Kylmä hiehohalli ja lämmin vasikkala toivat lypsäville lisää tilaa
Joonas Mattilan ja Anu Järvisen tilalla nuorkarjalle rakennettiin uudet pihatot, jotta lypsylehmille saatiin lisää tilaa vanhaan navettaan. NHK-Keskuksen suunnittelemassa investoinnissa päädyttiin kahteen erilliseen rakennukseen: lämpimään vasikkalaan ja varsin kustannustehokkaaseen kylmään hiehohalliin.

Avajaispäivänä lokakuinen aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta lähes häikäisevästi. Valo heijastuu myös nuoren yrittäjäparin kasvoilta. Mattilan tilan uuden vasikkalan ja hiehohallin rakennushanke on sujunut hyvin: tavoiteaikataulussa pysyttiin, ja budjetti on ylittynyt vain maltillisesti.
Joonas Mattila ja Anu Järvinen tapasivat toisensa agrologiopinnoissa Mustialassa. Valmistumisen jälkeen Mattila työskenteli kotitilallaan Janakkalan Tervakoskella, ja Järvinen toimi siementäjänä. Vuonna 2023 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos ja tila siirtyi Joonaksen isältä Jussilta Joonakselle ja Anulle. Uudet yrittäjät ryhtyivät heti määrätietoisesti kehittämään sen toimintaa.
Ensimmäiseksi yrittäjät vaihtoivat lypsyrobotin uuteen ja käynnistivät toisen robotin hankkeen suunnittelun. Vuonna 2012 valmistunut navetta oli edelleen suhteellisen uusi ja toimiva, joten myös toinen robotti päätettiin sijoittaa vanhaan navettaan. Lisätilaa lypsylehmille päätettiin tehdä suunnittelemalla nuorkarjalle kokonaan uudet tilat.

Ensin rahoitusta, tukia ja lupia
Investoinnin suunnittelu ja rahoitusneuvottelut käynnistyivät vaiheittain. Ensimmäiset neuvottelut pankin kanssa käytiin sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Kun lypsyrobotti vaihdettiin uuteen 2024, suhtautui pankki investointiin ja tuleviinkin suunnitelmiin myönteisesti.
”Tuntuu, että pankissa on oltu innostuneita siitä, kun on kehittävä tila. Sellaisia yrityksiä he haluavat asiakkaakseen, jotka vievät toimintaa eteenpäin, ihan samoin kuin missä tahansa muussa yritystoiminnassa”, Järvinen sanoo.
Investointien toteutumista auttoi myös yrittäjille myönnetty korotettu nuoren viljelijän investointituki. Korotusta voi saada, jos tilan pidon aloittamisesta on kulunut alle seitsemän vuotta ja hakijat ovat alle 40-vuotiaita.
Ympäristöluvan haku käynnistyi huhtikuussa 2025 ja lupapäätös tuli lokakuussa 2025. Lupahakemuksessa auttoi ProAgrian talousasiantuntija Jarkko Storberg.
Myös rakennussuunnittelu aloitettiin alkuvuodesta 2025. NHK-Keskus oli yrittäjille ennestään tuttu yhteistyökumppani lypsyrobottiasiakkuuden kautta. Tilan toiminta ja tuotannon tarpeet olivat suunnittelijoille siten jo entuudestaan tutut.
NHK:n rakennesuunnittelija Juho Aaltonen piirsi luonnokset ja arkkitehtisuunnitelmat sekä laati alustavat kustannusarviot. Investointien laskennassa suurena apuna toimi tilalle jo aiemmin tuttu ProAgrian asiantuntija Osmo Piekkari.
”Luvitus meni hienosti. Ympäristöilmoituksesta ei jätetty yhtään mielipidettä. Kun luvitus saatiin kuntoon, homma lähti hyvin etenemään”, Mattila muistelee.
Rakennussuunnittelussa oma yksityiskohtansa oli tilan vieressä kulkeva E12-tie, sillä moottoritien varteen rakentamista rajoittaa lain määräämä suoja-alue, joka ulottuu 50 metrin etäisyydelle ajoradan keskilinjasta.
”Se rajoittaa toimintaa jatkossakin. Pitää miettiä, miten rakennukset sijoitetaan, etteivät ne ole liian lähellä moottoritietä.”

