KM vertailee: TIG-hitsauskoneet
TIG on puikko- ja MIG/MAG-hitsausta heikommin tunnettu tekniikka. TIG-hitsauskoneella on kuitenkin sijansa maatalouden kunnossapito- ja rakennustöissä. Vaihtovirtakoneiden etuna on monipuolisuus, sillä niillä saa hitsattua myös alumiinia.
TIG-hitsauksen katsotaan saavuttaneen käyttökelpoisen muotonsa vuonna 1941. Syntypaikkana pidetään Northrop-yhtiön lentokonetehtaita Yhdysvalloissa. Alkuvaiheessa TIG-suojakaasuna käytettiin heliumia.
Pääsääntöisesti kyse on kahden käden tekniikasta. Yleisimmin työ etenee niin, että hitsaaja pitää toisessa kädessä valokaaren synnyttävää ja suojakaasua syöttävää poltinta ja toisella kädellä hän annostelee lisäainelankaa.
Tekniikan nimi puolestaan kertoo, että TIG-hitsauksessa (Tungsten Inert Gas) käytetään työelektrodina hehkulampuista tuttua volframia. Sitä suojaa polttimesta virtaava inertti eli reagoimaton kaasu, joka nykyisellään on useimmiten argonia.
TIG-hitsausta pidetään tyypillisesti vaikeampana kuin esimerkiksi MIG/MAG-hitsausta. Hitsausparametrien moninaisuuden osalta näin varmasti onkin. Osaltaan kyse on myös yksinkertaisimpien TIG-laitteistojen luomasta harhasta.
Puikkohitsauskoneiden lisävarusteeksi tarjottavilla, raapaisusytytykseen perustuvilla TIG-polttimilla työskentely saattaa kaatua jo siihen, että hitsauskaaren sytytys on liian hankalaa. Oikeilla TIG-hitsauskoneilla sytytys sujuu huomattavasti sivistyneemmin.
Sytytys voi tapahtua korkeataajuisella (HF = High Frequency) kipinällä ilman, että elektrodi edes koskettaa hitsattavaan kappaleeseen. Toisena vaihtoehtona on nostosytytys (Lift, Lift Arc jne.), jossa elek-trodi irrotetaan kallistamalla irti hitsattavan kappaleen pinnasta ja automatiikka käynnistää samanaikaisesti hitsauksen.
Monipuolinen, mutta vaativa
TIG-hitsauksen vahvuuksiin kuuluu soveltuvuus hyvin erilaisille metalleille ja metalliseoksille. Alumiinin hitsaus tosin edellyttää, että hitsauskone pystyy tuottamaan myös vaihto- eli AC-virtaa. Tasavirralla alumiiniin ei useimmiten saa kovin kummoista hitsiä aikaiseksi.
Usein kuulee puhuttavan TIG-hitsauksesta myös eräänlaisena herrasmiesten lajina. Perusteluna on muun muassa kaunis hitsisauma, josta ei tarvitse poistaa kuonaa. Lisäksi TIG-hitsauksessa pärjäävät yleensä parhaiten hitsaajat, joille herkkäkätinen työskentely on omiaan.
TIG-hitsauksen lisäainekustannukset ovat yleensä kohtuulliset. Koostumukseltaan hitsattavaa metallia vastaavaa lisäainetta kuluu tyypillisesti vähän, eikä sen tarvitse muodostaa suojaavaa kuonaa. Erikoistapauksissa lisäainetta ei edes tarvita.
Kustannuksia nostaa suojakaasun välttämättömyys. TIG-hitsauksen peruskaasu argon on kaiken lisäksi hieman kalliimpaa kuin MIG/MAG-hitsauksessa tyypilliset suojakaasut.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Kyösti Isosaari ja Marko Toivonen
Testaukset: VAKK kone- ja metalliala, hitsausosasto
Kuvat: Kyösti Isosaari