Kylmyys ja kuivuus ongelmana koko Pohjois-Euroopassa
Kaikissa Itämeren rantavaltioissa on tänä keväänä kärsitty kylmistä öistä ja kevätkuivuudesta. Vasta juhannusta edeltävänä viikkona lämpötilat nousivat kunnolla, mutta lämmöstäkään ei ole apua, jos puuttuu tärkein kasvutekijä eli vesi. Eteläisessä ja läntisessä Suomessa kevätviljat ja myös nurmet ovat selvästi kärsineet kevään ja alkukesän olosuhteista. Idässä ja pohjoisessa tilanne on hieman parempi, vaikka pohjoisessa kylvöt venyivätkin varsin pitkälle kesäkuulle.
Olen kirjoittanut useasti veden merkityksestä maataloudelle. Muualla maailmassa merkittävä osa maataloudesta on täysin keinokastelun varassa. Tässä lehdessä on juttu Uudesta-Seelannista, jossa maataloustuet loistavat poissaolollaan, mutta silti viljelijöiden on pakko satsata keinokasteluun, jotta kuivasta maasta saadaan satoa.
Maaperän vesivarojen hallinta nousee entistä tärkeämmäksi, kun kevätkuivuudesta on tulossa uusi vakio. Toki aina mahtuu sekaan keväitä, jolloin vettä tulee liikaa, mutta trendi on selvä. Perinteiset ennen juhannusta laarin satavat sateet käyvät harvinaisemmiksi.
Virossa ollaan siirrytty jo merkittävissä määrin syysviljojen viljelyyn ja sama on edessä Etelä-Suomessa. Talvituhoriski on aina olemassa, mutta tilannetta voi aina yrittää paikata keväällä.
Isoin kysymys jatkoa ajatellen ovat erilaiset salaojitus- ja kastelujärjestelmät. Kastelujärjestelmiä on pidetty erikoiskasvien viljelyyn parhaiten sopivina, koska kastelun kiinteät ja muuttuvat kustannukset ovat isoja.
Tilanne saattaa kuitenkin muuttua, sillä varsinkin kesäisin sähköenergiasta on usein ylitarjontaa ja yhä useammalla tilalla on omaa, aurinkoenergiaan perustuvaa sähköntuotantoa. Sähköllä toimivat pumppaus- ja kastelujärjestelmät ovat jatkossa muuttuvilta kustannuksiltaan edullisia, mutta toki laitteiston hankintakustannus on iso.
Toinen merkittävä kehitystrendi on maaperän kosteuden mittaus. Anturitekniikka kehittyy vauhdilla ja kastelun tarvetta pystytään arvioimaan nykyisin huomattavasti tarkemmin ja nopeammin kuin ennen. Kastelun optimointi säästää osaltaan kastelun kustannuksia. KM Ruutukisan lohkoilla on kosteusanturit mittaamassa maaperää ja Hauhon peltopäivässä on mahdollisuus tutustua konkreettisesti siihen, miten veden määrä näkyy kasvustoissa.
Kastelumahdollisuuksia ei löydy kaikille pelloille, mutta erittäin merkittävä osa Suomen pelloista on sopivalla etäisyydellä kasteluveden lähteistä. Suomen yksi merkittävä etu on se, että meillä ainakin vielä löytyy puhdasta ja makeaa vettä riittävästi. Monilla maatalousalueilla vesivarat on jo takavuosina kulutettu vähiin. Pahimmat esimerkit löytyvät puuvillan viljelystä, jolla on tuhottu laajojakin vesialueita.
päätoimittaja
Kovat ajat mittaavat luomun kuluttajakysynnän
Luomutuotteiden kysyntä ja sitä kautta myös luomutuotannon rahavirta on laskenut erityisesti Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen. Elintarvikkeiden hinnat nousivat nopeasti ja kuluttajat suuntasivat ostojaan perinteisesti tuotettuihin ja halvempiin elintarvikkeisiin. Kun tänä vuonna alkanut uusi tukikausi asetti uusia vaatimuksia luomuviljelylle, moni maatila päättikin vaihtaa luomusta pois.
Luomulla on nyt edessään uusi etsikkoaika, jolla sen on haettava markkinoilta uskottava kysyntä, jotta viljelijöillä on taloudelliset edellytykset jatkaa tuotantoa. Olennainen rooli on tässä jalostuksella ja kaupalla. Jalostajien on tarjottava riittävä tuottajahinta ja kaupan riittävän esillepano ja kuluttajien kannalta kiinnostava hinta luomuelintarvikkeille. Luomuruuan menestystä ei voida repiä luomuviljelijöiden selkänahasta eikä myöskään valtion tukirahoista. Vain aito luomuruuan kysyntä markkinoilla luo kestävän pohjan tuotannolle.
Kuluttajatutkimukset ovat osoittaneet, että osa kuluttajista haluaa luomuruokaa ja ovat valmiita maksamaan siitä paremman hinnan, mutta hinnoittelulla on merkittävä rooli kuluttajien valinnoissa. Nyt vaikuttaa siltä, että kauppa pyrkii ottamaan luomu-elintarvikkeista selkeästi kovemmat katteet kuin muista elintarvikkeista ja se on osaltaan johtanut luomumarkkinan supistumiseen. Luomuelintarvikeketjussa on toki pienemmät volyymit ja sitä kautta hieman isommat yksikkökustannukset muun muassa keräilyssä, varastoinnissa ja jakelussa, mutta nykyiset kuluttajahintojen erot tavanomaisesti tuotettuun ovat kohtuuttomia, varsinkin kun tuottajahinnoissa luomun ja tavanomaiset hintaero on supistunut merkittävästi.