Myöhäinen kevät lisää kevätkylvöjen haasteita
Päättyvä talvi on ollut maatalousmarkkinoilla aikamoista vuoristorataa. Tuotantopanosten ja viljojen hinnat ovat nousseet ennennäkemättömällä tavalla.
Viljasta on nyt oikeasti pulaa koko EU:n alueella ja rehuviljasta maksetaan monin paikoin jo yli 400 euron tonnihintaa.
Ukrainassa käytävä sota poisti markkinoilta paljon ukrainalaista ja venäläistä viljaa ja se aiheutti välittömän hintapiikin koko EU:ssa.
Kaikki ennusmerkit kertovat, että vaikka alkavan kauden sadosta muodostuisi suhteellisen normaali, hinnat ovat syksyllä 2022 edelleen selvästi korkeammat kuin syksyllä 2021.
Kotimaisessa viljakaupassa on ensimmäistä kertaa koko EU-aikana mahdollisuus varmistaa jo etukäteen viljan tuottajahinta yli 300 euroon tonnilta. Kiinteähintaisia sopimuksia syksyn 2022 toimituksiin on nyt tarjolla pääviljoille hintahaarukassa 300–390 euroa tonnilta. Nyt kannattaa jokaisen viljanviljelijän kiinnittää ainakin osa sadosta näillä hinnoilla ja varmistaa hyvä keskihinta, tapahtui sitten sadolle mitä tahansa.
Tätä kirjoitetaan juuri ennen pääsiäistä ja Etelä-Suomen pelloillakin on vielä paljon lunta, routaa ja ennen kaikkea jääpeitettä. Viime syksynä kylvettiin ennätysala syysviljoja ja niiden lopullinen kohtalo varmistuu vasta huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa.
Ennakkotietojen mukaan varsinkin syysöljykasvit ja syysohrat ovat olleet kovilla. Syysvehnien ja rukiin tilanne on hieman parempi. Kalliita lannoitteita ei kuitenkaan kannata levittää huonosti talvehtineille kasvustoille, joten viljelijöillä on edessään vaikeita ratkaisuja syysviljojen rikkomisten ja kevätlannoitusten suhteen.
Uusinta- tai täydennyskylvöjä on kuitenkin varmuudella edessä ja myöhäinen kevät lisää niiden haasteita.
Aikaisten ohrien siementä ei käytännössä löydy eli niitä pitää kaivaa tarpeen tullen tos-siemenen puolelta. Rypsi ja rapsi ovat hyviä vaihtoehtoja, mutta niiden siementä on rajallisesti saatavilla ja varsinkin rapsilla saattaa myöhäinen kevät estää kylvöt.
Nykyisellä polttoöljyn hinnalla kukaan ei halua kuivata yhtään ylimääräistä, joten kovin pitkän kasvukauden lajit ja lajikkeet tuskin innostavat varsinkin kevään viivästyessä.
Markkinat toimivat, mutta ne voisivat toimia myös paremmin
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden markkinoiden toimivuudesta riittää keskustelua. Nykyiset viljan hinnat osoittavat, että viljalla markkinamekanismi toimii ainakin jotenkin. Kun viljasta on pulaa ja tuotantopanosten hinnat ovat korkealla, nousee viljan tuottajahinta ja jopa hyvin nopeasti.
Tuore selvitys Suomen elintarvikemarkkinoista kuitenkin kertoo, että varsinkin kotieläintuotteiden markkinoilla markkinareaktiot ovat liian hitaita. Osasyynä tähän ovat kaupan valikoimajaksot, joissa tuotteiden hinnat sovitaan monta kuukautta ennen jakson alkamista ja pitkälle tulevaisuuteen, pahimmillaan jopa koko vuodeksi eteenpäin.
Toinen selkeä syy on se, että kuluttajien näkökulmasta tarjontaa riittää, ruuan kulutuskysyntä on ennallaan ja kuluttajien maksuhalukkuus on edelleen heikko, varsinkin kun muiden välttämättömyyshyödykkeiden, kuten polttoaineen ja sähkön hinta kurittaa kukkaroita.
Suomen vähittäiskauppa on varsin oligopolinen eli S- ja K-ketjut hallinnoivat valtaosaa päivittäistavarakaupasta ja sitä kautta myös elintarvikkeiden kaupasta. Lidlin ja uusien haastajien kuten Odan tapa toimia mielummin alentaa ruuan hintaa kuin nostaa.
Kannattaa katsoa mitä kotieläintuotannon tuottajahinnoille on tapahtunut esimerkiksi Saksassa. Vaikka afrikkalainen sikarutto on vaivannut Saksan sika-alaa, nousi sianlihan tuottajahinta maaliskuussa lähes samaa tahtia kuin viljan hinnat. Sianlihan hinta nousi 130 eurosta nopeasti 190 euroon ja naudanlihan hinta 440 eurosta 550 euroon.
Samaan pystytään myös Suomessa, mutta se tarkoittaa tarjonnan sovittamista kysyntään ja lyhyempiä sopimusjaksoja.
Käytännössä tämä merkitsee riskin lisäämistä, sillä hinnat ja kysyntä joustavat myös alaspäin.