin miljoonan hehtaarin vuotuisella puintialalla jokaisella puimurilla pitäisi puida vuosittain 200 hehtaaria.

Kokonaiskapasiteettia voidaan kasvattaa myös kahdella muulla tavalla eli käytettyjen puimurien tuonnilla ja nykyisen kaluston käyttöastetta nostamalla. Toistaiseksi käytettyjen puimurien tuontimäärät ovat jääneet pieniksi ja käytössä olevien puimurien käyttöasteen nosto vaatisi puintiurakoinnin kasvattamista. Suomessa merkittävä osa puimureista on vain yhden maatilan käytössä eikä niillä urakoida, joten näköpiirissä ei ole merkittävää käyttöasteen nostoa.

Käyttöasteen nostoa rajoittavat myös kasvukauden olosuhteet sekä puintikauden lyhyys. Mitä enemmän kasvivalikoimaa pystytään monipuolistamaan ja pidentämään puintikautta, sitä paremmin pienempikin puimurikapasiteetti riittää.

Tämä syksy on oiva esimerkki siitä, miten puintikausi voi olla lähes neljä kuukautta. Heinäkuun puolivälissä aloiteltiin nurmisiementen puinteja ja marraskuun puolivälissä puitiin vielä öljykasveja ja pellavaa. Toki harva viljelijä haluaa olla puimurilla pellolla lokakuun lopulla, marraskuusta puhumattakaan.

Kaikille puintikalustoaan uusiville ei ole taloudellisesti järkevää hankkia uutta puimuria, joten katse kääntyy käytettyihin puimureihin. Kun uusien puimurien myyntimäärät laskevat, heijastuu se suoraan myös käytettyjen puimurien markkinoille. Uudehkoja käytettyjä puimureita on myynnissä melko vähän. Suurimmilla puimurikauppiailla oli marraskuun toisella viikolla myynnistä vain 25 vaihtopuimuria, jotka oli tehty 2000-luvulla ja sen lisäksi yksityisessä myynnissä oli 23 kappaletta 2000-luvun puimuria. Vastaavaan aikaan viime vuonna tarjolla oli 68 konetta, joten hyviä vaihtokoneita on tarjolla nyt todella vähän.

Todennäköistä on, että käytettyjen puimurien tuonti Suomeen lisääntyy. Todennäköisimmät tuontimaat ovat Ruotsi, Baltian maat, Puola, Tanska ja Saksa, joista koneen saa merirahtina vielä kohtuulliseen hintaan. Rajoitteena ovat kuitenkin usein tuntimäärät, sillä näissä maissa koneet ovat usein urakointikäytössä ja suuri tuntimäärä saattaa pelottaa ostajaa.

Toinen tekijä on rengaskoot. Leveillä renkailla olevaa puimuria ei ole helppo löytää lähialueilta. Uusien vanteiden ja leveiden renkaiden vaihto tulee varsin kalliiksi, joten tuontikonekaan ei ole merkittävästi kotimaasta ostettua edullisempi. Valikoimaa lähinaapureista kyllä löytyy huomattavasti enemmän ja myös teloilla olevia puimureita löytyy vaihtokonelistoilta.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Pentti Törmä
Kuva: Timo Mikkola