Kaksi rakennusta yhden sijaan
Alun perin suunnitelmissa oli rakentaa yksi rakennus nuorkarjalle. Yrittäjät halusivat vasikoille lämpimän tilan, jossa ne voisivat kasvaa ensimmäiset elinkuukautensa. Myös hiehojen sijoittaminen lämpimään halliin olisi ollut mahdollista, mutta se olisi nostanut rakennuskustannuksia huomattavasti.
Ratkaisuksi valikoitui kaksi erillistä rakennusta: lämmin vasikkala ja kylmä nuorkarjahalli. Näin vasikoille saatiin niiden tarpeisiin sopivat olosuhteet, mutta vanhempien eläinten tilat oli mahdollista toteuttaa kustannustehokkaammin.
”Erillisen vasikkalan rakentamisessa lisäkustannuksia tuli lähinnä sähkö- ja vesijohtojen vetämisestä”, Mattila toteaa.
Aaltonen toteaa, että erilliset rakennukset parantavat myös tautisuojausta, kun nuorempien vasikoiden ilmatila on erillinen.
Eläinten siirrot rakennusten välillä on suunniteltu niiden iän ja olosuhteiden mukaan. Vasikat siirtyvät poikimakarsinasta muutaman päivän iässä lämpimään vasikkalaan, jossa ne kasvavat noin puolen vuoden ikään saakka, minkä jälkeen ne siirretään kylmään nuorkarjahalliin.
”Erilliset rakennukset toki lisäävät hieman työmäärää ja eläinten siirtelyä, mutta tässä tapauksessa rakennukset ovat kuitenkin melko lähekkäin ja lypsykarjapihaton vieressä, joten navettapihaan saatiin toimiva järjestely”, Aaltonen toteaa.

Hiehohalli suunniteltiin kustannukset edellä
Nuorkarjahallin kustannustehokkuus perustuu yksinkertaiseen ja kevytrakenteiseen toteutukseen. Jos halli olisi eristetty ja sinne olisi rakennettu sisäruokintapöytä, kustannukset olisivat nousseet arviolta noin 200 000 euroa.
Eläinsuojaksi vastaavaa hallia ei NHK-Keskukselta ole aiemmin toimitettu, mutta tekniikka on tuttua muista rakennuksista. Aaltonen mainitsee esimerkkinä rautakauppojen varastot.
Aaltosen mukaan eläinten pärjääminen kylmässä hallissa riippuu erityisesti siitä, että lannanpoisto toimii suunnitellusti.
Lannanpoistoon valittiin JOZ-ketjuraapat.
”Raapat on varustettu ominaisuudella, jossa on nytky, jonka pystyy ajastamaan vaikka 20 minuutin välein. Se käyttää raappoja, etteivät ne jäätyisi kiinni”, Mattila kertoo.
Kovilla pakkasilla raapat otetaan kokonaan pois päältä. Varajärjestelmä on huomioitu jo piirustusvaiheessa, sillä leveät käytävät on mahdollista puhdistaa myös traktorilla. Tyhjennys tehdään vasta kun sää lämpenee, sitä ennen vain lisätään kuiviketta.
Ruokintapöydän sivua voi suojata tuuliverkolla, joka hengittää ja päästää valoa läpi. Samalla se suojaa auringolta, sateelta, lumelta ja tuulelta.
Ensimmäisen talven kokemukset näyttävät, miten ratkaisu toimii käytännössä.

Suunnittelusta materiaalitoimituksiin
Toteutusvaiheessa tila valitsi NHK-Keskuksen hankkeen toteutussuunnittelijaksi ja pääsuunnittelijaksi. NHK:n materiaalitoimitukseen kuuluivat muun muassa runko-, seinä- ja kattorakenteet sekä ilmanvaihtoon liittyviä ratkaisuja.
Vasikkalan elementit toimitti alaveteliläinen Tara-Elements ja nuorkarjahallin rakenteet Sirviön Metalli.
Maanrakennuksen, muun rakennustyön sekä sähkö- ja LVI-työt tila teetti omilla urakoitsijoilla. Kaivinkoneurakoitsijana toimi Teemu Peltola ja molempien rakennusten pystytyksen hoiti Rakennus Eksitia Oy.
NHK:n projektipäällikkö Timo Kellosaari koordinoi materiaalitoimituksia ja osallistui työmaa- ja projektipalavereihin, jotta toimitukset ja työvaiheet etenivät sovitussa järjestyksessä.
Navettakalusteet tila valitsi itse. Molempien rakennusten kalusteet tilattiin Pellon Groupilta. Kalustetoimittaja laati tilalle omat tarkemmat sisäpiirustukset kalusteiden mukaan.
Rakentaminen päästiin aloittamaan suunnitelmien mukaisesti maaliskuussa 2026.

