Ministeri Sari Essayah: Huoltovarmuus ensin

Maa- ja metsätalousministeri Essayah siirtäisi maataloustukia näennäisviljelystä ruoantuotantoon. Muut EU-maat haluavat kopioida suomalaisen ruokaturvan ja huoltovarmuuden mallin, sen verran hyväksi se on kriisiaikana osoittautunut. Maatalouspolitiikkaan ei ole tulossa täyskäännöstä, vaan vanha mantra omavaraisuudesta on saanut entistäkin kirkkaamman kruunun.

Halusitteko varta vasten näin epäkiitolliseen hommaan? Tätä on kysyttävä heti alkuun uudelta maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahilta.

Ministerin kausi ei nimittäin alkanut sen rauhallisemmin kuin edeltäjiensäkään.

Lintuinfluenssa levisi turkistarhoille, ja niitä oli tyhjennettävä. Media pelotteli tarhojen olevan hautomoja, joissa virus muuttuu ihmistä tartuttavaksi. Paine turkistarhausta vastaan kasvoi.

EU uhkasi lopettaa silakan kalastuksen Itämerestä ja Venäjä ei suostunut jatkamaan Mustanmeren vientisopimusta.

Ukrainalaista viljaa virtasi Eurooppaan solidaarisuuskäytäviä pitkin ja hinnat romahtivat ylitarjonnan vuoksi.

Kasvukausi oli vaikea. Kuivuuden jälkeen tuli sadejakso, joka pilasi sadon laadun. Käsillä oli taas katovuosi. Eikö joku toinen salkku olisi ollut helpompi?

Tavoitteena oli hallitusvastuu

Essayah ei valita kohtaloaan, päinvastoin. Maa- ja metsätalousministerin salkku on hänelle varsin mieluinen.

Kristillisdemokraatit nostivat maa- ja metsätalouden tärkeäksi teemaksi kevään vaaleihin, mutta tavoitteena ei ollut napata mitään tiettyä salkkua.

Ensin käydään hallitusneuvottelut ja sitten vasta jaetaan salkut, Essayah muistuttaa.

Strategiana oli päästä hallitusvastuuseen, mutta varsinaisia kynnyskysymyksiä kristillisdemokraateilla ei ollut.

Täytenä yllätyksenä nimitys ei tullut. Essayah uskoo europarlamenttiaikansa painaneen vaakakupissa. Brysselin tuntemus on maatalousministerin työssä eduksi.

Essayahilla ei ole kokemusta maatalousvaliokunnasta eduskunnassa tai europarlamentissa. Maaseudun asiat ovat hänelle kuitenkin tuttuja.

Hän on viettänyt lapsuutensa Lapinlahdella, tehnyt heinätöitä ja pinonnut klapeja halkoliiteriin kuten muutkin. Sienestys ja marjastus kuuluvat yhä suosikkiharrastuksiin.

Maa- ja metsätalous ovat olleet kristillisten asialistalla pitkään, Essayah muistuttaa, ja kertoo tehneensä maatalouteen liittyviä aloitteita sekä europarlamentissa että eduskunnassa.

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman on istunut maa- ja metsätalousvaliokunnassa moneen otteeseen.

Huoltovarmuudella vaalivoitto

Puolue julkaisi vuosi sitten sata keinoa ruokaturvan, kriisinkestävyyden ja huoltovarmuuden parantamiseksi.

Sitä seurasi marraskuinen välikysymys maataloudesta, jossa oli mukana koko silloinen oppositio.

Kristillisdemokraatit äänestivät keväällä 2022 ilmastolakia vastaan ja kritisoivat Suomen hiilineutraaliustavoitetta epärealistiseksi nykyisessä maailmantilanteessa.

Veitsi kurkulla eläviltä maatiloilta on turha odottaa investointeja ilmastotoimiin. Kannattavuus on saatava ensin kuntoon, Essayah kommentoi silloin.

Maailma on Venäjän hyökkäyssodan myötä muuttunut, ja se on otettava huomioon, oli puolueen viesti.

Kevään eduskuntavaaleissa kristillisdemokraatit saivat 10 000 ääntä lisää. Essayah katsoo, että puolueen esiin nostama kriisinkestävyys, erityisesti huoli maataloudesta, noteerattiin.

Kampanjan teema ”Järjen ääni” tuli kuulluksi ja sanoitti tavallisen ihmisen ajatukset.

