Lajikeseoksella voittoon

OhraOraakkelit voittivat KM Ruutukisan 8 841 kilon hehtaarisadolla. Stressiä vastaan taisteltiin lajikeseoksella, eikä biostimulatteihin koskettu. Oraakkeleiden kisaruudut kalkittiin keväällä nopealiukoisella Calciprillillä ja maan kosteutta seurattiin Soil Scout -antureilla. Hopeaa otti Follow a Farmer -joukkue 8 665 kilolla ja pronssia Satoklubi 8 598 kilon hehtaarisadolla.

Ruutukisan kaksitahoiset ohrat päästiin korjaamaan vasta 6.9. suurten sateiden jälkeen. Puintikosteus oli noin 25 prosenttia.

Kun kolme Suomen kovinta kasvinviljelyn neuvojaa ilmoittautuu Ruutukisaan, ovat odotukset korkealla. OhraOraakkelit eivät tuottaneet pettymystä. He marssittivat estradille lajikeseoksen, nopeatehoisen kalkin, kosteutta mittaavat Soil Scout -anturit ja perustivat vielä Vaasaan ”varjoruudun”, jonka satotulokset kerrotaan myöhemmin.

”Puhumattakaan persoonallisista miesmalleista!”, huomauttaa joukkueen kapteeni Samuel Jussila.

Jussila, Kari Alasaari ja Matias Rönnqvist tunnetaan paitsi persoonallisuudestaan, myös neuvonnastaan sekä viljelyn kehittämistyöstään.

Jokainen heistä on erikoiskasveihin kallellaan, tosin Alasaaren leipälaji on ohra ja Jussilan siemenvilja.

Rönnqvist kylvää viljoja vain katkaistakseen erikoiskasvien tautipainetta.

Kuminaa he viljelevät ja neuvovat kaikki. Jussila ja Alasaari ovat hurjastelleet hampun kanssa, Rönnqvist puolestaan korianterin. Öljykasvit hoituvat niin ikään kaikilta.

Mutta ei ohra heille suinkaan liian tylsä kasvi ole. Ohrakisahan on kuningaslaji! Ruutukisaan he halusivat tuoda säpinää, joten tutut ja turvalliset perusreseptit heitettiin pois.

Ohran lajikeseosviljely oli kaikille uutta ja kisa tarjosi mahdollisuuden sen testaamiseen – oikein julkisuuden valokeilassa! KM:n satokilpailu on tunnetusti paras tapa hankkia glooriaa uusille ideoille.

Alasaaren mukaan asioita täytyy ensin itse kokeilla ennen kuin ryhtyy neuvomaan toisia.

Seosviljelyllä stressiä vastaan

OhraOraakkeleiden joukkueen kapteeni Samuel Jussila (vas) ja Kari Alasaari näkivät kisaruudut ensimmäisen kerran vasta Hauhon Peltopäivässä 28.7. Tältä näytti joukkueen kolmas kerranne.

Rönnqvistin ehdoton vaatimus oli, ettei joukkueen viljelyohjelmassa käytetä yhtäkään biostimulanttia.

Niistä tiedetään aivan liian vähän, ja Rönnqvistiä tympii yliampuva markkinointi.

Stressiä oli kuitenkin näköpiirissä, joten jotain oli keksittävä.

Joukkue tiesi, että ohran lajikeseoksilla on saatu hyviä tuloksia Ruotsissa ja Tanskassa. Suomessa seoksia ei ole tutkittu, joten sopivat lajikkeet täytyi valita sokkona.

Stingiin päädyttiin, koska se on pärjännyt hyvin lajikekokeissa ja on suuri uutuus Saksassa.

Toiseksi lajikkeeksi valittiin Laureate, jolla on hieman pidempi kasvuaika, ja jonka temput Alasaari tunsi entuudestaan.

Ajatuksena oli, että lajikkeiden kehitysrytmit ja kasvutavat poikkeaisivat toisistaan, jolloin ne eivät kohtaisi stressiä samassa kasvuvaiheessa.

