Maatalouden rakennekehitys jatkuu kiivaana
Maatilojen määrä ja erityisesti kotieläintilojen määrä jatkaa laskuaan. Viime vuonna maatiloja oli noin 42 500 kappaletta ja todennäköisesti viimeistään vuonna 2025 tilamäärä tipahtaa alle 40 000 kappaleen. Viljelyssä olevan maatalousmaan määrä on kuitenkin säilynyt lähes ennallaan.
Tässä lehdessä on tuoreet arviot lihaa tuottavien kotieläintilojen lukumäärän kehityksestä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sika- ja siipikarjatalous keskittyvät erittäin voimakkaasti ja yksikkökoot jatkavat kasvuaan. Sikataloudessa myös tuotanto vähenee, mutta siipikarjapuolella, erityisesti broilerinlihan tuotannossa lihakilot lisääntyvät.
Nautapuolella maidontuottajien määrän lasku jatkuu kiivaana, mutta naudanlihantuottajien määrä laskee hitaammin.
Arvion mukaan kymmenen vuoden päästä Suomessa on noin 5 000 kotieläintilaa.
Moni kotieläintuotannosta luopuva tila jatkaa kuitenkin maataloutta kasvinviljelytilana.
Vuosien 2015–2022 välillä tehtiin noin 90 kotieläintilojen sukupolvenvaihdosta vuosittain. Määrä on varsin pieni, jos arvioi, että keskimääräinen sukupolvenvaihdosten väli on 35–40 vuotta. Kaikkiaan maatilojen sukupolvenvaihdoksia on tehty viimeisen vuosikymmen aikana hieman yli 300 kappaletta vuosittain, mutta viime vuosina määrä on jäänyt selvästi alle 300 kappaleen.
Tällaisella spv-tahdilla maatilojen määrä putoaa merkittävästi seuraavien vuosikymmenten aikana.
Maatilojen rakennekehitys on aihe, joka herättää aina intohimoja. Suomessa on edelleen paljon pieniä tiloja ja selvää on, ettei kaikille niille ole jatkajia. Näiden tilojen pellot siirtyvät vuokrauksen tai maakauppojen kautta jatkaville tiloille ja keskipinta-alat kasvavat.
Samalla kasvavat tilojen työvoimatarpeet eli Suomi siirtyy pikkuhiljaa siihen, että perinteistä perheviljelmää pitää tulkita hieman laajemmin. Yhä useampi tila hankkii apua työvoimatarpeeseen joko palkkaamalla työvoimaa tai ulkoistamalla työtehtäviä. Tällä hetkellä pätevistä maataloustyöntekijöistä on mieluummin pulaa kuin ylitarjontaa, varsinkin kun työntekijöiden taidolliset vaatimukset ovat kasvussa. Toinen asia, joka kasvaa tilakoon mukana on riski.
Isojen tuotantoyksiköiden aiheuttamat riskit kasvavat koko ajan ja niihin pitää varautua myös muilla keinoin kuin vakuuttamalla.
päätoimittaja
Täsmäviljely lisääntyy teknologian halventuessa
Maatalouden tietotekninen kehitys on ollut viime vuosina huimaa. Täsmäviljelystä on vauhdilla tulossa normaalia toimintaa kaikissa Euroopan maatalousmaissa, mutta erityisesti Aasiassa ja Amerikoissa kehitys etenee vielä rivakammin. Siellä lainsäätäjät eivät turhaan jarruttele kehitystä, vaan uudet teknologiset ratkaisut saadaan nopeasti tuotekehityksestä käytäntöön.
Esimerkiksi erilaisilla lennokeilla ja koptereilla tehtäviä ruiskutuksia tehdään jo paljon muualla, kun EU vasta valmistelee lainsäädäntöä. Täsmäviljelyn lisääntymistä edesauttaa myös teknologian halpeneminen ja täsmäviljelyn kautta tulevat kustannussäästöt tuotantopanoksissa.
Euroopassa ja erityisesti EU:ssa tuntuu kuitenkin olevan jonkinlainen teknologia- ja jopa tiedevastainen linja poliittisessa päätöksenteossa. Monia muualla hyväksyttyjä maatalousteknologisia asioita on ollut vaikea saada hyväksyttyä EU:ssa. Tyypillinen esimerkki on maatalouden autonomiset ratkaisut, joissa EU pyrkii minimoimaan riskit jopa äärimmäisyyteen asti. Samaan aikaa tiedetään, että maataloudessa tapahtuu varsin paljon henkilövahinkoja ja altistusta vaarallisille aineille ja nämä tapahtuvat nimenomaan maataloustyötä tekeville. Maataloustuotannon ulkopuolisille henkilöille tapahtuvat vahingot rajoittuvat pääosin liikennevahinkoihin maanteillä.
Esimerkiksi kasvinsuojelussa ruiskutustyötä tekevän henkilön kemikaalialtistusta pystyttäisiin vähentämään merkittävästi autonomisilla ratkaisuilla, mutta EU murehtii enemmän autonomisten laitteiden aiheuttamaa henkilöriskiä. Maataloustyötä tekevien ihmisten tuki- ja liikuntaelimistön rasituksia voitaisiin vähentää paljon, jos autonomisia ratkaisuja voitaisiin käyttää esimerkiksi muokkkaustöissä.