Samat teemat pyörivät muidenkin puolueiden puheissa. ”Huoltovarmuus, energia ja maatalous nousivat keskusteluihin voimakkaasti”, Essayah sanoo.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa jokainen puolue kääntyi nopeasti Nato-jäsenyyden kannalle aivan kuten enemmistö kansalaisistakin.

Huoltovarmuuden suhteen näkemykset jakaantuivat. Osa rummutti ilmasto- ja luontokatotavoitteita kiireellisimpinä. Toisia tyrmistytti ajatus ilmastotoimien toteuttamisesta velkarahalla.

Essayah muistuttaa, että huoltovarmuus ei ole pelkkää energiaa ja ruokaa, se kattaa myös strategiset maamineraalit ja teollisuuden, kuten vaikkapa sirut.

Eurooppa ei ole omavarainen näiden suhteen, ja se tekee meistä haavoittuvan.

Sama vire europarlamentissa

Sama kahtiajako näkyi europarlamentissa. Vihreän kehityksen ohjelma Green Deal joutui vastatuuleen erityisesti europarlamentin suurimman ryhmän Euroopan kansanpuolueen (EPP) taholta. EPP halusi kaataa koko ennallistamisasetuksen.

EPP:n muodostavat kristillisdemokraattiset ja keskusta-oikeistolaiset puolueet. Se oli myös Essayahin poliittinen koti europarlamentissa ja hänellä on yhä tiiviit suhteet sinne.

Essayahin mukaan monet komission näkemykset ja esitykset ovat ajalta ennen sotaa, ja vaatisivat päivittämistä nykytilanteeseen.

EPP:n kanta on se, ettei nykykomission aikana kannata ryhtyä valmistelemaan uutta cap:ia, vaan odotella suosiolla vaalien yli.

Huoltovarmuus nousseekin suureksi teemaksi ensi kevään europarlamenttivaaleissa.

Eurooppa pyristelee irti Venäjä- ja Kiina-riippuvuudesta ja haluaa samaan aikaan olla priimusoppilas ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Omavarainen vihreä siirtymä tarkoittaisi kaivoksien avaamista ja investointeja energiateollisuuteen.

Essayahin näkemyksen mukaan ympäristön tuhoutuminen ja yhteiskuntien sosiaalisen rakenteen rapautuminen kulkevat usein käsi kädessä. Ilmastonmuutosta ei voi torjua, jos yhteiskunta ei toimi. Taloutta, hyvinvointia ja ympäristöä on hoidettava yhtä aikaa.

Tämä pätee myös maa- ja metsätalouteen.

Essayahin viesti on selvä, hän korostaa ilmastotolkkua, ei ilmastohätätilaa, ja tekoja ennemmin kuin puheita.

Maatalouspolitiikka ei muutu

Viime kevään vappupuheessaan Essayah julisti täyskäännöstä maatalouden kannattavuuteen. Miten tämä tehdään, se onkin vaikeampi kysymys.

Hallitusohjelmassa ei ole varsinaisesti mitään uutta maatalouden varalle, eikä maatalouspolitiikka ole muuttumassa mihinkään.

Maatalouden toimijat ovat herttaisen yksimielisiä siitä, millaista maatalouden tulisi olla. Eikä ministeri Essayah muodosta poikkeusta sääntöön.

Eurojen tulisi tulla markkinoilta, maatalouden kannattavuutta tulisi parantaa, pääpainon olisi oltava ruokaa tuottavassa maataloudessa, ruokaketjun tulonjaon tulisi olla oikeudenmukainen, elintarvikevienti olisi saatava vauhtiin, jalostusastetta olisi nostettava, täytyykö kaikkea tuoda ulkomailta, eikö kotimaassa voisi valmistaa enemmän ja niin edelleen.

Hallitusohjelman maatalouslinjaukset tulivat kivutta. Yksikään puolue ei tehnyt hallitusneuvotteluiden maatalouspöydässä puoluepolitiikkaa. Eikä puolueiden välillä eroja juuri olekaan.

Linjaukset otettiin suoraan keväällä julkaistusta parlamentaarisen maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien arviointiryhmän raportista. Ryhmään kuului edustajia kaikista puolueista.

Raportti nosti tärkeimmiksi tavoitteiksi elintarvikeketjun toimintaedellytysten ja ruokaviennin edistämisen, ruuantuottajien aseman vahvistamisen elintarvikeketjussa, ja ruuan huoltovarmuuden varmistamisen ja tuontipanosriippuvuuden vähentämisen.

Sota Euroopassa ja huoli sen vaikutuksista Suomeen ovat vain vahvistaneet puolueiden tahtotilaa suomalaisen ruoantuotannon turvaamiseksi pitkällä aikavälillä.