Vasikoille hyvät oltavat
Vasikkalassa on 55 paikkaa. Kymmenen eläimen ryhmäkarsinoita on viisi. Lisäksi on viisi yksilökarsinaa.
”Ne eivät ole meillä vakiokäytössä, vaan lähinnä hätävarana, jos tulee tauteja tai jos joku vaatii erityistä tarkkailua. Meillä ei ole aikaisemmin ollut varakarsinoita, mutta nyt ajateltiin, että eläinmäärän lisääntyessä riski tauteihin kasvaa, joten on hyvä varautua ennalta”, Järvinen kertoo.
Kolmessa karsinassa on juottoruokinta ja kaksi viimeistä ovat aperuokinnalla olevia vieroituskarsinoita.
Juottovaiheeseen yrittäjät valitsivat Urban Alma Pro -juottoautomaatin. Aluksi käyttöön tulee Valion Startti -maitojuoma. Automaatti kuitenkin mahdollistaa siirtymisen myös oman maidon juottoon.
”Haluttiin mahdollisuus kumpaankin juottomenetelmään. Varsinkin nyt, kun maitojauheen hinta on melkein kaksinkertainen”, Mattila toteaa.
Juoton lisäksi vasikoille jaetaan heinää ja vieroitetuille säilörehua.
”Katsotaan tulevaisuudessa, tehtäisiinkö niillekin oma vasikka-ape”, Mattila pohtii.
Kaikissa karsinoissa on olkipohjainen kestokuivikkeen patja, joka tyhjennetään näillä näkymin neljännesvuosittain. Ilmanvaihto vasikkalassa on painovoimainen.
”Vasikkalassa on kennoikkunat ja poistoilmahormit”, Mattila kertoo.
Vasikat kasvavat lämpimässä vasikkalassa täyttöasteen mukaan noin puolen vuoden ikään saakka, jonka jälkeen ne siirretään kylmään hiehohalliin.
”Talvisaikaan siirroissa täytyy katsoa, ettei niitä siirtele kovimpien pakkasten aikaan, koska niillä on lämpöisessä ollessaan heikompi talvikarva verrattuna kylmässä olleisiin vasikoihin”, Järvinen sanoo.

Hiehojen hoidosta helppoa
Hiehohallissa on kuusi 20 eläimen karsinaa nuorkarjalle ja yksi 31 eläimen umpilehmäosasto. Paikkoja on yhteensä 151.
Hallin kalusteiksi on valittu Versa-sarjan aidat ja portit sekä makuuparret. Kahden ensimmäisen viikon kokemukset uusista kalusteista ovat lupaavia.
”Portit ja lukkosysteemit ovat olleet toimivia. Lomittajakin kehui, että ne ovat helppokäyttöiset. En tiedä, miten lukitukset pelaavat viiden tai kymmenen vuoden päästä, kun ne eivät ole enää ryhdissään, mutta nyt ne ovat miellyttävät käyttää”, Mattila kertoo.
Järvinen pitää tärkeänä erityisesti, että porttien siirtäminen on helppoa, ja rakenteet ovat kevyitä käsitellä.
Yrittäjäparin yksi tärkeimmistä tavoitteista investoinnissa on ollut, ettei päivittäinen työmäärä saisi lisääntyä, vaikka eläinmäärä lisääntyy.
”Siksi koneellistetaan paljon ja tehdään sellaiset systeemit, että ne on nopeat hoitaa”, Mattila kiteyttää.
Yksi odotetuimpia helpotuksia on hiehojen ruokinnan yksinkertaistuminen. Vanhassa navetassa kapea mattoruokkimen pöytä aiheutti sen, että hiehot ja umpilehmät pääsivät varastamaan lypsylehmien rehua.
”Se oli tosi vaikeaa, ja rehua piti laimentaa käsin oljella tai heinällä. Nyt siitä päästään eroon”, Mattila kertoo tyytyväisenä.
Tilalla on siirrytty keväällä seosrehuruokintaan. Nykyisessä navetassa on kiinteä seosrehusekoitin, joten hiehonavettaa varten hankittiin erillinen seosrehuvaunu.
”Nyt saadaan niille oma seos. Siitä ollaan oikeastaan aika tarkkoja. Uudistetuilla ruokintamenetelmillä saamme jokaiselle eläinryhmälle optimoidun ruokinnan ja vältytään kompromisseilta”, Mattila kertoo.
Mattilassa tehtiin kesällä kokoviljasäilörehua ensimmäistä kertaa.
”Harjoiteltiin heti 35 hehtaarilla, ja sitä tulikin aika paljon. Tämän talven ne syövät ainakin sitä. Joka toinen päivä tehdään seos, ja joka toisena päivänä vain tuodaan lisää. Välissä rehua työnnetään lähemmäs kuormaimella,” Mattila kertoo.

