Metsävaratietojen julkisuus lisää riskejä

1-matti-karkkainenVuonna 2012 Suomen metsäkeskus toi markkinoille Metsään.fi-palvelunsa. Palvelun ideana oli antaa yksityismetsänomistajalle mahdollisuus selata metsävaratietojaan sähköisesti modernilla karttasovelluksella, jota voitiin käyttää tietokoneella, tabletilla ja älypuhelimella. Kartalla näkyivät erilaista metsää sisältävät metsikkökuviot, joiden tiedot olivat luettavissa monipuolisista listoista. Kuvioittain oli tehty myös toimenpide-ehdotuksia esimerkiksi taimikonhoidon tarpeesta, ojituksista ja muista perusparannuksista sekä harvennus- ja päätehakkuista. Puuston kasvu otettiin huomioon kerran vuodessa tehdyllä päivityksellä.

Tiedot palveluun on saatu osittain lentokoneesta tehdyllä laserkeilauksella. Sillä saadaan tarkka tieto puuston pituudesta ja latvusten peittävyydestä. Niistä on mahdollista johtaa kohtuullisen osuva arvio puuston tilavuudesta. Tämä tieto on tietysti puuntuottajalle ja puun-ostajalle tärkein tieto suunniteltaessa harvennus- ja päätehakkuita.

Sitä vastoin laserkeilauksella saadaan heikonpuoleisia tuloksia taimikoista ja niiden hoitotarpeista. Määrärahojen puitteissa taimikkoja on käyty tarkastamassa paikan päällä.

Laserkeilauksen lisäksi on käytetty tietolähteenä aiemman lainsäädännön mukaisten metsäkeskusten tekemiä yksityismetsänomistajille tehtyjä metsäsuunnitelmia, joiden kuviotiedot perustuivat maastossa tehtyihin mittauksiin.

Vaikka metsänomistajat olivat aikoinaan maksaneet näiden suunnitelmien tekemisestä eli ostaneet metsävaratiedon, Suomen metsäkeskus siirsi nämä tiedot uuteen järjestelmään maanomistajilta mitään kysymättä. Perustelu oli, että uusi tietoverkossa oleva palvelu oli tarkoitettu luottamukselliseksi: omiin metsävaratietoihin pääsisi käsiksi vain metsäsuunnitelman maksanut metsänomistaja ja muutkin, jos metsänomistaja niin valtuutti.

Lisäksi huomautettiin, että valtio oli tukenut metsäsuunnitelmien tekemistä niin, että metsänomistaja oli maksanut ehkä puolet kokonaiskustannuksista. Helpoilla kohteilla metsänomistajan maksama osuus riitti ehkä kattamaan kaikki kustannukset, vaikeilla kohteilla ehkä kolmannes tai neljännes saattoi olla totta.

Asian merkitys ei ole vähäinen. Suomen metsäkeskuksella on nykyisin hallinnassaan tiedot 10,8 miljoonan hehtaarin alalta, ja noin 40 prosenttia siitä on kerätty vuoden 2004 jälkeen maastokäynnein muun muassa metsäsuunnitelmia varten. Tiedossa ei ole, kuinka suuren osan siitä ovat maksaneet maanomistajat. Niin kauan kun metsätiedot olivat luottamuksellisia, asialla ei ollut väliä. Nyt kun tietoja ollaan viemässä kaiken kansan käyttöön internetiin, asialla on toisenlainen merkitys.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Matti Kärkkäinen