Älä missään nimessä keskity strategiaan
Minulla on työhuoneen seinällä paperi, jossa lukee entisen taolaisen vasemmistoliikkeen kannattajan Björn Wahlroosin kymmenen ohjetta tehokkaaseen muutosjohtamiseen. Yhden ohjeen muistan ulkoa: ”Älä missään nimessä keskity strategiaan, vaan toteuttamiseen!”
Tässä ajassa, jossa valtiovarainministeriön virkamiehet esittelevät säälimättömiä leikkauslistoja, kannattaa miettiä Wahlroosin ohjeita. Perinteinen hitaus, jonka demokratiassa sanotaan olevan yksi kansanvaltaisen järjestelmän tärkeimmistä puolustusmekanismeista, ei enää toimi turvallisuusuhkien, pandemioiden ja finanssikriisien kyllästämässä maailmassa.
Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen jälkeen toimeenpanovalta Suomessa keskittyi entistä enemmän pääministerille ja maan hallitukselle. Strategioiden, ohjelmien, selvitysten tai eduskunnan tahtotilan toimeenpano ei ole Suomessa riittävän nopeaa. Se on toivottoman hidasta ja kallista, eikä kukaan koe edes olevansa tilivelvollinen tuloksien suhteen.
Otetaanpa esimerkiksi kalatalous. Tulevassa budjetissa laitamme kalatalouden ja elinkeinokalatalouden edistämiseen lähes 30 miljoonaa euroa. Niin on tehty ennenkin eli budjettiteknisesti tilanne on business as usual. Rahat ovat kytkennässä Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston Suomen ohjelman toimeenpanoon. Ohjelman kokonaisrahoitus kaudella 2021–2027 on 140 miljoonaa euroa.
Tämän vuosikymmenen alussa valtioneuvosto hyväksyi kotimaisen kalan edistämisohjelman, minkä tavoitteena oli tuplata kotimaisen kalan kulutus. Tavoiteasennassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, ja siksipä ohjelman periaatteita on vuosi toisensa jälkeen jatkettu ja jalostettu. Tavoitteisiin on myös sisältynyt kalatuotteiden viennin arvon moninkertaistaminen ja työpaikkojen lisääminen kala-alalle.
Toisin on käynyt. Edistystä alkutasoon eli ohjelman lanseeraamisen suhteen ole juurikaan tapahtunut. Se on osittain ymmärrettävää, sillä koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama inflaatio aiheuttivat tilapäisen notkahduksen kalatuotteiden kysynnässä. Ajattelemisen aihetta tuhansien järvien maassa antaa kuitenkin se, että kotimaisen kaupallisesti pyydetyn kalan osuus kokonaiskulutuksesta on edelleen vähentynyt. Se on nyt noin kuusi prosenttia.
Valtiotalouden tarkastusvirasto kiinnitti huomiota siihen, että kalatalouden rahoitusjärjestelmä on hajanainen ja erilaisia tukimuotoja on paljon. Viraston laatiman raportin mukaan rahoituksen seuranta, raportointi, arviointi ja viestintä ovat tuottaneet vain vähän tietoa tuloksista.
Tilanne ei parane sillä, että ensi vuoden puolella uusi hallitus toistaa ohjelmassaan entiset tavoitteet. Ministereiden on otettava aivan erilainen ote toimeenpanoon ja selvittää, mitkä ovat ne suurimmat esteet, miksi ala ei lähde odotetulle nousu-uralle. Kalatalouden edistämiseksi Suomessa pitäisi olla oma ministeri, joka keskittyisi kalastukseen, vesiviljelyyn, metsästykseen, porotalouteen ja yleensä luontaiselinkeinoihin.
Yksityisellä puolella hallitusammattilaiset tietävät, että hyväkin strategia ilman aktiivista toimeenpanoa on hitain tie menestykseen. Toisaalta toimeenpano ilman kunnon strategiaa on epämääräistä ryntäilyä, mikä kuluttaa resurssit ja turhauttaa tekijät. Kotimaisen kalan kulutus ja kaupallisen kalastuksen hiipuminen ovat vain esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun strategia ja toimeenpano eivät ole balanssissa.
Yleisesti ottaen toimeenpano on ei-sanomisen taitoa. On osattava priorisoida armottomasti. Se, että Suomi ottaa uutta velkaa tänä vuonna 44 miljardia, kertoo omaa kieltään siitä, että nimenomaan toimeenpanossa on ollut koko vuosituhannen ajan ongelmia. Rahaa on jaettu sinne tänne ilman selviä tulostavoitteita, joita kukaan ei ole edes kunnolla vahtinut. Mitä pitää tehdä, että valtiolliseen muutosjohtamiseen saadaan uusi ryhti päälle?
On mentävä syvälle rakenteisiin päämääränä se, että tuleville ministereille taataan työrauha keskittyä johtamiseen ja toimeenpanoon. Hyviä yleisjohtajia ei välttämättä ole olemassakaan, joten hyvä toimialan tuntemus on ministereille ehdoton edellytys, jos taloudellisia tuloksia halutaan.
Yhtä tärkeää on uskaltaa asettaa kielto, joka estäisi ministereiden ja kansanedustajien osallistumisen niin kunnalliseen kuin hyvinvointialueidenkin päätöksentekoon. Olen tästä tehnyt lakialoitteen perustuslain muuttamiseksi siten, että tullessaan valituksi kansanedustaja joutuu valitsemaan, ottaako kansanedustajapaikan vastaan vai valitseeko sittenkin kunnanvaltuuston tai hyvinvointialueen. Osallistumisoikeutta vaaleihin ei voida keneltäkään viedä, mutta valitsemaan perustuslailla voidaan pakottaa.
Kun näihin uudistuksiin lisätään vielä puolueiden pitkät listat eduskuntavaaleissa, aletaan rakenteellisesti olla tilanteessa, missä ministereiden toimeenpanokykyä on merkittävästi vahvistettu ja eduskunta on saanut asiansa osaavat ja niihin keskittyvät kansanedustajat.
Pitkät listat tarkoittavat sitä, että puolue määrää, missä järjestyksessä kansanedustajat otetaan sisään eduskuntaan. Järjestelyn etu on siinä, että kansanedustajien henkilökohtaisen esilläolon ja sosiaalisen median addiktinomainen käyttö vähenisi. Tosiasia on se, että vaikeiden asioiden ratkaiseminen vaatii keskittymiskykyä, kapasiteettia hallita kokonaisuuksia ja sitkeitä istumalihaksia.

eläinlääkäri
kansanedustaja, Kokoomus