Lajikeseoksella suurempi sato

Kolmen parhaan sijoitus ei ollut sattumaa (merkitsevyydellä p<0,1). Tosin järjestys oli, eli kisan olisi voinut yhtä hyvin voittaa Follow a Farmer tai Satoklubi. Kolmannen kerranteen vasen pää oli heikompi kuin muut ruudut. Nämä kolme ruutua (Tervaränni, Jyväsandwich ja Taloustaiturit) jätettiin keskihajonnasta ja tilastoanalyysistä pois. Tervarännin heikoin sato oli tilastollisestikin merkitsevä, vaikka kolmannen kerranteen jättäisi pois laskuista. Monitahoinen Bredo hyytyi kesäkuun helteisiin, eikä pystynyt puskemaan satopotentiaaliaan ulos. Samoin Kasvinsuojeluseuran heikko sato oli tilastollisesti merkitsevä, mutta sadon pienuus johtui lakoontumisesta, ja siitä, ettei kolmannesta kerranteesta saatu läheskään kaikkea satoa talteen. Mallasmestareiden, 10-Kerhon, Ohramaistereiden, Taloustaitureiden, Päijät-Hämeen Viljaklubin, Parhaan Sadon puolesta -joukkueen ja Jyväsandwichin sijoitukset eivät olleet tilastollisesti merkitsevät toisiinsa nähden.

Ruotsalais-tanskalaistutkimuksessa on havaittu, että seoksessa kasvaminen vaikuttaa lajikkeiden kehitysrytmiin. Kaksivuotisen kokeen tulokset julkaistiin Plant Soil -tiedelehdessä (Dahlin et al 2020, Plant Soil).

Seoksissa yksilöiden alkukehitys on hitaampaa ja ne pysyvät matalampina kuin yksin kasvaessaan. Myöhemmin kasvukaudella ne kirivät kehityksessä kiinni, eikä tuleentumisvaiheessa ole enää pituuseroa.

Tutkimuksessa verrattiin viiden ohralajikkeen (Salome, Luhkas, Anakin, Fairytaile ja Rosalina) kasvua yksin ja seoksissa.

Ne tuottivat runsaammin jyviä seoksissa kuin puhtaina viljelminä. Tämän oletetaan johtuvan siitä, että satoisuusikkuna kesti seoskasvustossa pidempään.

Seosviljelyn haaste on se, että keskenään sopivat lajikkeet on selvitettävä koeruuduilla. Esimerkiksi Salome pärjäsi parhaiten seoksena Rosalinan kanssa, kun taas muut lajikkeet eivät tuoneet vastaavaa hyötyä.

Kasvit sopeutuvat kulloisiinkin ympäristöolosuhteisiin. Myös vierustoveri vaikuttaa niiden kasvutapaan.

OhraOraakkeleilla ei ollut ennakkotietoa Stingin ja Laureaten yhteensopivuudesta. Mutta ainakaan lajikkeista ei näyttänyt olevan haittaa toisilleen.

Suomessa on käynnissä lajiseostutkimuksia, mutta myös lajikeseosten tutkimuksiin olisi syytä saada rahoitusta, kertoo Luonnonvarakeskus Luken johtava tutkija Ari Rajala. Oleellista olisi selvittää, mitkä lajikkeet sopivat yhteen.

Sting on lupaava uutuus

OhraOraakkeleiden Matias Rönnqvist on tehnyt uransa aikana ruutukokeen jos toisenkin. Tällä hetkellä hän selvittää korianterille sopivia kasvinsuojeluaineita ja viljelytekniikkaa Caraway Finlandilla. Matiaksen käsialaa ovat monet kuminan kasvinsuojelu- ja lannoituskokeet.

Alasaari viljeli rinnakkain Stingiä ja Laureatea omilla pelloillaan Lapualla. Stingin alkukehitys oli Laureatea nopeampaa. Heinäkuun alussa lajikkeiden pituusero oli lähes 20 senttimetriä.

Laureate otti kasvukauden lopussa loppukirin eikä korjuuvaiheessa lajikkeilla ollut pituus-eroja. Stingin kortta Alasaari luonnehtii vahvemmaksi.

Ruutukisassa lajikkeet käyttäytyivät samoin. Sting kasvoi pituutta nopeammin kuin Laureate. Pituusero oli nähtävillä vielä heinäkuun lopussa.

Kaikki kisan lajikkeet reagoivat kesäkuun stressaaviin olosuhteisiin muodostamalla fysiologisia laikkuja lehtiin.

Stingillä reaktio oli kaikkein vahvin, ja lehdet olivat varsin ruman näköiset.

Joukkueet pohtivat, vaikuttaako tämä yhteyttämiseen ja satoisuuteen.

Tuskinpa merkittävästi, sillä laikut eivät estäneet Stingiä olemasta kisan satoisin lajike.

Alasaaren omilla pelloilla laikkuja oli vain lievästi, tosin lämpötilaolosuhteet olivat Lapualla erilaiset kuin Hauholla.

