Vain kasvava, mutta kestävä talous varmistaa kehityksen

Luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon viimeisten vuosien aikana. Länsimaita on syyllistetty urakalla siitä, että täällä ihmisten kulutus ja sitä kautta hiilijalanjälki on henkeä kohden laskettuna merkittävästi isompi kuin valtaosassa kehittyviä maita. Puhutaan ylikulutuksesta ja siitä, miten kulutusta pitäisi vähentää ja luontokatoa estää.

Nyt kulutus vähenee pakon edessä. Perustarpeiden eli energian ja ruuan hinnat ovat kohonneet voimakkaasti ja kun siihen yhdistetään korkojen nousun aiheuttama kustannus, jää ihmisille koko läntisessä maailmassa selvästi vähemmän rahaa käteen, joka väistämättä näkyy muussa kulutuksessa. Ilmastotoimia tehdään nyt pakon edessä. Samalla taloudellinen toimeliaisuus vähenee, työttömyys lisääntyy ja kansakunnilla on entistä vähemmän varaa edistää kestävää kehitystä.

Jatkuvan talouskasvun haitoista ja kestämättömyydestä puhuttaessa unohdetaan, että vain kasvavasta kakusta riittää jaettavaa. Perinteinen mittari eli BKT ei välttämättä ole enää paras mahdollinen mittari talouskasvulle, mutta se ei poista sitä seikkaa, että kasvua tarvitaan. Kasvu on vain saatava kestäväksi.

Asioita pitää tehdä viisaammin, säästäväisemmin ja ennen kaikkea luonnonvaroja säästäen. Paras tapa on siirtää tuotantoa ja kulutusta uusiutuvaan energiaan ja uusiutuviin luonnonvaroihin ja sitten kierrättää mahdollisimman tehokkaasti uusiutumattomia luonnonvaroja, erityisesti mineraaleja. Tehokkuus on hyve, kun tehokkuus ymmärretään oikein.

Myös maataloudessa tehokkuus on hyve, puhutaan sitten tavanomaisesta viljelystä tai luomuviljelystä. Mahdollisimman pieneltä alalta otetaan mahdollisimman suuri sato, mutta pellon kasvukyky säilyttäen tai jopa sitä parantaen. Mitä pienemmältä alalta saadaan ihmisten ja eläinten tarvitsema ravinto, sitä enemmän jää luonnolle ja sen monimuotoisuudelle tilaa.

Osa tutkijoista ja erityisesti aktivisteista asettaa toivonsa sille, että länsimaiset ihmiset tinkisivät elintasostaan, mutta se on pitkälti toiveunta. Elintasosta tingitään vasta, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.

Siksi järkevämpää on pyrkiä muuttamaan kulutustottumuksia ja kulutustavaroiden tuotantoa. Tässä on paljon tehtävissä myös järkevillä poliittisilla ja verotuksellisilla päätöksillä.

Vaateteollisuus on ehkä selkein esimerkki muutostarpeesta. Nykyinen tapa tuottaa puuvillaa keinokastelun avulla, tuottaa siitä halpoja ”kertakulutusvaatteita” osin lapsityövoimalla ja myydä ne verkkokaupan kautta laajalla palautusoikeudella on täysin järjetöntä. Tähän voidaan puuttua, jos vain on poliittista tahtoa ja samalla ohjata tuotantoa kestävämmäksi myös maan omien rajojen ulkopuolella.

Pentti Törmä
päätoimittaja

Hintojen nopea vaihtelu jatkuu myös ensi vuonna

Maatalouden tuottajahintojen ja tuotantopanosten hintojen nopeat vaihtelut jatkuvat varmuudella myös alkavana vuonna.

Viljan hinnat ovat nyt hyvin pitkälti loppuvuoden 2021 tasolla ja selvästi alemmat kuin keväällä 2022. Syksyn 2023 hinnat riippuvat jälleen kerran tulevan kasvukauden sadosta meillä ja muualla, mutta yleisin arvio on, etteivät hinnat ainakaan nouse, jos satovuosi on suunnilleen normaali.

Suomessa vuoden 2022 sato täydensi tyhjiksi menneitä varastoja ja jos syksyllä 2023 korjataan normaali sato, paine viljan hintojen laskuun on selvä. Talven ja kevään aikana kannattaa miettiä tarkkaan hintojen kiinnitystä osalle sadosta. Sillä pystyy varmistamaan itselleen siedettävän keskihinnan, kävi syksyn 2023 ja kevään 2024 hinnoille mitä tahansa.

Ukrainassa käytävän sodan vaikutusta tulevaan viljamarkkinaan on lähes mahdotonta ennustaa. Kaikki ennusmerkit näyttävät siihen suuntaan, että sotatilanne jatkuu myös ensi kevään kylvöjen ja lannoitusten aikaan, joten Ukrainan viljanvienti tuskin elpyy merkittävästi.

Raakaöljyn hinta on laskenut ja nyt ollaan lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa. Koronan aiheuttamaan vuoden 2020 hintanotkahdukseen tuskin on kuitenkaan paluuta. Maakaasun hinta erityisesti Euroopassa pysynee kovana ja se merkitsee lannoitteiden, erityisesti typpilannoitteiden korkeita hintoja.

Kotieläintuotteiden tuottajahinnat ovat nousseet merkittävästi tämän vuoden aikana, mutta nyt tilanne on vakiintumassa. Suuri kysymys onkin, pystytäänkö nykyiset hinnat säilyttämään? Kotieläintuotannon kannattavuus vaatisi vähintään nykyiset hinnat.

KM:n toimitus toivottaa kaikille lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta.