Ympäristöystävällistä lietteenlevitystä

Ruskolla sijaitsevan suuren, 3 500 paikkaisen, emakkosikalan isännällä Timo Heikkilällä on selkeä kielteinen mielipide lietteen separointiin.

Separointi ei ole mielekästä meidän tilan sianlannalla, toteaa ruskolainen sikayrittäjä Timo Heikkilä.

”On tehotonta yrittää irroittaa lietteestä mekaanisesti pienipartikkelista fosforia. Se ei ole energiatehokasta eikä siten myöskään ympäristöystävällistä”, Heikkilä jatkaa.

Separointia ei ole suoralta kädeltä hylätty, vaan päätös on ollut tarkkaan harkittu. Konehallin perukoilta löytyy nimittäin käyttämätön laitteisto separointia varten. Sille tielle Heikkilä ei kuitenkaan koskaan lähtenyt, sillä Järki-hankkeen kanssa tehdyissä eri separaattorien kokeissa ei saatu riittävän hyviä tuloksia.

Heikkilän tilan sikala sijaitsee aivan Ruskon asutuksen liepeillä, kalliomurskaamon vieressä. Näin lähellä asutusta sijaitsevan tuotantoyksikön on otettava ympäristötekijät tarkasti huomioon.

Tarkka isäntä ei tyydy ajattelemaan ympäristöä pelkästään teoriassa. Ympäristöajattelu näkyy aidosti ja konkreettisesti tilan kaikessa toiminnassa. Yksi niistä on lietelannan käsittely ja levitys, joka on Heikkilän tilalla pitkälle harkittu ja jalostettu prosessi.

Sakkauttaminen toimii, mutta miten?

Heikkilän tilalla syntyy vuosittain yli 20 000 kuutiota lietettä. Tilan kaikki pellot on vuokrattu, joten lietteen levitys perustuu täysin yhteistyöhön lietteen vastaanottajien eli peltojen vuokralaisten ja muiden lähialueiden viljelijöiden kanssa.

Separoinnin sijasta tilalla erotellaan lietteen kiinteä ja nestemäinen jae toisistaan sakkauttamalla. ”Sakkauttamalla olemme onnistuneet laskemaan fosforin 0,1 prosenttiine pintanesteessä. Sakkauttamalla pystytään ohjaamaan 80 prosenttia fosforista pois, separoinnilla vain noin 30–40 prosenttia”, Heikkilä kertoo.

Sakkauttamisprosessi tehdään täysin ilman kemikaaleja tai varsinaista laitteistoa. Se perustuu painovoimaan ja nestejakeen pumppaukseen altaasta toiseen.

”Fosfori on mineraali ja siksi aina painavampi kuin vesi”, Heikkilä toteaa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Katri Ala-Kleemola