Hiilikompensaation markkinat ovat vielä varsin huojuvat
Hiilikompensaatiosta on jo pitkään ennustettu uutta tulonlähdettä maa- ja metsätaloudelle. Toistaiseksi maa- ja metsätalous on sitonut muiden tahojen ilmaan päästämää hiiltä korvauksetta.
Hiilikompensaation perusidea on yksinkertainen, mutta käytännön toteutus on sitten huomattavasti vaikeampi. Hiilikompensaation tulisi olla pysyvä, mitattavissa, todellinen ja ennen kaikkea lisäinen eli hiiltä sidotaan enemmän kuin toimintaa normaalisti jatkamalla.
Valtaosa vapaaehtoisista hiilikompensaatiota tarjoavista markkinapaikoista on operoinut läntisillä markkinoilla, mutta varsinainen hiilensidonta on sitten tapahtunut pääosin kolmansissa maissa. Monet selvitykset (tieteelliset ja journalistiset) ovat kuitenkin osoittaneet, että kolmansissa maissa tapahtuvat hiilensidontaprojektit ovat olleet kaikkea muuta kuin on luvattu ja vaikka hiilikrediitit on sertifioitu, ei valvontaa tapahdu kuin paperilla.
Suomessa erityisesti tuottajavetoiset organisaatiot ja myös maatalouskauppa on lähtenyt liikkeelle paljon järkevämmällä tavalla. Hiilikompensaatio tehdään täällä, missä sitä pystytään oikeasti valvomaan ja dokumentoimaan. Esimerkiksi metsien tuhkalannoitus on tapa lisätä metsien kasvua ja sitä kautta hiilensidontaa. Kun tähän lisätään vielä metsän kiertoajan lisäys ja joutoalueiden metsitys on hiilensidonnalla vankka pohja. Pelloilla tapahtuvaa hiilensidontaa on toistaiseksi hieman vaikeampaa todentaa, mutta uutta tutkimustietoa saadaan koko ajan ja viljelymenetelmiä muuttamalla hiilensidonta on todellista.
Hiilensidonnan pysyvyys on haastavampi asia. Kierrätyslannoiteyritys Soilfood vetäytyi hiilimarkkinoilta, kun heidän hiilikrediittejään myynyt taho muutti pysyvyyden rajaksi 100 vuotta aiemman 20 vuoden sijaan. Maa- ja metsätaloussektorilla on käytännössä hyvin vaikeaa todistaa 100 vuoden pysyvyyttä, ainoastaan biohiilen lisäys maaperään saattaa täyttää tämän ehdon.
Hiilikompensaatiota voi pitää nykyaikaisena anekauppana, mutta maatalousyrittäjän näkökulmasta siihen pitää suhtautua aitona mahdollisuutena lisäansioihin. Parhaassa tapauksessa peltojen ja metsien tuotto kasvaa kahta kautta eli satoa saadaan enemmän ja lisäkasvusta saadaan erilliskorvaus hiilen sidonnasta.
Hiilinielut ja mahdolliset ennallistamisvaatimukset ovat sitten oma asiakokonaisuutensa, mutta pelkästään niiden kustannusarviot kertovat sen, miten arvokkaaksi hiilen sidonnan ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen arvioidaan.
Tukiratkaisuja ja vaalilupauksia
Huhtikuun alun eduskuntavaalien läheisyys näkyy entistä selvemmin poliittisten päättäjien teoissa ja puheissa. Erilaisia tukiratkaisuja, joilla pyritään kompensoimaan kasvaneita kustannuksia, on tehty vauhdilla. Sähkömarkkinoiden tilanne erityisesti vuoden 2022 lopulla oli aidosti poikkeuksellinen ja pahimpia ylilyöntejä on syytäkin korvata.
Sähkö on ollut Suomessa viimeiset vuosikymmenet halpaa verrattuna valtaosaan muista EU-maista ja uusimmat ennusteet uskovat tilanteen myös jatkuvan. Nyt nähdyt korkeat hinnat ovat vain välivaihe.
Olkiluoto 3:n pysyvä käyttöönotto ja koko ajan kasvava tuuli- ja aurinkoenergiakapasiteetti lisäävät sähköntuotantoa ja samaan aikaan energiankäyttö tehostuu muun muassa lämpöpumpputeknologian lisääntyessä. Tästä huolimatta saattaa hetkellisesti tulla tilanteita, jossa kotimainen sähköntuotanto ei ole riittävää eli sähköä joudutaan tuomaan ja myös sähkön hinta saattaa nousta.
Maataloussektorille tehtiin oma tukiratkaisu, jolla pyritään kompensoimaan sekä sähkön että lannoitteiden hinnannousua.
Lannoitteissa ehdotettu korvausmalli on varsin hankala, sillä nykytilanteessa se mieluummin ylläpitää korkeita hintoja kuin antaisi markkinoiden toimia.
Lannoitteiden hinnat maailmalla ovat kääntyneet jyrkkään alamäkeen ja meilläkin hinnat ovat tippuneet selvästi. Lannoitetuessa pitäisikin hakea parempi malli, joka ei puutu markkinan toimintaan.