Stingissä Alasaarta kiehtoi suuri sato ja jyvä ja vahva korsi. Virallisissa lajikekokeissa Stingin tuhannenjyvänpaino on huidellut 58 grammassa.

Stingiin tarttui myös Follow a Farmer -joukkueen Mikko Mäki-Latvala. Hän viljeli Stingiä poutivalla maalla, joten huippusatoa ei ollut odotettavissa.

Kisan ennakkosuosikki oli Firefoxx, koska se on pärjännyt Hauhon kokeissa parhaiten ja ollut virallisissa lajikekokeissa Stingiä satoisampi.

Virallisissa lajikekokeissa typpilannoitus on vain 90 kg/ha, eikä niissä käytetä kasvunsääteitä eikä tautitorjuntaa.

Lajikkeiden satoisuudessa ei ollut ruutukisassa merkittäviä eroja monitahoista Bredoa lukuun ottamatta. Bredo ei pystynyt täyttämään satopotentiaaliaan stressaavissa olosuhteissa.

Sillä on saatu Hauholla reippaasti yli kahdeksan tonnin ruutusatoja, joten Tervaränni odotti siltä enemmän.

Pellon pH vähintään seiskaan

OhraOraakkeleiden mielestä nykyiset kalkitussuositukset eivät ole ajan tasalla. Maan pH kannattaisi nostaa seitsemään asti eikä tyytyä vähempään.

Ruotsalaistutkimuksissa satovastetta on saatu aina pH 7,5 asti, Rönnqvist kertoo.

Maan kasvukunto rajoittaa satoisuuskehitystä yhtä lailla Ruotsissa kuin Suomessakin. Lisälannoitus ei auta, jos maan rakenne, pH, ojitus ja muut tekijät eivät ole kunnossa.

Into Saarelan, Jaakko Köylijärven ja Yrjö Salon savimailla 1991–2005 tehtyjen kalkituskokeiden lopputulema oli, että pH kannattaisi nostaa seitsemään, sillä se auttaa fosforin saatavuutta ja lisää kasvin typen ottoa.

Kalkitus parantaa saven fysikaalisia ominaisuuksia, mikä puolestaan vähentää eroosiota ja ravinnevalumia.

Ruotsissa pitkäaikaisia kalkituskokeita tehnyt, nyt jo edesmennyt, professori Holger Kirchmann oli samoilla linjoilla. Hän suositteli tieteellisissä artikkeleissaan pH:n nostoa kalkituksella jopa 7,5 asti.

Kirchmannin mukaan ruotsalaiset pH-suositukset perustuvat vuosikymmeniä vanhoihin kokeisiin, eikä niitä ole päivitetty nykyaikaan.

Kirchmannin mukaan on myös hyvä huomata, että peltomaan pH vaihtelee maakerroksessa. Juuret pystyvät säätelemään juuristovyöhykkeen pH:ta juurieritteiden avulla kumpaankin suuntaan.

Pikakalkitus Calciprillillä

Tähkälle ruiskutetut tautiaineet eivät riittäneet ehkäisemään punahometta, jota näkyi kaikilla kisaruuduilla syyskuussa.

Maailmanennätyssadot otetaan pelloilta, joiden pH on yli kahdeksan, Alasaari huomauttaa, ja viittaa Lincolnshiressä viljelevään Tim Lamymaniin.

Lamymanin pellot ovat kalkkikivialueella. Alasaari vieraili Lamymanin tilalla kesällä 2022 ja toi mukanaan maanäytteen, jota ihmeteltiin yhdessä Rönnqvistin kanssa. Siitä se ajatus sitten lähti, Rönnqvist nauraa.

Joukkue päätti kalkita kylvörivin nopeavaikutteisella Calciprillillä. Sitä levitettiin 800 kg/ha. Tällä annoksella pH:n muutos on luokkaa 0,5–0,7 yksikköä.

Pellon pH oli 6,6, joten Calciprillin avulla päästiin siihen mitä haettiinkin.

Kalkituksella tavoiteltiin fosforin ja kalsiumin parempaa saatavuutta ja suurempaa typen ottoa. Calciprill-rakeiden kalkki on huomattavasti hienojakoisempaa, kuin perinteiset, kalkkikivestä jauhetut kalkit, kertoo Mats Rydberg Omya Lantbrukilta.

Kalkin hienousaste vaikuttaa sen ominaispinta-alaan ja kalkituksen tehoon ja nopeuteen.

Myös pellon pH vaikuttaa kalkin liukenemisnopeuteen. Mitä happamampi maa, sen nopeammin kalkki liukenee.