Essayah nostaa nämä samat omaksi kärjekseen. Hän ei ole millään lailla eri linjoilla kuin kukaan muukaan.

Mallia huoltovarmuudesta

Maatalouspolitiikassa otetaan askel taaksepäin. Vanha mantra omavaraisuudesta ja kriisinkestävyydestä on saanut entistäkin kirkkaamman kruunun.

Ruotsin maatalousministeri kertoi vierailulla olevalle ministeri Essayahille Ruotsin aikovan ottaa mallia Suomesta omavaraisuuden suhteen.

Ruokaturva on noussut vahvasti agendalle kaikkialla maailmalla pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan myötä, Essayah muistuttaa.

Suomen huoltovarmuutta on ihasteltu Financial Timesia myöten, joka kirjoitti siitä reportaasin viime vuonna.

Muut maat lisäävät varautumistaan kriiseihin, esimerkiksi Norja aikoo varmuusvarastoida viljaa ensimmäisen kerran 20 vuoteen.

Viljan valtiollinen varastointi on kasvanut maailmassa vuoden 2007 hintarallin jälkeen. Eturintamassa ovat olleet Kiina ja Intia. Nyt myös länsimaat ovat heränneet asiaan. Suomi on tehnyt sitä aina.

Maatalouden kannattavuutta varastomäärien kasvattaminen ei lähtökohtaisesti paranna.

Maatalouden päätehtävä on kuitenkin tuottaa ruokaa, Essayah sanoo. Hänen on vaikea ymmärtää tukia, jotka kohdistuvat rikkaruohojen viljelyyn.

Meillä tuetaan liikaa näennäisviljelyä. Maataloustukien tarkoitus on turvata kohtuuhintainen ruoka kaikille, Essayah perustelee.

Hän kertoo odottavansa tulevalta cap:ilta ruoan tuotannon nostamista takaisin keskiöön.

Europarlamentin EPP-ryhmää Essayah luonnehtii maatalouden vahvimmaksi puolustajaksi, ja kertoo olevansa mukana valmistelemassa tulevaa vaaliohjelmaa kesäkuun europarlamenttivaaleihin.

Markkinoilta lisää euroja

Ruokaturvan keskiössä on maatalouden kannattavuus. Jos maatalous ei kannata, ei ole ruokaturvaakaan, Essayh sanoo.

Uusi hallitusohjelma ei lupaa lisää euroja maatalouteen, eikä myöskään ole vauhdittamassa rakennemuutosta kannattavuutta parantavaan suuntaan.

Jostakin on saatava ruokaketjuun lisää euroja. Valtion pussista niitä ei löydy, joten ne on saatava markkinoilta.

Yksi keino on hiilimarkkinat. Essayah pitäisi hyvänä hiilikrediittijärjestelmää. Sitä puoltaa myös europarlamentin maatalousvaliokunta. Peltojen hiilimarkkinoihin on ladattu paljon odotuksia myös yritysten taholta.

Ilmastoystävällisten elintarvikkeiden parempi hinta on yksi keino.

Esimerkiksi Lantmännen maksaa jo korkeampaa hintaa ilmasto-ohjelman mukaan viljellystä viljasta.

Markkinoita on myös saatava lisää. Viennin edistäminen kirjattiin hallitusohjelmaan ja Essayah on ottanut tämän työn alle.

Viennin tulisi olla elintarvikeyritysten strateginen tavoite. Ja suomalaisen ruoan tulisi olla vahva brändi, Essayah sanoo.

Tuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan tahtotila on kaikilla viennin kasvattaminen.

Essayah aikoo jatkaa tuottajien aseman parantamista elintarvikeketjussa. Esimerkiksi Ruotsissa on tehty nopeita korjauksia elintarviketeollisuuden ja tuottajien välisiin sopimusehtoisin silloin, kun hinnat ovat muuttuneet voimakkaasti.

Essayah ei aio puskea kustannusindeksimallia läpi. Siitä tehty esiselvitys oli Essayahin mielestä hyvä. Mutta yksittäisen tuotteen kohdalla kustannusindeksin käyttö ei ole järkevää.

Sen sijaan useamman tuotteen seurantakoria voisi käyttää indikaattorina sopimusmuutoksissa, Essayah pohtii.

Petopolitiikka kuohuttaa

Lammastilalliset uupuvat ja lopettavat susien hyökkäilyjen jatkuessa. Essayah on itsekin ottanut kolumneissa kantaa tilanteen kestämättömyydestä. Mitä sille aiotaan tehdä?

