Yksinkertaistamisen sudenkuopat tunnistettava

Parlamenttikauden alun seesteisemmän syksyn jälkeen työhön on päästy tarttumaan kunnolla. Maailmanpolitiikkaa ravistellaan monelta suunnalta. Tasapaino järkkyy, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja Yhdysvaltojen presidentin toimet keikuttavat yhteistä venettämme. Keskustelu keskittyy luonnollisesti turvallisuuteen niin Suomessa kuin Brysselissä.

Turvallisuuspolitiikan hallitessa tilaa pienemmälle huomiolle jäävät EU:n sisäiset päätöksentekoprosessit. Joulukuussa 2024 aloittaneen komission yksi keskeisimmistä painopisteistä on yksinkertaistaminen. Hallinnollisen taakan karsiminen sekä lainsäädännön virtaviivaistamisen ovat keskeisessä roolissa alkaneella kaudella. Tätä tervehdin ilolla, sillä viime kauden kaltaista lainsäädäntövyöryä ei mikään taho toivo, eikä EU:n pidä säädellä itseään hengiltä. Helmikuun lopussa julkaistiin ensimmäinen yksinkertaistamiskokonaisuus, niin sanottu omnibus-paketti, joka käsitteli yritysten kestävyysraportointia. Samankaltaista pakettia odotamme myöhemmin keväällä yhteisen maatalouspolitiikan osalta.

Komission tahtotila poispäin itse aiheuttamastaan lainsääntely-tsunamista on kannatettava. Nykyisiä pahimmillaan ristiriitaisia ja päällekkäisiä lainsäädäntöjä pitää karsia, jotta yritykset ja viljelijät voisivat keskittyä olennaiseen, eli tuottamaan laadukasta ja puhdasta ruokaa sekä pitämään huolta ympäristöstä ja luonnon monimuotoisuudesta.

Komissio julkaisi helmikuussa maatalouden vision, jonka viesti on selkeä; maataloussektorin kilpailukykyä ja alan vetovoimaa on vahvistettava. Muutos maatalouteen suhtautumisessa on huomattava verrattuna viime kauteen. Nyt keskiöön on nostettu muun muassa viljelijöiden taloudellinen pärjääminen sekä nuorten viljelijöiden saaminen alalle. Viljelijöiden toimeentulon osalta tärkeitä ovat epäterveiden kauppatapojen direktiivin toimeenpanon seuranta sekä biotalouden vahvistaminen. Valitettavasti visio ei anna vastauksia EU:n laajentumiseen, vaikka esimerkiksi Ukrainan jäsenyysneuvottelut saattavat olla seuraavien kausien aikana ajankohtaisia.

Visiossa avataan myös maatalouden yksinkertaistamispakettia, joka jakautuu neljään osaan. Ensimmäiseksi, tilatason selkeyttäminen, joka tunnistaa paremmin erilaiset tilanteet viljelykäytänteissä. Toiseksi, tukien ohjaaminen pienille ja keskisuurille tiloille yksinkertaistettuina maksuina. Kolmanneksi, kilpailukyvyn vahvistaminen muun muassa rahoituksen saannin kautta sekä neljänneksi liikkumavaran lisääminen jäsenmaille kansallisten suunnitelmien osalta. Näiden lisäksi komissio työstää läpileikkaavia yksinkertaistamispaketteja muihinkin lainsäädäntöihin kuin yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

Komission ajatuksena yksinkertaistamisesta on EU-rahoituksen ohjaaminen jäsenmaille ”yhden kirjekuoren”-mallilla. Viittauksia malliin on nähty sekä komission puheenjohtaja von der Leyenin suuntaviivoissa että monivuotisen rahoituskehyksen tiedonannossa sekä komission tuoreessa työohjelmassa. Oletusarvona on, että jäsenmaille osoitettaisiin EU-tasolta könttäsumma, joka kohdennettaisiin jäsenmaissa EU-ohjelmiin kansallisen rahoitussuunnitelman kautta. Lopullinen ehdotus on odotettavissa kesän aikana.

Ensikuulemalta yksinkertaistaminen vaikuttaa hyvältä, mutta huoliakin mallista on noussut. Kuinka maatalouden rahoitus varmistetaan erityisesti nyt, kun EU-tasolla rahoitusta tarvitaan puolustukseen ja muihinkin turvallisuuskysymyksiin? Ideaalitilanteessa viljelijät saisivat tulot markkinoilta, mutta valitettavasti tällä hetkellä tämä toive on epärealistinen.

Keskeinen kysymys on myös se, miten turvataan tuottajien riittävä elintaso, jos jäsenmaat voivat itsenäisesti päättää rahoituksen ohjaamisen kansallisesti maatalouden tukiin vuodesta riippuen. Kirjekuorimalli olisi rapauttamassa yhteisen maatalouspolitiikan ideaa, jossa kritiikistä huolimatta on kansallistamiseen verrattuna etunsa muun muassa paremman ennustettavuuden ja yhteisten sisämarkkinoiden tasapuolisuuden osalta.

Yhteinen maatalouspolitiikka takaa myös, että kaikkialla Euroopassa on maataloustuotantoa, mikä tukee huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta. Se on varmistettava myös tulevaisuudessa. Maatalouden tukeminen ei ole vain suoria tulotukia, vaan huomattava osuus rahoituksesta menee esimerkiksi tilatason investointeihin ja tulevaisuuden ratkaisuihin, ympäristöinvestointeja ja maaseudun kehittämistä unohtamatta.

Maatalouden rahoituksen jatkuvuudessa on myös kysymys viljelijöiden oikeusturvasta sekä luottamuksesta tulevaisuuteen. Kuinka voidaan varmistaa, että investointi, jota suunnitellaan vaikkapa kolmen vuoden päähän, on edelleen tukikelpoinen? EU:n rahoituskehykset ja kansallisten hallitusten rahoituskaudet kun eivät mene yksi yhteen. Jos yhden kirjekuoren malliin lopulta päädytään, on varmistettava, että suunnitelma kattaa pidemmän aikavälin, eikä ole vuosittainen.

Yksinkertaistamista tarvitaan, mutta rahoituksesta sitä ei pidä aloittaa. Rahoituksen laittaminen yhteen kirjekuoreen on myös ristiriidassa komission omien lausuntojen kanssa siitä, että maatalous ja ruuantuotanto ovat yksi strategisista sektoreista Euroopassa. Ilman kannattavaa ruuantuotantoa, johon myös yhteinen maatalouspolitiikka kannustaa, on Eurooppa nopeasti polvillaan. ◻