Rydbergin mukaan tämä onkin yksi syy, miksi savimaiden pH-suositus on Ruotsissa ja Suomessa 6,5. Perinteisillä kalkitusaineilla pH:n nosto seitsemään asti on hidasta ja vaikeaa.

Rydberg suosittelee levittämään Calciprilliä joka kevät ennen kylvöjä. Parasta olisi levittää kalkki paikkakohtaisesti pH-kartan mukaan. Calciprillin annostus on 0–800 kg/ha.

Ylin 10 senttimetriä on kriittisin kerros. Siinä tapahtuu suurin osa reaktioista ja orasvaiheen herkät juuret ottavat siitä ravinteensa. Se myös happamoituu nopeimmin lannoitteiden levityksen, kasvintähteiden hajotuksen, ravinteiden oton ja juurieritteiden vuoksi, Rydberg kertoo.

Orgaanisen aineksen kationinvaihtokapasiteetti on riippuvainen pH:sta. Neutraalissa pH:ssa orgaaninen aines pystyy sitomaan runsaasti ravinnekationeja kasveille käyttökelpoiseen muotoon.

Calciprillin rakeet liukenevat maahan joutuessaan kosketuksiin veden kanssa. Niitä ei tarvitse muokata erikseen maahan. Ajo jonkinlaisella muokkausvarustuksella olevalla kylvökoneella riittää. Se hautaa ne sopivaan syvyyteen.

Monenlaisia lannoitteita

Suurin osa ruuduista oli mennyt vähän lakoon ja kaikilta ruuduilta löytyi tähkäidäntää myös pystyviljasta.

Kylvölannoituksessa OhraOraakkelit turvautuivat Yaran tuotteisiin. Samoin ensimmäisessä lisätyppilannoituksessa käytössä oli Alasaaren vanha kikka eli YaraLiva Nitrabor.

Seuraava lisätyppilannoitus hoidettiin rakeisella ammoniumsulfaatilla. Joukkueen mukaan tarkoituksena oli käyttää kierrätysravinteista valmistettua ammoniumsulfaattia Rönnqvistin maailmanparannusinnon vuoksi, mutta sitä ei tähän hätään saatu.

Nestemäisiä hivenlannoitteita käytettiin niitäkin runsaasti. Wuxal Microplantia lisättiin tankkiin jokaisella ruiskutuskerralla.

Myös siemen pinnoitettiin mangaanilla, sillä pellon mangaanitilanne oli heikko ja pH nostettiin kalkituksella vielä ylöspäin. Tästä syystä pinnoitukseen käytettiin EDTA-kelaattimuotoista hivenravinnetta.

Maan kosteutta seurattiin Soil Scout -antureiden avulla. Ne kertoivat, että 20 senttimetrin syvyydessä käytiin lakastumisrajalla juhannuksen aikaan.

Ohrien juuret ylsivät vähintään 40 senttimetriin, joten kasvustot saivat kuitenkin vettä.

Kasvi sopeutuu kasvukauden olosuhteisiin. Jos on kuivaa, juuret hakeutuvat syvälle vettä hakemaan, kertoo Ari Rajala Lukelta.

Kasvien vedenotossa paksuilla siemenjuurilla on tärkeä rooli. Ne kykenevät tunkeutumaan veden perässä tarvittaessa hyvinkin syvälle maaperään. Muokkauskerroksen maapartikkeleiden pinnalla olevien ravinteiden osalta, kuten fosforin, hiusjuuret ovat avainasemassa. Niiden täytyy kasvaa ravinteiden luokse.

Kuiva kesäkuu vähensi selkeästi satoa. Tähkät jäivät lyhyiksi ja sivuversojen tähkiä karsiutui pois.

OhraOraakkelit vähensivät kasvunsääteiden määrää kuivuuden ja kuumuuden vuoksi neljästä ajokerrasta kolmeen.

Elokuun rankkasateet olivat kuitenkin liikaa, ja kasvustot menivät osin lakoon, ei kuitenkaan maata pitkin.

Osa joukkueista satsasi voimakkaasti kaliumlannoitukseen. Sillä tähdättiin erityisesti korren vahvuuteen. Eniten kaliumia (104 kg/ha) käytti 10-Kerho. Heillä oli monitahoinen ja erityisen tiheä kasvusto, joten lannoitus tuli tarpeeseen.

OhraOraakkelit kertoivat, etteivät ole löytäneet tutkimustuloksia, jossa savimaiden runsas kaliumlannoitus antaisi tarpeeksi vastetta viljoille.