Essayah kertoo, että Ruotsissa maatiloja piinaavien susien ampuminen on ollut helpompaa, mutta nyt Ruotsi on joutunut tässä asiassa komission hampaisiin.

Ratkaisu on haettava samanmielisten EU-jäsenmaiden kanssa luontodirektiiviin puuttumalla, Essayah sanoo.

Tätä ei ole uskallettu aiemmin avata siinä pelossa, että direktiivi muuttuu entistäkin tiukemmaksi. Se on laadittu aikana, jolloin unionissa oli 12 jäsentä, Essayah muistuttaa.

Itä-Euroopan maiden tilanne poikkeaa suuresti Länsi-Euroopasta, ja nyt susi on runsastunut myös Keski-Euroopassa. Ranskalaisia piinaavat puolestaan karhut.

Valkoposkihanhet aiotaan siirtää hallitusohjelmassa metsästyslain piiriin.

Tehokasta ja kunnollista

Essayah kertoo olleensa aina hyvä ajankäyttäjä, ja ahkeruus onkin hänen tavaramerkkinsä.

Mutta kuinka onnistuu samaan aikaan ministeriön ja oman puolueen johtaminen, presidentinvaalikampanja ja kunnanvaltuustossa istuminen?

Matkapäiviä Brysseliin varmasti tulee. Essayahin poliittinen valtiosihteeri Päivi Nerg voi tarvittaessa sijaistaa erityisesti epäviralliset neuvoston kokoukset.

Virallisia neuvoston kokouksia on kerran kuussa. Valtiovierailut ja vienninedistämismatkat ovat nekin tärkeitä.

Essayah ei koe työtaakkaa liialliseksi, ja kuulostaa sitoutuneelta ministeriönsä asioiden ajamiseen.

Essayahin valtiksi voi laskea tiiviit yhteydet europarlamentin suurimpaan ryhmään. Suomen viesti menee taatusti perille tulevan cap:in valmistelussa.

Suomen ja Ruotsin maatalousministerit ovat molemmat kristillisdemokraatteja. He voivat kulkea samassa rintamassa ja ajaa asioita yhdessä.

Kristillisdemokraatit nähdään Suomessa pienenä ja joissakin asioissa populistisena puolueena. Mutta Keski-Euroopassa kristilliset on valtapuolue.

Essayhin komennuksessa puolueen sisältä ei ole odotettavissa kohuja. Essayah pitää rivit suorina. Tämän puolesta puhuu se, että euroskeptisen ja kansallismielisen Kansalaispuolueen aktiivijäsenten sulauttaminen kristillisiin vuosi sitten sujui ilman meteliä.

Yrittäminen vaatii riskinottoa

Entä ne uskon asiat? Kuinka ministeri ymmärtää käsitteen ”maausko”?

”Se on ennen kaikkea toiveikkuutta ja luottamusta tulevaan satoon, että joka kevät kannattaa kylvää. Yrittämisessä tarvitaan uskoa omiin kykyihin ja osaamiseen ja luottamusta siihen, että yrittäminen kannattaa”, Essayah kuvailee.

Pankinjohtajan puheilla ollessa tarvitaan myös laskelmia, Essayah muistuttaa, pelkkä oma usko ei silloin riitä.

Jos maauskolla tarkoitetaan luottamusta maatalouselinkeinoon ja sen kannattavuuteen, on monilla usko koetuksella.

Toisaalta ne, jotka ovat uskoneet eniten ja uskaltaneet investoida, myös pärjäävät parhaiten.

Tämä käy ilmi kannattavuuskirjanpidon tiedoista. Luonnonvarakeskus Luken mukaan erityisesti lypsykarjatilojen yrittäjätulo parani investoinnin jälkeen.

Eikä peltojen kohdalla ole nähty hintakuplaa, vaan hinnat ovat nousseet koko 2000-luvun.

Sama pätee rautaan – suorituskykyisten ja uudehkojen käytettyjen maatalouskoneiden arvo on jopa kohonnut ostohetkestä.

Maata ei valmisteta enää, eikä syöminen lopu. Ja 20 prosentilla maatiloista menee ihan hyvin, tämän ministeri tietää mainiosti.

Heikoimmassa tilanteessa ovat nuoret maatalousyrittäjät. Heille Essayah soisi sekä uskoa että puskureita enemmän, ja siksi EU:n kriisituki päätettiin kohdistaa nuoriin.

Nuoria tulisi houkutella alalle enemmän. Tämä ongelma koskee koko Eurooppaa. Maauskoa tarvitaan siis edelleen. ◻