Turve ei ole murhe, sen puute on

Noin vuosi sitten kirjoitin Käytännön Maamiehen kolumnissani huoltovarmuudesta ja siitä, kuinka tarvitaan pikaisesti toimenpiteitä turpeen kilpailukyvyn parantamiseksi sekä näkymän luomiseksi pidemmälle kuin pariin vuoteen, jotta turvetuottajien kannattaa käynnistää jo alas ajettua tuotantoa uudelleen.

Paljon on sen jälkeen virrannut vettä Purmonjoessa, mutta turpeen osalta Suomen hallitus on jäänyt varsin toimettomaksi. Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan seurannut energiakriisi laittoi asiat uuteen malliin. Viime keväänä, ennen tulevaa tuotantokautta olisi pitänyt kiireesti tehdä päätöksiä, joiden kannustamana turvetta saadaan mahdollisimman paljon aumoihin – käsien levittelyä ja toivomuksia enempää asian suhteen ei kuitenkaan ole saatu aikaan. Tuotantokausi tuli ja meni, lämmityskausikin on nyt jo pitkällä. Kuluvasta lämmityskaudesta on toistaiseksi selvitty leudon talven myötä odotettua paremmin, mutta kallistunut energian hinta on näkynyt niin kansalaisten kuin yritystenkin arjessa. Sähkön hinnan hurja nousu on saanut esimerkiksi kasvihuoneita laittamaan ovet talven ajaksi säppiin.

Turveasioita on käsitelty viimeisen vuoden aikana eduskunnan talousvaliokunnassa, kun pöydällä on ollut kaksikin turpeeseen liittyvää kansalaisaloitetta. Turpeen energiakäytön kieltävän kansalaisaloitteen hoiti osaltaan aika ja Putin. Talousvaliokunta kuitenkin käsitteli aloitteen, kuten minun mielestäni eduskuntaan edenneille kansalaisaloitteille tulee tehdä, huolimatta siitä, mitä mieltä niistä itse on.

Turve uusiutuvaksi -kansalaisaloite jostain syystä aiheutti talousvaliokunnassa eriskummallista vatkaamista. Aloite oli valiokunnan käsittelyssä useampaan kertaan. Kuten julkisista pöytäkirjoista voi jokainen todeta, äänestettiin se hallituspuolueiden toimesta kerta toisensa jälkeen pöydälle, jonne se istuntojen päättyessä jäikin.

Itse olin aloitteen kannalla. Sen hyväksyminen olisi parantanut turpeen mainetta ja antanut tukea jatkotoimille. Olen ehdottanut myös turpeen kansallisen veron laskemista määräaikaisesti nollaan.

Turvekeskustelu lähtee helposti laukalle. Kriittisimmät vastustajat olisivat kieltämässä turpeen käytön heti, ajattelematta sen kummemmin seurauksia. Turvekeskustelu kaipaa kuitenkin malttia ja kuten asioita yleensäkin, olisi turveasioitakin tarkasteltava kokonaisuutena.

Energian ympärillä pyörivässä keskustelussa usein unohtuu, että turve on tärkeä materiaali myös muun muassa kasvualustoissa ja eläinten kuivikkeena. Kasvualustamateriaaleiksi korvaajiakin on kehitelty, mutta toistaiseksi mitään turpeen veroista ei ole löytynyt. Alhaisen pH:n ansiosta turve on myös mainio, eläinten terveyttä tukeva kuivike.

Turpeen eri käyttötarkoitukset näkyvät siis myös meidän ruokalautasella – jos lämpö ei kiinnosta, niin vannoutuneempaakin turvekriitikkoa luulisi kiinnostavan vihannesten saatavuus.

Vihreä siirtymä on käynnissä, investointeja tehdään kiihtyvällä tahdilla ja se tarjoaa valtavia mahdollisuuksia suomalaiselle yrityselämälle. Tulevaisuudessa polttoon perustuvat lämmitysmenetelmät jäävät historiaan. Nimenomaan tulevaisuudessa – siksi meidän Suomessa on ensiarvoisen tärkeää tarkastella asiaa nykyhetken ja lähivuosien tilanteen kannalta. Vihreä siirtymä ei ole valmis seuraavalla lämmityskaudella.

AFRY julkaisi alkuvuodesta raportin kotimaisten polttoaineiden toimintaympäristöstä sekä käyttöarvioista vuoteen 2028 saakka. Siihen olisi hyvä jokaisen, etenkin poliittisen päättäjän tutustua. Kuten tiedämme, energiaturpeen käyttö on vähentynyt voimakkaasti – kymmenessä vuodessa yli 60 prosenttia. Turpeen jättämää aukkoa on korvattu puulla, jota on tuotu myös Venäjältä. Kun tuonti on loppunut, on se nostanut kotimaisen puun kysyntää.

Raportti esittää turpeen kysyntäskenaarion huomioiden sekä energiapuun tarjonnan perusskenaarion että matalan skenaarion. Yleisesti turpeen kysyntä on laskevaa, mutta kysyntää on edelleen.

Vuonna 2021 turpeen käyttö energiantuotannossa on ollut 10,4 TWh. Energiapuun tarjonnan perusskenaariolla turpeen kysyntä on raportin mukaan tänä vuonna 10,6 TWh laskien asteittain niin, että vuonna 2028 kysyntä on 4,6 TWh. Energianpuun tarjonnan matalalla skenaariolla energiaturpeen kysyntä on tänä vuonna 13,0 TWh ja vuonna 2028 8,9 TWh.

Huomionarvoista on, että kummassakin skenaariossa turpeen kysyntä on tänä vuonna korkeampi kuin mitä toissa vuonna. Skenaario ei tietenkään ole kiveen hakattu fakta, että näin tulee käymään, mutta näitä lukuja on syytä miettiä.

Raportissa arvioidaan myös turpeen tuotantomahdollisuuksien kehitystä vuoteen 2028 saakka. Sen mukaan tuotantomahdollisuuksien arvioidaan jo selvästi laskeneen turpeen äkillisen kysynnän laskun sekä epäsuotuisien markkinanäkymien seurauksena. Jos minkäänlaisia energiaturpeen tuotantoon vaikuttavia politiikkatoimia ei tehdä, arvion mukaan energiaturpeen tuotantomahdollisuudet laskisivat kuluvan vuoden 7,3 TWh:sta asteittain niin, että vuonna 2028 luku olisi 5,3 TWh, eli tuotantomahdollisuudet ovat riittämättömät kattamaan arvioitua kysyntää lähivuosina.

Turpeesta on moneksi, myös korkeamman jalostusasteen tuotteiksi. Seuraavan hallituksen ensimmäisiä tehtäviä onkin varmistaa turpeen saatavuus ja kilpailukyky jatkossakin. Tämä edellyttää selkeää näkymää Suomen energiapolitiikan linjasta aina 2050-luvulle asti. ◻