Savipitoisilla mailla näyttää riittävän, että kaliumia annetaan sen verran, kuin sadon ja olkien mukana poistuu, Rönnqvist sanoo.

Karkeat, kaliumköyhät maalajit ovat asia erikseen.

Hyvä kysymys on, onko runsaalla kaliumlannoituksella merkitystä pystyssä pysymiseen, vai onko kalsium siinä tärkeämpi, joukkue pohtii.

Oraakkeleiden tärkeysjärjestys ravinteilla oli typpi, mangaani, fosfori ja vasta sitten kalium. Lannoitelaatujen saatavuus asetti sekin rajoituksia.

Kisassa sattui ja tapahtui

Kaikissa Ruutukisan ohrissa oli stressilaikkua kesäkuun helteiden ja kuivuuden aikaan. Tältä Sting näytti 12.6.

Joukkueet päivittivät viljelyohjelmiaan kasvukauden aikana joka viikko, joten kisassa sattui myös kommelluksia.

Ensimmäinen hämminki koettiin, kun 10-Kerhon Laureate paljastuikin monitahoiseksi, Graminorin aikaiseksi linjaksi. Ruuduille oli epähuomiossa kylvetty väärät siemenpussit.

Linja suoriutui kisassa varsin mallikkaasti, tosin oli siementäkin käytetty runsaalla kädellä.

Kasvinsuojeluseuran kasvitohtoreiden kasvunsääderuiskutus oli tarkoitettu korrenkasvuvaiheeseen, mutta se menikin ruuduille pensomisen aikana.

Kasvinsuojeluseuran ruudut lakoontuivat tästä syystä jo heinäkuun lopussa. Kolmas kerranne meni liimalakoon, jyvät itivät tähkään, tekivät juuret maahan asti, eikä koeruutupuimuri pystynyt puimaan niitä. Ruudulle jäi arviolta tonnin verran jyviä hehtaarille. Satotulos olisi muuten ollut kahdeksan tonnia.

Follow a Farmer -joukkueelle tuli epähuomiossa ylimääräinen typpilannoitus, ja ruuduille luiskahti 28 typpikiloa liikaa.

Naakat söivät muutaman joukkueen ruutujen laitoja, joten ne leikattiin pois ja sato korjattiin ja mitattiin syömättömältä alueelta.

Kolmannen kerranteen toinen pää oli kasvukauden aikana selvästi matalampi.

Ilmeisesti maassa oli tiivistymää siinä kohtaa. Pellolla on ollut koeruutuja viimeksi kolme vuotta sitten, ja kolmannen kerranteen kohdalla lienee ollut ajoväylä.

Puintihetkellä eroja ei enää ollut, ja loppujen lopuksi kerranteet olivat varsin tasaiset.

Ainoastaan kolmannen kerranteen toisessa laidassa ruudut olivat selkeästi heikompia, koska maalaji muuttui.

Tämän vuoksi Tervarännin, Jyväsandwichin ja Mallasmestarin kolmannen kerranteen sadot olivat selkeästi heikommat kuin kahdessa muussa kerranteessa.

Jos nämä kolme ruutua jättäisi tuloksista pois, silloin Taloustaiturit nousisivat neljännelle ja Jyväsandwich seitsemännelle sijalle.

Kolmen parhaan sijoitus oli tilastollisesti merkitsevä (merkitsevyydellä p<0,1), eli heillä oli muita joukkueita parempi viljelyohjelma valitsemalleen lajikkeelle, eikä menestys ollut sattumaa. ◻

 

KM Ruutukisan laatutiedot ja talouskisan tulokset julkaistaan myöhemmin syksyllä.

Stingin (vasemmalla) kasvurytmi oli Laureatea nopeampi Kari Alasaaren tuplaruutukokeessa Lapualla. Kuva on otettu 21.6.

 

2 500 euron palkinto HIILITUTKIMUKSEEN

KM Ruutukisan suurin sato palkitaan 2 500 eurolla, joka menee voittajajoukkueen valitsemaan maanviljelyä edistävään yleishyödylliseen toimintaan.

OhraOraakkelit haluavat nostaa näkyväksi peltomaiden hiiltä suojelevan CA-viljelyn, sekä hiilen sijaintia pelloissa selvittävän tutkimuksen. 500 euroa annetaan Ari Koutoselle ja 2 000 euroa Jussi Knaapille, jolta tilataan samalla konsultaatioapua seuraavan Ruutukisan peltolohkon hiilipitoisuuden selvittämiseen. ◻