Suomalainen maatalous tarvitsee uuden pelikirjan

Hyvää alkanutta vuotta lukijoille. Eduskunta on istuntotauolla, mutta politiikka ei ole. Kansanedustajuuteni kahdessa ensimmäisessä vuodessa politiikanteon realiteetit ovat tulleet tutuksi ja se miten erilaisten prosessien valmistelutyö etenee. Jo kunnallispolitiikka on opettanut sen, miten pitkiä poliittiset prosessit ovat. Asioiden vieminen lopullisiksi laeiksi, asetukseksi tai ohjelmiksi ottaa aikansa.

Viime syksynä tuli osaltani 20 vuotta isännyyttä täyteen. Tänä aikana maatilamme on muuttunut melkoisesti ja sitä on kehitetty erityisesti muun yritystoiminnan kautta. Mikä tähän on johtanut? Maatalouden kannattavuus ja vahva yrittäjähenkisyys.

Tilan kannattavuutta on seurattu aina tarkkaan. Maatilamme on statukseltaan vilja/metsätila ja nimenomaan viljanviljelyn kannattavuus on ollut kannattavuuden kriittinen tekijä. Metsätalous on ollut lukujen ja tekemisen valossa kyllä kannattavaa, mutta viljan tuottaminen ei. Meillä tämä on johtanut oman viljan jatkojalostamiseen. Polku on ollut monivaiheinen eikä helppo, mutta tilan jatkuvuuden kannalta elintärkeä. Vaimon kanssa tätä kaikkea olemme yhdessä tehneet ja toiveemme onkin, että pojat voivat jatkaa tilan viidentenätoista isäntinä.

Mitä tulee yleisesti maatalouden tilanteeseen, viime syksynä julki tulleet maatilojen kannattavuusluvut kertovat heikosta tuloksentekokyvystä. Noin neljänkymmenentuhannen maatilan joukossa on menestyviä tiloja, mutta kokonaisuutena kannattavuuskehitys on tullut alaspäin. Tuotantosuunnittain on eroja.

Viime vuodet ovat olleet muutoksiltaan nopealiikkeisiä ja tuotantopanosten, tuotteiden myyntihintojen, sekä energian hinnanmuutokset ovat olleet merkittäviä. Tilat ovat päätyneet tässä tilanteessa erilaisiin ratkaisuihin. Viljanviljelyssä osa on vähentänyt tuotantoa ja keskittynyt parhaisiin lohkoihin sekä lisännyt erikoiskasvien osuutta. Alueellisesti myös koitetaan nostaa erilaisten erikoiskasvien viljelykeskittymiä, kuten palkokasvien viljelyä Kymenlaaksossa. Eläintiloilla nopeiden muutoksien toteuttaminen ei ole niin helppoa. Tässä tilanteessa moni tila on lopettanut kokonaan.

Mitä politiikkatoimia on viime vuonna tehty maataloutta koskien? Hallitus on joutunut sopeuttamaan ja leikkaamaan paljon, mutta maa- ja metsätalousministeriön sektorin määrärahat ovat pysyneet karkeasti samalla tasolla kuin aiemmin. Perusrahoitus on siis haluttu varmistaa. Viime vuoden aikana alun perin määräaikaiseksi asetettu Välitä viljelijästä -projektimalli vakinaistettiin. Tällä halutaan varmistaa maatalousyrittäjien työkyvyn tukemista ja työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyä sekä lisätä työurien pidentämistä.

Viime vuonna tehdyistä päätöksistä nostan seuraavana esille elintarvikemarkkinalain ykköspaketin, mikä saatiin valmiiksi. Se astui voimaan 1.1.2025. Tässä kokonaisuudessa elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia on parannettu. Tämä tarkoittaa sitä, että valtuutettu on oikeutettu saamaan eri toimijoilta tietoa, jota voidaan käyttää elintarvikemarkkinoiden seuraamiseen, hyvien liiketapojen noudattamisen valvontaan ja markkinaolosuhteiden selvittämiseen. Alkutuottajan asemaa halutaan parantaa.

Entä ne tulot? Maatalousyrittäjien tulot muodostuvat markkinoilta saaduista myyntituloista sekä tuista. Maataloustukiin liittyen on viime kuukausina ollut paljon keskustelua järjestelmän uudistamisen tarpeista. Se mitä uudistus tuo tullessaan, ei ole vielä tiedossa. Selvää kuitenkin on, että tukijärjestelmä on uusittava ja maatalouden ensisijainen tarkoitus on tuottaa ruokaa. Silloin myös maataloustukien osalta tätä ruokaa tuottavaa toimintaa on ensisijaisesti tuettava ja se on silloin jostain muualta pois.

Tukien kokonaismäärää ei ole realistista kasvattaa, vaan on tehtävä uudenlainen kohdentuminen. Tukijärjestelmän uudistaminen vie aikaa ja matka on vielä pitkä ennen uuden järjestelmän toimeenpanoa. Tämän lisäksi rahaa on tultava muualta ja se muualta on markkinoilta.

Miten tähän päästään? Elintarvikemarkkinalain ykköspaketti on yksi asia ja kakkospaketti toivon mukaan valmistuu tänä vuonna. Näillä uskotaan löydettävän keinot oikeudenmukaisen tulonjaon tarkastelulle.

Mutta mielestäni kaikkein tärkein asia edelleen on elintarvikeviennin kasvun onnistuminen. Tämä on osittain jo ikuisuusaihe. Meillä Suomessa on viimeiset 10 vuotta toiminut Food From Finland -vientiohjelma, jolla on saatu tuloksia aikaan, mutta ne eivät riitä. Suomen elintarvikeviennin arvo vuonna 2023 oli 2,2 miljardia euroa ja tavoitteena on sen kaksinkertaistaminen vuoteen 2031 mennessä. Suomen elintarvikemarkkinat ovat pienet eikä kotimaan kysyntä yksinään riitä turvaamaan maatalouden taloudellista kestävyyttä.

Vientimarkkinat tarjoavat mahdollisuuden laajentaa asiakaskuntaa ja lisätä liikevaihtoa. Erityisesti korkean lisäarvon tuotteet, joiden valmistukseen käytetään suomalaista teknologiaa, innovaatioita ja vastuullisia tuotantoketjuja, voivat parantaa kannattavuutta merkittävästi.

Viennin kasvattaminen ei pelkästään tuo tuloja maatiloille ja elintarvikeyrityksille, vaan se vahvistaa myös Suomen asemaa kansainvälisenä toimijana. Kun Suomi vie laadukkaita tuotteitaan maailmalle, se luo positiivista mainetta ja lisää kiinnostusta myös muilla aloilla. Tämä voi synnyttää uusia investointeja ja mahdollisuuksia. ◻