ViljaTavastia toi eurooppalaisen kauppatavan Suomeen
Suomessa viljakauppa oli EU:hun liittymiseen asti käytännössä valtion käsissä, eikä kehittynyt samalla lailla kuin muualla Euroopassa. Jäljet näkyvät yhä. Vallitsevassa viljakauppatavassa hukataan viljaerien jäljitettävyys ja laatu. ViljaTavastia on tuonut tähän muutoksen tuulia.
Suuressa maailmassa vilja myydään aina osuuskunnan kautta. Se on ollut normaali kauppatapa Amerikoissa, Aus-traliassa ja Keski-Euroopassa jo yli sata vuotta.
Keski-Euroopassa syntyi jo 1800-luvun lopulla viljelijävetoisia viljanmyyntiosuuskuntia, jotka rakensivat yhteisvarastoja ja viljankäsittelylaitteistoa, joilla vilja puhdistettiin ja lajiteltiin.
Viljanmyyntiosuuskunta päätti mitä lajikkeita viljellään, miten viljellään, miten sato käsitellään, varastoidaan ja myydään.
Viljakauppa oli jo sata vuotta sitten järjestäytynyttä ja osuuskunnat kauppasivat suuria ja laadukkaita eriä, jolloin saatiin parempaa hintaa kuin jos viljelijät myisivät satonsa yksittäin.
Suomessakin perustettiin vuonna 1925 maanviljelijöiden, viljaliikkeiden ja kauppamyllyjen yhteinen keräily- ja varastointiyritys Suomen Vilja -osuuskunta, mutta se purettiin pian erimielisyyksien ja vähäisen kannatuksen vuoksi.
Suomen viljakauppa siirtyi sodan myötä valtion haltuun. Valtion viljavarasto sai vuonna 1941 monopolin viljakauppaan. Viljavarasto hoiti kaupan lisäksi varastoinnin ja kylvösiemenen kunnostuksen ja kaupan.
Sodan jälkeen sen tehtävänä oli myös hoitaa bilateraalista kauppaa Neuvostoliiton kanssa ja viedä ylijäämäviljaa maailmalle. Viljavarasto määritti laatukriteerit ja valvoi viljakauppalain noudattamista.
Kaikki ne toiminnot, joita Keski-Euroopassa hoitivat itsenäiset viljaosuuskunnat, hoidettiin Suomessa valtion toimesta.
Suomalaiset viljanviljelijät olivatkin täysin hukassa kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, ja tällä tiellä ollaan yhä.
Silloin Viljavarasto pilkottiin erillisiksi yhtiöiksi, Avena Oy:ksi, Avena Siilot Oy:ksi ja erilliseksi viljakauppayhtiöksi.
Viljanviljelijät hyppäsivät yhdessä yössä valtiomonopolista vapaille markkinoille. Eurooppalaisilla kollegoilla oli sadan vuoden etumatka viljakauppatavoissa.
Tätä historiaa vasten peilatessa ei tarvitse yhtään ihmetellä, miksi viljakauppa ei Suomessa toimi.
Suomessa on totuttu siihen, että joku iso toimija hoitaa viljelijöiden puolesta viljakauppaa.
Viljakauppa omiin käsiin
Tähän asetelmaan hämäläiset viljelijät halusivat muutoksen. Vuonna 2016 perustettiin Suomen ensimmäinen suuren kokoluokan viljaosuuskunta, ViljaTavastia.
Viljakauppa haluttiin ottaa omiin käsiin ja myös päästä vaikuttamaan hintaan itse.
ViljaTavastia tarjoaa jäsenilleen parempaa hintaa viljasta kuin mitä he muuten saisivat, selittää ViljaTavastian hallituksen varapuheenjohtaja Juha Salovaara.
ViljaTavastian hintanoteeraukset ovatkin olleet paremmat kuin muilla. Esimerkiksi leipävehnän hinta on ollut yli 200 euroa tonnilta jo maaliskuun alusta lähtien.
Yleensä tarjoukset ovat keskimäärin 10–20 euroa tonnilta suurempia kuin mitä jäsenet muualta saisivat.
Jäsenmäärä on kasvanut 3 70:een ja jäseniä on nyt ympäri Suomen. Viljelypinta-alassa laskettuna se 45 000 hehtaaria, Salovaara kertoo.
Keskipinta-ala jäsenillä on 120 hehtaaria, ja tämä käsittää vain satokasvit, ei kesantoja tai hömppäheiniä.
ViljaTavastia on saanut pääosin erittäin hyvän vastaanoton.
”Kun aloitimme toiminnan, kiersimme esittelemässä toiminta-ajatusta teollisuudelle. Suurin osa piti sitä hyvänä, sillä myös teollisuus hyötyy tästä”, Salovaara kertoo.
Viljanostajat saavat parempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa viljan laadusta ja pienistä eristä.
Teollisuudella ei myöskään ole viljan sisäänostajia kuin kourallinen. Osa on ulkoistanut viljanhankinnan ja varastoinnin maatalouskaupalle.
ViljaTavastia istuu tähän kuvioon varsin hyvin.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti ja kuva: Annaleena Ylhäinen