Tuotantoa sodan varjossa vielä pitkään
Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset globaaliin maataloustuotantoon ovat nyt kaikkien nähtävillä. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet maailmanlaajuisesti ja siitä kärsivät eniten köyhät ja tuontiruuasta riippuvaiset maat. Hyökkäyksen kohteena olevassa Ukrainassa tuotanto supistui voimakkaasti ja maataloustuotteiden vienti Ukrainasta maailmalle kangertelee edelleen.
Venäjän maakaasuhanojen lähes täydellinen sulkeutuminen on nostanut maakaasun hinnan sille tasolle, ettei ammoniakin ja sitä kautta typpilannoitteiden tuottaminen Euroopassa ole taloudellisesti järkevää. Lannoitteiden rajoitettu saatavuus, energian kallis hinta ja tarjonnan supistuminen varmistavat sen, etteivät maataloustuotteiden hinnat voi merkittävästi alentua ensi vuoden aikana. Sodan vaikutukset näkyvät pitkälle vuoteen 2024 asti ja riippuen tilanteen kehityksestä, jopa paljon pitemmälle.
Lyhyellä aikavälillä maatilojen suurin ongelma on kassakriisi. Tuotantopanosten hinnat nousivat nopeasti ja tuottajahintojen nousu tuli viiveellä eikä ole vieläkään riittävä.
Tällainen murroskohta pakottaa viljelijät muutoksiin. Moni tila satsaa nyt energiankäytön tehostamiseen. Aurinkopaneeleja ilmaantuu maatilojen pihoihin, valaistukseen vaihdetaan led-valoja ja sähkön käyttöä pyritään optimoimaan edulliseen ajankohtaan, jos vain tuotanto sen mahdollistaa.
Kotieläinten ruokinnassa siirrytään entistä enemmän kohti rehuomavaraisuutta, varastojen kasvattamista ja nautapuolella nurmirehun merkitys kasvaa. Teollisuuden sivuvirrat niin ravinteissa kuin ruokinnassa hyödynnetään entistä tarkemmin. Kaikki nämä muutokset ovat elinkeinon kannalta tarpeellisia ja osin välttämättömiä ja nykyinen tilanne vain vauhdittaa muutosta.
Yhtä megatrendiä ei edes sota kuitenkaan ole onnistunut muuttamaan. Maatilojen määrä laskee koko EU:ssa, tilakoot kasvavat ja nuoria yrittäjiä ei alalle tahdo tulla. Samalla myös elintarviketeollisuus keskittyy entistä suurempiin yksiköihin. Ja kun määrä pienenee, mutta volyymi säilyy, kasvaa myös yksikkökohtainen riski niin maataloudessa kuin jalostavassa teollisuudessa.
Energiatuotannossa puhutaan entistä enemmän hajautetuista järjestelmistä, jossa iso määrä suhteellisen pieniä yksiköitä vastaa energiantuotannosta. Vaikka tällainen järjestelmä on huomattavasti vaikeampi ohjata, sen riskit ovat pienemmät kuin isoihin yksiköihin tukeutuvassa järjestelmässä.
Suomalaiset ovat suurella jännityksellä seuranneet Olkiluodon kolmosyksikön käyttöönottoa, koska se rooli tulevan talven sähköntuotannossa on kriittinen. Jokainen voi miettiä mitä tapahtuu, jos yksikkö joudutaan keskellä pahinta talvea sulkemaan teknisen vian takia.
Maataloudessa suurtuotannossa on etunsa ja Suomessa yksikkökoko on edelleen maltillinen. Erityisesti kotieläintaloudessa on kuitenkin otettava huomioon ketjun haavoittuvuus, kun yksikkökoot kasvavat.
päätoimittaja
Metsien käyttöä pitää tehostaa
Tässä lehdessä tuore maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen puolustaa voimakkaasti suomalaista metsätaloutta.
Metsätalouteen kohdistuu nyt valtavia paineita niin ilmastonmuutoksen hillitsemisen että luontokadon seurauksena. Selvää on, että metsien suojelua lisätään jatkossa koko EU:ssa ja siten myös Suomessa.
Tämä kuitenkin merkitsee sitä, että jäljelle jäävissä talousmetsissä tuotannon on tehostuttava. Metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä ei ole vähenemässä ja jos emme niitä tuota Suomessa, ne tuotetaan muualla ja paljon enemmän metsiä tuhoten ja luontokatoa aiheuttaen.
Enää ei ole varaa jättää harvennushakkuita väliin, vaan ensiharvennuksilta tuleva puu pitää saada tehokkaasti energiatuotantoon ja osin ainespuuksi, jotta metsän kasvu saadaan vauhtiin. Vanhat kuusikot muodostavat jo nyt varsin suuren riskin metsätuhoille, joten metsien puulajistoa pitää monipuolistaa ja erityisesti etelä-Suomessa pitää tarkoin miettiä, millä puulajilla kuusimetsiä uudistetaan.
Samaan aikaan pitää myös huolehtia siitä, että metsien hakkuutavat mahdollistavat entistä paremmin myös monimuotoisuuden vaatimukset. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on nousemassa jatkossa jopa ilmastomuutosta suuremmaksi kysymykseksi ja se pitää ottaa metsien hoidossa selkeästi huomioon.
Suomalainen metsäosaaminen on saamastaan kritiikistä huolimatta edelleen maailman huippua ja meillä on tekniset, taloudelliset ja tieteelliset keinot tehdä siitä vielä parempaa.