Mangaaninpuutosta syysvehnillä

Eniten typpeä on ottanut WinterWheatWizardsien syysvehnäruutu, joka lannoitettiin huhtikuun alussa inhibiittorilla käsitellyn urean ja ammoniumsulfaatin seoksella. Se näyttää toimivan syysvehnän kevätlannoituksessa.

Ruutukisan syysvehnät saivat pääsiäisenä lähes 30 millimetrin sateet varsin sopivalla hetkellä. Terminen kasvukausi alkoi 13. huhtikuuta.

Pääsiäisen jälkeen on ollut viileää, ja yöpakkaset ovat hidastaneet kasvua ja ravinteiden ottoa. Lehtien kärjet ovat katkeilleet ja vaalentuneet kylmyyden vuoksi. Toisaalta vehnät ovat myös versoneet hyvin.

Vehnien typenottoa on seurattu viikottain Yaran käsikäyttöisellä typpisensorilla, joka mittaa maanpäällisen kasvuston typpimäärää. Eniten typpeä on tähän mennessä ottanut WinterWheatWizardsien ruutu. Siinä on tosin myös tihein kasvusto.

Kisaruuduista otettiin myös Megalab-näytteet toukokuun seitsemäs päivä. Tulosten mukaan mangaanista oli selkeää pulaa Helan Går -luomuruudulla, sekä SoilBoysin ja Kasvinsuojeluseuran ruuduilla. Lievempää mangaanin puutosta oli monilla muillakin.

Monet ruudut saivat syksyllä kalkkia ennen kylvöä, joten pH lienee seitsemän paremmalla puolella. Korkea pH heikentää mangaanin liukoisuutta. Myös kylmä sää heikentää mangaanin ottoa.

Minimiruutu on saanut pelkän kylvölannoituksen syksyllä. Se on kasvanut heikoimmin, ja tämä näkyy myös typpimittauksissa. Se on ottanut vain 22 kiloa typpeä. Megalabin mukaan sillä oli puutetta rikistä, kaliumista, fosforista ja typestä, muttei boorista eikä mangaanista.

Urea muuttuu ammoniumtypeksi

WinterWheatWizards antoi kevään typpilannoituksen kerralla: 148 kiloa typpeä, josta kaksi kolmannesta on inhibiittorilla käsiteltyä ureaa ja kolmannes ammoniumsulfaattia.

Matias Rönnqvist kertoo lannoittavansa itsekin syysvehnät pinnoitetulla urealla. ”Ruotsissa sen käyttöä on tutkittu syysvehnän lannoituksessa, ja se toimii siellä hyvin. Kevään kertalannoitus on yleensä parempi kuin jaettu kevätkäsittely.”

Ureatyppi muuttuu maassa ensin ammoniumtypeksi. Tämä on kasveille käyttökelpoista, mutta yleensä ammoniumtyppi muuttuu vielä nitraattitypeksi. Urea hydrolysoituu ammoniumtypeksi ammoniumkarbonaatin kautta. Tämä nostaa hetkellisesti pH:ta, jolloin myös fosforin saatavuuden pitäisi parantua.

Ammoniumtypen hapettuminen nitraattitypeksi on hitaampi, bakteerien suorittama prosessi, ja se puolestaan happamoittaa maata, koska vetyioneja vapautuu. Ammoniumtyppi ei ole niin huuhtoutumisherkkä kuin nitraattityppi. ◻