Budjetti ja aikataulu pitivät
Hankkeen kokonaisbudjetiksi arvioitiin 1,3 miljoonaa euroa. Lopullisten kustannusten arvioidaan ylittävän budjetin noin viidellä prosentilla eli 60 000–70 000 eurolla. Ylitys vastaa suunnilleen vielä keskeneräisen lietelanta-altaan arvioitua kustannusta, mutta ovat siihen vaikuttaneet myös muut kustannustekijät.
Kustannusten hallintaa helpotti se, että tuotteiden ja urakoiden hintoja sovittiin etukäteen. Tilalla on oma maa-ainesotto, josta tarvittava kiviaines saatiin rakennusten perustuksiin ja piha-alueille. Näin maa-ainesten kustannukset jäivät noin puoleen ostettuun materiaaliin verrattuna.
Itse tehtiin myös muun muassa maapohjien vaihtoa, putkituksia ja tiivistystöitä.
Mattilan mukaan myös kaivinkoneyrittäjän ja rakennusliikkeen työpanokset olivat suuressa roolissa investoinnin aikataulussa pysymisessä.
”Aikataulutusta helpotti se, että rakennuksia oli kaksi, ja esimerkiksi sisätäyttöjä tehdessä rakennusliike pääsi jo jatkamaan toisen rakennuksen tekoa”, Mattila kertoo.
Aaltosen mukaan tilaväen oma valmistautuminen ja aktiivinen osallistuminen hankkeeseen helpottivat muutenkin toteutusta.
”Yhteistyö tilan kanssa on ollut varsin sujuvaa, Joonas myös soittaa ja kysyy tarvittaessa. Sitä olen kyllä ihmetellyt, mistä se energia kaikkeen tulee”, Aaltonen toteaa.
Rakentaminen ja laajentaminen muun työn rinnalla vaativat kuitenkin yrittäjiltä paljon.
”Melkoinen rutistus”, Aaltonen kuvailee kokonaisuutta.
Hankkeen aikataulu piti paikkaansa tismalleen, rakennukset otettiin käyttöön lokakuun puolivälissä, juuri kuten oli suunniteltu.
”Se oli tärkeää myös budjetin kannalta, ne menivät vähän käsi kädessä”, Mattila toteaa.
Mattila suosittelee, että rakennushankkeeseen ryhtyessä suunnittelu kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin.
”On tärkeää, että edellisenä talvena suunnittelee ja kilpailuttaa sen niin valmiiksi kuin ikinä pystyy. Kun rahanmenekkiä tulee äkkiä ja joudut tekemään nopeita päätöksiä, hyväkin yhteistyökumppani haistaa hädän”, hän vinkkaa.

