Loppuvuosi viilataan kotimaista tukimallia
Suomen kansallinen cap-suunnitelma lähti lausuntokierrokselle tässä kuussa.
Valmistelu on herättänyt jo etukäteen suuria intohimoja, sillä erityisesti moni maatalousalan ulkopuolinen taho haluaa suunnata tukimallia suuntaan, joka korostaisi ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen hillintää viljelyn keinoin. Myös elinkeinon sisällä on merkittävää kiistaa näistä painotuksista, erityisesti uuden ekojärjestelmän vaatimuksista ja ympäristökorvauksen ehdoista. Yksi kiistaa herättävistä asioista on tällä hetkellä tukioikeudettomien raivattujen peltojen kohtalo, sillä niiden tuominen tukien piiriin väistämättä alentaa jo viljelyssä olevien peltojen tukea.
Luomujärjestöissä rutinaa riittää myyntikasvivaatimuksista ja luomukotieläintuen sitomisesta eläinyksiköiden määrään hehtaarien sijaan.
Kun lähes kaikki tuntuvat olevan tyytymättömiä suunnitelmaan, on tarjolla kaksi tulkintaa eli suunnitelma on oikeasti huono tai sitten se on kompromissi, jossa kukaan ei saa täysin toivomaansa, mutta kaikille tulee jotakin. Jälkimmäinen tulkinta lienee oikeampi.
Koko kotimaisen suunnitelman pohjalla on EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja koska perusviat löytyvät sieltä, ei niitä kaikkia pystytä korjaamaan kotimaisella osuudella.
Maataloustuotannon päätavoite on tuottaa ruokaa ja tukea maksetaan pääosin tästä syystä. Kaikki muut tukiperusteet ovat osin vain kaunista sanahelinää.
Vaikka maataloustuotanto on koko EU:ssa varsin riippuvaista tuesta, myös myydyillä tuotteilla ja niistä saatavilla euroilla on merkitystä.
Asia on helppo testata yksinkertaisella ajatusleikillä. Jos kaikki EU:n maanviljelijät tuottaisivat vain maisemaa, luonnon monimuotoisuutta ja elämyksiä, mutta eivät syötäviä tuotteita, veronmaksajien maksuhalukkuus tuille katoaisi hetkessä, sillä ruuan hinta kohoaisi huomattavasti tarjonnan pienentyessä.
Kukaan ei kiistä, etteikö maisemalla, luonnon monimuotoisuudella ja elämyksillä ole arvoa, mutta tukiperusteeksi ne kelpaavat vain, jos ne tulevat tuotannon sivutuotteina. Päätuotteeksi ne eivät riitä kuin joukolle vapaamatkustajia, sillä aikaa kun joku toinen huolehtii päätehtävästä eli ruuan tuotannosta.
Kolumnistimme Jyrki Aakkula nostaa synteettisen biologian (solumaatalouden) nopean kehityksen esille tämän lehden kolumnissaan. Keinoliha on jo realismia ja se voi olla yksi niistä muutoksista, joka kääntää tilanteen. Kotieläintuotannosta voi oikeasti tulla asia, jota tehdään ja myös tuetaan muista syistä kuin ruuan tuotannon takia. Tämä muutos tuskin koskee valtaosaa nykyisiä viljelijöitä, vaikka tuotekehityksen tahti ja investoinnit synteettiseen ruuantuotantoon ovat nyt isoja.
päätoimittaja
Syysviljoja ja monipuolisuutta
Kuluva kasvukausi on ollut harvinaisen hankala. Eräs KM:n sivuiltakin tuttu viljelijä käytti nettikeskusteluissa sanaa brutaali, joka kuvaa olosuhteita aika hyvin.
Kevään runsaat sateet vaihtuivat nopeasti kuumaan ja kuivaan ilmaan, joka valmistutti varsinkin kevätviljoja huomattavan nopeasti. Heinäkuun lopulla lämpösumma oli noin 200 astetta pitkän ajan keskiarvon yläpuolella.
Öljykasvien kukinta jäi lyhyeksi ja syysviljojenkin jyväkoko jäänee pieneksi, kun kosteutta ei ollut riittävästi. Kevätviljat ovat lähes koko maassa keskiarvoa heikompia. Ensimmäinen satoennuste ennakoi ohrasadon jäävän pienimmäksi sitten katovuoden 1987.
Nurmilla ensimmäinen säilörehusato ja kuivaheinäsato olivat hyviä, mutta kakkossadossa paikalliset vaihtelut ovat suuria ja kolmossato riippuu täysin elokuun sateista.
Lääkkeitä tällaisiin kasvukausiin on vaikea löytää, mutta yksi trendi lienee selvä. Syysviljojen ja monipuolisen kasvivalikoiman avulla riskejä voi ainakin yrittää hallita. Syysviljojen jalostus on mennyt vauhdilla eteenpäin ja esimerkiksi syysohra menestyy jo melko hyvin eteläisessä Suomessa.
Puinnit tehtäneen tänä vuonna hieman normaalia aikaisemmin, joten tänä syksynä, jos vain kelit sallivat, kannattaa kokeilla syysviljojen tai syysöljykasvien kylvöä. Mahdollisen epäonnistumisen pystyy vielä paikkaamaan keväällä. Taloudellisesti järkevillä tuotantopanoksilla eivät kustannuksetkaan muodostu liian suuriksi, vaikka talvehtiminen epäonnistuisi.