Viljasta on nyt oikeasti pulaa
Viljan hinnat ja erityisesti rehuviljojen hinnat ovat Suomessa nyt poikkeukselliset korkeat. Rehuohran hinnassa Suomi on käytännössä Euroopan kärkipaikalla Espanjan kanssa.
Syy on hyvin yksinkertainen, ohraa (ja rehuviljoja yleensä) on tarjolla liian vähän.
KM:n saamien tietojen mukaan rehutehtailla on pahimmillaan ollut vain noin viikon käyttöä varten viljaa, joten nyt rehuohrasta maksetaan jo yli 300 euroa tonnilta. Toki rahdin kauppa edelleen maksattaa viljelijällä.
Joulukuun alussa julkaistu viljatase ennakoi ohran tuontitarvetta, mutta käytännössä tilanne on paljon vaikeampi kuin mitä viljatase näyttää. Vuoden 2021 viljasato on ehkä vielä heikompi kuin viimeisin satoarvio, joka oli 2,6 miljardia kiloa. Toinen mahdollinen syy on se, että maatilojen viljavarastot on arvioitu yläkanttiin ja viljaa vaan ei ole saatavilla niin paljon kuin uskottiin.
Suomi on ollut merkittävä kauran viejä ja jo sovitut kauran vientikaupat on saatava kasaan. Siksi myös kaurasta on pulaa, koska sitä haluavat niin kauran viejät, kotimaiset elintarvikekauran jalostajat sekä rehutehtaat ohran korvikkeeksi. Myös merkittävä osa päättyneen kesän vehnäsadosta päätyy nyt rehuksi. Rehuviljasta on maksettu jopa parempaa hintaa kuin leipäviljasta, joten elintarvikekelpoista tavaraa on päätynyt rehuksi.
Viljelijöiden katse on kääntynyt jo ensi kevääseen ja syksyyn. Kukaan ei uskalla varmuudella sanoa, millaisia hintoja ensi syksynä on tarjolla.
Monet viljelijät ovat moittineet, että syksyyn 2022 tarjottavat kiinteät hinnat ovat vielä liian alhaisia, mutta jos rehuohrasta ja kaurasta on saatavilla nyt jo 200 euroa tonnilta, kannattaa osa sadosta kiinnittää näillä hinnoilla.
Jos hinta sitten syksyllä 2022 on 250 euroa tai yli, nousee silti keskihinta reilusti yli 200 euron tonnilta, joka on merkittävästi pitkän ajanjakson keskiarvon yläpuolella. Viljakaupassa pätee sama sääntö kuin pörssissä, kovinta yksittäistä hintapiikkiä on turha kytätä vaan kannattaa tähdätä itselleen kannattavaan keskihintaan.
Ensi kaudella saattaa tulla myös täysin uusia viljanostajia tai ostajat nostavat ostomääriään. Monet myllyt, jotka ovat hankkineet viljansa aiemmin isoilta viljanostajilta (Hankkija, Lantmännen, Avena) ovat olleet tuskastuneita tilanteeseen ja päättäneet lähteä lisäämään omaa viljanhankintaa varmistaakseen viljansaantinsa.
Suurin kysymys globaalisti on lannoitteiden ja erityisesti typpilannoitteiden hinta, joka riippuu pitkälti maakaasun hinnan kehityksestä. Jos lannoitteiden hinnat säilyvät korkealla, pitäisi myös viljan hinnan säilyä korkeana, jotta viljelijöiden kannattaa satsata satoon tuotantopanoksia.
Siirtyminen laajaperäiseen tuotantoon laajassa mitassa olisi tässä tilanteessa hurjaa uhkapeliä maailman ruokaturvan kannalta.
päätoimittaja
Keskitytään olennaiseen
Uusin tutkimustieto kertoo, että metsätalouden osuus vesistöihin ja erityisesti Itämereen kohdistuvista ravinnepäästöistä on varsin pieni. Kun ottaa vielä huomioon, että metsistä tulee luonnonvalumia joka tapauksessa harjoitettiin metsätaloutta tai ei, on keskustelu metsien ravinnepäästöistä keskittymistä lillukanvarsiin.
Metsien pinta-alat ovat isoja, joten on paljon järkevämpää ja ennen kaikkea kustannustehokkaampaa kohdistaa ravinnehuuhtoutumista vähentävät toimenpiteet sinne, missä niillä on paljon suurempi vaikutus eli pelloille, taajamien hulevesiin, viemäriverkostoihin ja jätevesiin. Pelloillakin suurin osa kuormituksesta tulee tietyiltä alueilta, joten uudessa ympäristökorvausjärjestelmässä voidaan tukea suunnata näille alueille.
Metsien ravinnekuormitusta käytetään selvästi vain poliittisena keppihevosena siihen, että oikeasti halutaan siirtää lisää metsiä metsätalouskäytöstä suojeluun.
Samaa linjausta on nähtävissä myös peltojen osalta. Tietyt ryhmät haluavat ajaa kaikille pelloille ja kaikille metsille tiettyjä rajoituksia, vaikka ainakaan ravinnehuuhtoutumien perustella siinä ei ole mitään järkeä.
Toki tietyillä alueilla, kuten Pohjanmaan ojitetuilla soilla on alueita, joissa metsien ravinnekuormituksella on merkitystä, mutta aivan kuten pelloilla, kyse on ns. rajatusta alueesta ja sinne voidaan tehdä kohdistettuja erityistoimia.
Kun raha on aina rajoittava tekijä, se kannattaa sijoittaa sinne, missä sillä saadaan suurin hyöty aikaiseksi.
Käytännön Maamiehen toimitus toivottaa
kaikille lukijoilleen hyvää joulua!