Lypsypaikkoja tuli reilusti lisää
Uusien rakennusten ansiosta nuorkarja saatiin pois lypsylehmien tiloista. Samalla täyttyi investoinnin alkuperäinen tavoite, navettaan saatiin 43 lisäpaikkaa lypsäville. Nyt lypsäville on yhteensä 124 paikkaa.
Toinen lypsyrobotti otettiin käyttöön jo heinäkuun lopussa.
”Vielä ei ihan päästä sataan lypsävään, mutta kyllä 110 saisi olla koko ajan lypsyssä. Sillä lailla investointikin on laskettu”, Mattila toteaa.
Nuorten yrittäjien aikana keskituotos on noussut 2 000–3 000 kiloa lehmää kohti vuodessa. Viimeisin energiakorjattu keskituotos oli jo 11 800 kiloa.
”Meillä ovat tuotokset nousseet hirveästi sinä aikana, kun Anu rupesi vuonna 2020 siementämään”, Mattila kehaisee puolisoaan.
Aiemmin tilalla oli ayrshire-karja. Järvinen on kuitenkin valinnut järjestelmällisesti holstein-sonneja. Hänen tavoitteenaan ovat maltillisen kokoiset, helppohoitoiset lehmät, jotka tuottavat paljon maitoa. Nyt kasvamassa olevat hiehot ovat jo lähes kaikki holsteineja.
”Suuri elopaino vaatii jo paljon rehua ylläpitoon. Ja tapaturmien riskit kasvavat, koska ne ovat tietysti herkempiä esimerkiksi kaatumaan. En halua mitään show-lehmiä, vaan haluan, että koko säilyy maltillisena”, Järvinen kiteyttää.
Järvisen mukaan jalostus karjan lisäyksen aikana on osittain junnannut paikallaan, koska on tarvittu kaikkia lehmiä.
”Toivon, että nyt päästäisiin tarkemmalla kädellä poistamaan huonoja, niin saisi keskituotoksen vielä nousemaan.”
Uudessa hiehohallissa on nyt omien hiehojen lisäksi ostohiehoja kasvamassa. Hallissa on eläinpaikkoja tämänhetkiseen karjaan nähden niin paljon, että osa nuorkarjasta voidaan kasvattaa myös teuraaksi. Pian kuitenkin pitää varautua jo seuraavaan laajennukseen.
”Periaatteessa ensi vuoden puolella pitää ruveta jo pohtimaan uudiseläinten lisäämistä. Toivoisin, ettei laajennukseen tarvitsisi enää ostaa eläimiä ulkopuolelta. Ensi vuonna sitten käytetään seksattua siementä huomattavasti enemmän”, Järvinen pohtii.
Järvisen toiveissa on, että myöhemmin tulevaisuudessa päästäisiin oman karjan kanssa siihen tilanteeseen, että voitaisiin myydä jalostuseläimiä myös tilan ulkopuolelle.
”Mutta se hetki ei ole vielä.”

Seuraavaksi kolmas robotti?
Edes tiukan rakennuskesän jäljiltä yrittäjissä ei näy merkkejä väsymyksestä. Katseet on jo suunnattu seuraaviin investointeihin. Jos suunnitelmat toteutuvat, tilalla voi lypsää kolmaskin robotti tulevaisuudessa.
”Nämä rakennukset on mitoitettu meille aika isoiksi. Niihin mahtuu kolmannen robotin uudistuskarja. Ja nyt rakennettavan lietealtaan valmistuttua meille mahtuu kolmen robotin lypsylehmien lietteet.”
Myös tilan maitotankki päivitettiin kesällä uuteen ja sekin on mitoitettu kolmelle robotille.
”Tavallaan meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin avata päätyseinä ja lisätä parsirivejä, ja tietysti hankki vielä yksi robotti”, Mattila veistelee.
Laajennus kasvattaisi karjaa jälleen noin 60 lehmällä nykyisestä. Tällöin lehmiä olisi yhteensä noin 190–200.
Mattila muistelee, että korotetun investointituen hakuaikaa on jäljellä vielä vajaa neljä vuotta.
Laajentamisen tavoitteena on kuitenkin kasvattaa tuotantoa hallitusti. Yrittäjät haluavat ensin saada nykyisen kokonaisuuden toimimaan kunnolla ennen seuraavaa investointia.
”Navetta täytyy saada mahdollisimman pian täyteen, vaikka eläimet ovatkin nyt hinnoissaan. Kun on kahden lypsyrobotin kiinteät kustannukset, täytyy saada kassavirta pyörimään.” ◻



