Pääkirjoitus: Vilja-ala jäänee alle miljoonan hehtaarin
Tämän kevään kylvöjä on tehty poikkeuksellisen epävarmoissa oloissa. Kenelläkään ei ole varmuutta tulevan kauden lannoitteiden ja polttoöljyn hinnoista ja viljan markkinahinnoissakin on suurta epävarmuutta.
Osa viljelijöistä tekee säännöllisesti hintakiinnityksiä tai hintasopimuksia, mutta iso osa viljasta myydään edelleen päivän hintaan.
Ennakkoarvioiden mukaan perinteisten viljojen viljely-ala supistuisi viime vuodesta seitsemällä prosentilla ja vilja-ala jäänee pitkästä aikaa alle miljoonaan hehtaariin.
Herneen, öljykasvien ja apiloiden viljelyalat kasvavat merkittävästi ja myös sokerijuurikasta viljellään niin laajasti kuin tehdastoiminta sen sallii.
Moni viljelijä käyttää myös maksimimäärät viherlannoitus-, maanparannus- ja saneerauskasveja hyväkseen ja jopa siinä määrin, että monien siemenet myytiin loppuun. Niin sanotuista hömppäheinistä ei myöskään ole pulaa.
Erilaisia erikoiskasveja kokeillaan varmasti paljon, mutta niiden kokonaisvaikutus viljataseeseen on kuitenkin varsin maltillinen.
Suurin ongelma on valmistautumisessa kasvukauteen 2027. Tämän kevään kylvöt pystyttiin pääosin tekemään jo viime vuoden puolella ostetuilla lannoitteilla ja polttoöljyllä ja viisaimmat ehtivät täyttää myös kuivaukseen tarvittavat säiliöt täyteen ennen Yhdysvaltojen ja Israelin iskuja Iraniin.
Harvalla kuitenkin riittää varastoa vuoden 2027 kylvöihin ja kuivauksiin.
Uusi lannoitekausi alkaa kesäkuussa, mutta viime vuosien tapainen lannoitteiden ostoryntäys jäänee nyt väliin. Moni odottaa sadonkorjuun jälkeiseen aikaan, jolloin on hieman parempi näkyvyys tulevaan satokauteen. Jos polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat jatkavat nykyisellä korkealla tasollaan (tai jopa kalliimpina), saatetaan 2027 vuonna nähdä vielä merkittävästi pienempi vilja-ala.
Maailmalla viljan pörssihinnat, erityisesti vehnän ja maissin, olivat toukokuun puolivälissä selvässä nousussa, kun Yhdysvaltojen maatalousministeriön (USDA) satoennuste arvioi vehnäsadon jäävän heikoimmaksi 54 vuoteen ja maissisadon 14 vuoteen. Suomessa hinnat eivät kuitenkaan vielä ole reagoineet juuri mitenkään.
Suomen tilannetta hankaloittaa varastotilanne, joten viljakaupalla ei ole tällä hetkellä tarvetta ostoihin ja päivän hinta heijastelee tätä.
Viljan hinta on perinteisesti seuraillut lannoitteiden hintaa jollakin aikavälillä, mutta nykyisessä markkinatilanteessa viljan hinnan voimakkaalle nousulle on vaikea löytää perusteita.
Tulevaisuuden ennustaminen on kuitenkin aina vaikeaa ja maailmanpolitiikan nopeat muutokset voivat aiheuttaa äkillisiäkin hintapiikkejä. Viljelijän kyky sopeutua muutoksiin on aina rajallinen, joten markkinoiden seuraaminen ja muutoksiin reagoiminen on nyt tärkeää.
päätoimittaja
Rajoitusten yhteiskunta
Tämän kevään hanhiongelmat pelloilla ovat olleet suuria. Suomessa erityisesti valkoposkihanhien kohtelu närästää viljelijöitä. Ruotsissa ja Virossa lintua saa metsästää, mutta Suomessa joudutaan tyytymään erilaisiin enemmän ja vähemmän byrokraattisiin ja toimimattomiin karkoitustapoihin.
Toivottavasti hanhiongelmiin saadaan järkevämpiä ratkaisuja tulevaisuudessa.
Toinen esimerkki rajoituksista tulee metsätaloudesta. Voimakas lobbaus ja EU:n tuomioistuimessa tehty ennakkopäätös johtivat siihen, että metsälakia ja luonnonsuojelulakia joudutaan muokkaamaan siten, että tietyissä luontotyypeissä hakkuita rajoitetaan varsin voimakkaasti lintujen pesimäaikaan.
Samaan aikaan lobataan edelleen sen puolesta, ettei metsiä saisi hakata ollenkaan lintujen pesimäaikaan, joka merkitsisi valtavia ongelmia metsänomistajille ja metsäteollisuudelle.
Rajoituksia rajoitusten perään, kun kilpailijamaissa pyritään luovimaan ja löytämään elinkeinojen kannalta hieman toimivammat ratkaisut.
Hallitus toisensa perään on luvannut byrokratian karsimista, mutta varsinkin maa- ja metsätaloudessa tuntuu byrokratian ja erilaisten sääntöjen, määräysten ja rajoitusten lukumäärä vain kasvavan vuosi vuodelta.
Monen viljelijän mielestä yksi byrokratian kukkanen tälle vuodelle oli ympäristösitoumuksen ilmasto- ja ympäristösuunnitelma. Monella sen tekeminen jäi ihan määräajan loppuun.
Moni koki suunnitelman teon varsin turhauttavaksi, mutta tukiehtojen mukaan se oli pakko tehdä. Ketään ei kuitenkaan tunnu juurikaan kiinnostavan se, että tehdäänkö toimia pelloilla vai ei, varsinkin kun jopa ohjeissa korostetaan, että ”Suunniteltuja toimia lohkoilla ei kuitenkaan ole pakko toteuttaa”.
Tehdään siis suunnitelmia, joita ei ole tarkoituskaan toteuttaa. Sen tarkempaa turhan työn määritelmää ei taida olla.