Luomumaitoa kustannustehokkaasti
Teemu Kulmala tuottaa luomumaitoa Kurikassa 120 lehmän voimin. Kulmalan tie maitotilan isännäksi on ollut hieman poikkeuksellinen. Hänellä ei ole maatilataustaa, vaan hän on ostanut tilansa ulkopuoliselta reilut 10 vuotta sitten. Saavuttaakseen tavoitteensa nuori isäntä on ennakkoluulottomasti muokannut tilansa toimintastrategiasta omannäköisensä ja vaikuttaa siihen varsin tyytyväiseltä. Tavoitteena on kustannustehokas tuotanto ja tärkeintä on se, mitä jää viivan alle.
Lehmät ovat kiinnostaneet Teemu Kulmalaa pienestä asti. Lypsämään hänet opetti naapurin emäntä, jolle Kulmala teki keväällä vastineeksi laidunaidat. 15-vuotiaasta saakka nuori mies lomitti ja teki muita maataloustöitä, kunnes alkoi tuntua siltä, että samaa voisi tehdä omaankin piikkiin. Tiloja tuli katseltua pari vuotta, kunnes sopiva kohde löytyi: kohtuuhintainen, hyvällä paikalla ja kohtuullisesti maata, 38 hehtaaria peltoa ja 30 metsää. Kulmala tietää, että alan ulkopuolelta tulevalle pääomat ovat iso ongelma, mutta on hyvä oivaltaa, että liikkeelle voi lähteä vähän vaatimattomamminkin.
”Toimivilla tiloilla oli kaikki hienosti ja hintaa sen mukaan. Eihän nuori tyhjätasku sellaisiin pääse kiinni millään. Vähän piti olla retuperällä paikat, että sai mahdollisuuden.”
Pienin askelin alkuun
Kun Kulmala sai tilan hallintaansa vuonna 2006, lehmät oli jo ehditty laittaa pois, mutta maitokiintiö sentään vielä oli. Se auttoi pankin kanssa asioidessa ja starttitukien haussa. Onnekseen Kulmala sai ostaa samalla kylällä tuotantoaan lopettelevan isännän lehmät ja lypsi näitä vuoden päivät vuokralla tämän navetassa sillä aikaa, kun korjasi ja laajensi oman tilansa parsinavettaa noin 50 lehmälle.
Pellot luomuun ja lisää lehmiä
Tilan pellot siirtyivät luomuun vuonna 2009. Myös luomumaidon tuotanto kiinnosti isäntää, mutta miljoonavelan teko ei. Kulmala halusi tuplata eläinmäärän ja täyttää luomuvaatimukset, mutta kohtuullisin kustannuksin. Niinpä hän jätti parsinavetan lypsyasemaksi, rakensi rinnalle edullisen kylmäpihaton ja sai karjakoon tuplattua 120 lypsylehmään.
Kulmala myöntää, että ratkaisussa on hieman väliaikaisen makua, kun työuraakin on ainakin 30 vuotta jäljellä, mutta tästä eteenpäin on helpompi ponnistaa. Hän on tyytyväinen, että on saanut rauhassa opetella ja edetä pienin askelin. Harppaus pienestä isoon tuotantoon sisältää riskinsä. Kun tulee tyhjälle tilalle ulkopuolisena, ei ole löysiä missään kohtaa eikä paljon varaa virheisiin, Kulmala pohtii.
Yksinkertaisesti ja taloudellisesti
Kulmala kokee, että talous on pysynyt hyvin hanskassa, kun eläinmäärän lisäys ei vaatinut jätti-investointeja. Iso velka olisi sitonut kädet pitkäksi aikaa. Nyt tilaa on pystynyt kehittämään kokonaisvaltaisemmin; rakentamaan varastoja sekä ostamaan ja kunnostamaan peltoa.
Tilan kylmä lypsykarjapihatto on valmistunut 2013. Siellä on 69 parsipaikkaa lypsylehmille, kestokuivikepohjakarsinatilaa umpilehmille sekä 15 emolehmälle. Vanha parsinavetta toimii lypsyasemana sekä erottelu- ja vasikkatilana.
Kylmäpihatolle tuli hintaa noin 150 000 euroa. Merkittäviä säästöjä saavutettiin käyttämällä omaa puutavaraa, Metsä-Botnian tehtailta peräisin olevia betonisia purkuelementtejä ja hietaa omasta montusta. Valutkin tehtiin itse omalla betoniautolla. Pihatossa on Kulmalan mukaan vain kaikki tarpeellinen, ei mitään turhaa.
Ajatus robottinavetasta tuntui tässä vaiheessa turhan isolta loikalta ja siinä piilee enemmän virhemahdollisuuksia. Kun pitää rutiinit yksinkertaisina, on isännälläkin mahdollisuus useamman päivän irtiottoon eikä reissun päältä tarvitse vähän väliä säätää robotin asetuksia tai muuta automatiikkaa.
Isäntä vastaa tilan hoidosta yksin apunaan kaksi vakinaista työntekijää ja lisäksi tilapäistä apuvoimaa etenkin kesällä.
Kulmala ei pyri koviin tuotoksiin vaan siihen, että viivan alle jää jotakin.
”Tässä koitetaan tuottaa paremmin niitä euroja tilille kuin litroja tai kiloja. Maidontuotannossa tuijotetaan ehkä liikaa litroja, eikä välitetä kustannuksista.”
Lue koko juttu KM:stä.
Kuva ja teksti: Tiina Kolunsarka