Vesi ja energia osoittivat jälleen merkityksensä
Maataloustuotannossa on kaksi satotekijää, jotka osoittivat kovimmalla tavalla voimansa tänä vuonna.
Vesi on useimmiten tärkein sadonmuodostukseen vaikuttava tekijä. Joskus sitä on liikaa, joskus liian vähän ja joskus vettä on tarjolla täysin väärään aikaan. Päättyneenä kasvukautena tapahtui kaikki kolme eli keväällä vettä oli liikaa, kesällä liian vähän ja syksyllä satoi juuri silloin, kun ei olisi tarvinnut.
Toinen tärkeä maatalouden tuotantopanos on laajasti ottaen energia. Moderni maatalous on vahvasti riippuvainen fossiilisista poltto- ja voiteluaineista. Traktorit, puimurit ja maatilan muut työkoneet toimivat polttonesteiden varassa ja siirtyminen vaihtoehtoisiin energialähteisiin on näissä käyttökohteissa teknisesti huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi henkilöliikenteessä. Uusiutuvista raaka-aineista tehtyjen polttonesteiden ongelmana on saatavuus ja hinta.
Maatalouden tuotantopanoksista epäorgaaniset lannoitteet ovat tiukimmin sidoksissa fossiilisiin energialähteisiin ja erityisesti maakaasuun. Kun sekä öljyn että maakaasun hinnat ovat nousseet ja osin myös maakaasun tarjonta vähentynyt, reagoivat erityisesti typpilannoitteiden hinnat rajusti. Lannoitteiden hinta on nyt ennätyskorkealla ja uhka lannoitepulasta esimerkiksi Etelä- ja Keski-Euroopan kevätlannoituksissa on todellinen.
Lannoitetehtaita on suljettu ja vaikka maakaasun hinta laskisi nopeastikin, riittävää määrää lannoitteita jo helmikuussa alkaviin kevätlannoituksiin ei ehditä tehdä. Suomessa tuskin tulee lannoitepulaa, siitä pitävät huolen täällä olevat tehtaat ja korkeat hinnat, joiden seurauksena myös lannoitteiden kysyntä jäänee normaalia pienemmäksi.
Korkeiden lannoitehintojen vaikutus tulevan kevään kylvöille jää nähtäväksi. Syysviljoja on nyt maassa ennätysmäärä ja jos ne talvehtivat hyvin, niitä kannattaa myös lannoittaa.
Kevätkylvöillä moni miettii sitä, mitkä lohkot kannattaa laittaa viherkesannolle ja mille lohkoille voi laittaa typensitojakasveja kuten hernettä ja härkäpapua.
Päättyneen satokauden ohramäärä jäi pieneksi ja vaikka ohran hinta on nyt korkea, se ei ole varma tae siitä, että syksyllä 2022 ohrasta maksetaan yhtä hyvin. Kun yhtälöön lisää kalliit lannoitteiden hinnat, saattaa ohra-ala jäädä keskiarvoa pienemmäksi myös ensi keväänä. Öljykasvien hinnat ovat nyt kaikkien aikojen kovimmissa lukemissa ja niistä saa myös syksyyn 2022 jo varsin hyvähintaisen sopimuksen, joten viljelyvaikeuksista huolimatta öljykasviala noussee ensi keväänä.
Nurmilla typpilannoituksen merkitys sadolle on ollut suuri, joten siellä ratkaisua on haettava typensitojista. Nurmien täydennyskylvöjä tehdään varmasti ja perustettavien kasvustojen lajikevalikoimaa suunnataan typensitojiin. Orgaanisten lannoitteiden ja lannan kysyntä kasvaa varmasti, joten lannoitteiden kalliit hinnat tuovat uutta potkua myös ravinteiden kierrätykseen.
päätoimittaja
Kannattavaan viljelyyn on monta tietä
KM Ruutukisassa nuoret opiskelijat pyyhkivät pöytää maatalouden ammattilaisilla. He valitsivat tiukan kulukuuritaktiikan, mutta silti tähtäsivät hyvään satoon. Taktiikka oli sellainen, jota voisi hyvin soveltaa myös normaalissa viljelyssä. Koko talouskisan kärkikolmikko viljeli tavalla, joka soveltuisi kokonaisen tilan viljelyohjelmaksi.
Kisassa tehtiin myös täysin toisenlaisia ratkaisuja eli kaikki satsaukset tehtiin sadon määrän perusteella kustannuksista tinkimättä. Kaikilla tavoilla päästiin kuitenkin positiiviseen kate kakkoseen, kuten lähes kaikessa normaalissa viljelyssä.
Viljelyä voi tehdä kannattavasti hyvin erilaisilla viljelytavoilla. Tehokkaassa ja paljon tuotantopanoksia käyttävässä viljelyssä on lopputuotteen hinnan ja määrän riski huomattavasti suurempi kuin laajaperäisessä viljelyssä.
Laajaperäisen viljelyn riski on puolestaan pitkälti poliittinen eli esimerkiksi tukiehtojen muutos voi syödä kannattavuuden kertaheitolla.
Erilaisten viljelyratkaisujen testaaminen oli koko Ruutukisan tavoitteena. Ruutukokeet ja pienet maatiloilla tapahtuvat testit ruuduilla tai kokonaisilla kasvulohkoilla on paras tapa kehittää viljelyä ja pitää samalla riskit kohtuullisina. Vasta kun on riittävä varmuus ratkaisun toimivuudesta, se kannattaa siirtää laajemmalle viljelyalueelle.
Ja kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Paikalliset, yhteiset kokeet ovat tehokkain tapa saada omalle tuotantoalueelle nopeasti uutta ja testattua tietoa. Koetoiminnan riskejä jakamalla kaikki hyötyvät.