Korkea verotus ja suuri julkinen sektori karkottavat osaajia

Monet urheilijat vaihtavat nykyään valmentajaa, jos menestys ei vastaa kykyjä. Moniottelija Saga Vanninen saavutti viisiottelussa tänä keväänä uuden valmentajan ohjauksessa niin maailmanmestaruuden kuin Euroopan mestaruuden.

Hyväkin menestys saattaa nousta vielä pykälän tai kaksi, kun hienosäätö valmennuksessa ja ennen kaikkea urheilijan psyykkeessä saa uusia ulottuvuuksia. Kyse on uskosta ja itseluottamuksesta.

Kuka on Suomen valmentaja? Suomen valmentaja on monipuoluejärjestelmä. Sitä ei voi vaihtaa, vaikka Suomen menestys talouden monimaaottelussa on viime vuosina ankkuroitunut häntäpäähän. On siis kysyttävä, voiko valmentaja kehittyä? Silläkin uhalla, että vannomme oikeusvaltion ja demokratian nimeen, kannattaa hieman vilkuilla sivuille, mitä muut kilpailijavaltiot tekevät.

Tänä keväänä sain osallistua kansainväliseen parlamenttien väliseen kokoukseen Uzbekistanissa. Yllätyin mittavista kehityssuunnitelmista, joille löytyy katetta osaamisesta ja kiinalaisten kanssa tehtävästä yhteistyöstä sekä nuoresta, jatkuvasti kasvavasta väestöstä.

Nimenomaan viimemainittu houkuttelee kansainvälisiä investointeja puoleensa. Vaikka maassa on monipuoluejärjestelmä, todellisuudessa kaikki langat ja päätöksentekokyky on presidentin eli valmentajan käsissä. Mahdollisten epäkohtien luetteleminen ei auta Suomea yhtään.

Meidän monipuoluejärjestelmän pitäisi päästä edes jonkinlaiseen yksimielisyyteen siitä, mitä me teemme ja mihin me pyrimme. Tiekartta vuoteen 2035 puuttuu. Asioiden edestakaisin pyörittely neljän vuoden välein ja uhkakuvien maalailu latistaa kansalaisia. Muutosta on haettava riskilläkin, sillä muuten Aasian ja Etelä-Amerikan valtiot ajavat meistä vasemmalta ja oikealta ohi.

Hallitus otti tietoisen riskin puoliväliriihessä. Miljardiluokan verohelpotukset pääasiassa pieni- ja keskituloisille sekä yrityksille eivät tietenkään saaneet hyväksyntää, vaikka tarkoituksena on muutoksien kautta vahvistaa tulevaisuuden uskoa ja parantaa Suomen maabrändiä investointikohteena.

Korkean verotuksen ja suuren julkisen sektorin yhdistelmä lisää kaikkien elinkustannuksia, ja lyö korville ahkeruutta. Se näkyy niin jenkeissä kuin Suomessa, sitä vaan ei monipuoluejärjestelmä meillä usko. Ja miksi uskoisikaan, sillä pelottelemalla ja hallituksen tekoja kauhistelemalla saa paremmin ääniä. Yhdysvalloissa maan sisäinen muuttoliike on jo pitkään suuntautunut alhaisen verotuksen Texasiin ja Floridaan pois esimerkiksi korkean verotuksen ja suuren julkisen sektorin Kaliforniasta.

Lääke menestykseen niin Euroopan Unionissa kuin Suomessa on korkean verotuksen ja julkisen sektorin sekä sääntelyn purkaminen. Tästä on tosin jauhettu tuloksetta jo kaksikymmentä vuotta.

Ehkä Euroopan unionin komissio on nyt oikeasti ryhdistäytynyt. Se on julkaissut maataloutta ja elintarvikkeita koskevan vision. Siinä se lupaa nostaa huoltovarmuuden ja ruoantuotannon ehdottomaan keskiöön sekä vähentää sääntelyä. Tällä kertaa lupaus ei saa jäädä juopon lupaukseksi.

Komissio ei saa antaa vapaita käsiä maatalouteen ja ruoantuotantoon liittyvissä asioissa DG ENVille eli ympäristöosastolle, sillä se vie hyvin suurella todennäköisyydellä painopisteen jälleen lähemmäksi ilmasto- ja ympäristöasioita. Kohta ollaan taas kosteikkoviljelyideologiassa, jos komissio ei anna merkittävää ohjausvaltaa maatalousasioissa nimenomaan maatalousosastolle eli DG AGRille. Pelkät julistukset ja visiot eivät poista byrokratiaa.

Koska puolustusmenot vaativat lisää rahaa kaikissa jäsenmaissa, on lisärahan saaminen maataloudelle vaikeaa. Katseet on käännettävä kotimaiseen maatalouden rahoitusjärjestelmään, jonka suurimpia ongelmia alhaisten tuottajahintojen ohella on vakuusarvojen määräytyminen käytännössä postinumeron mukaan. Se blokkaa tehokkaasti investointeja erityisesti Itä-Suomessa.

Pohjois-Savossa maakunnan yrittäjäjärjestö puolusti maatalousyrittäjiä ja maaseudun yrittäjiä vaatimalla maaseudulle uutta rahoitusohjelmaa, jossa Finnvera tai muu valtion riskirahoitus olisi mukana. Yrittäjäjärjestön mukaan maaseudulla toimivat yritykset, jotka eivät kuulu maatalouden tukijärjestelmiin, ovat selviä väliinputoajia rahoituksen suhteen.

Oikeusvaltio ja demokratia ovat puolustamisen arvoisia niin kauan kuin ne palvelevat kansalaisia, jotka sen rahoittavat. Yritysmaailmassa nopeat ovat kautta aikojen syöneet hitaat ja kankeat. Jos nopeus ja sujuva byrokratia jää globaalissa kilpailussa entistä enemmän niiden valtioiden tunnusmerkiksi, joita johdetaan yksipuoluejärjestelmän kautta, itsepähän olemme häviäjän tien valinneet.

Varoitus on jo annettu. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana niiden ihmisten lukumäärä, jotka elävät demokraattisissa yhteiskunnissa, on laskenut 50 prosentista 29 prosenttiin. Jos meinataan pysyä kilpailussa mukana, on valmentajien syytä miettiä uusia menetelmiä ja katsoa peiliin. Maailma on nykynuorille avoin. Ongelmakeskeisessä korkean verotuksen maassa osaajat eivät viihdy. Se on maailmalla jo todistettu. ◻