Tehokkuutta nurmenkorjuuseen ja laidunnukseen
Härmässä K-maatalous esittelee Elhon tehokasta niittomurskain- ja etuniittomurskainyhdistelmää käytännön työssä. Työnäytteen antaa myös Elhon Onliner Pro -paalainkäärin. AtriaNauta taasen neuvoo, miten emolehmälaitumet saa tehokkaampaan käyttöön.
Nurmi 2017 -tapahtumassa K-maatalous esittelee työteholtaan vahvan yhdistelmän Elho Arrow NM 10500 Delta -niittomurskaimen ja Arrow 3700 Front -etuniittomurskaimen.
Yhdistelmä on suurten pinta-alojen nopea ja helppokäyttöinen kone. Perussäädön jälkeen käyttöä ohjataan vain muutamalla toimintonapilla. Kone asetetaan yhdellä toimintonapilla työ- tai kuljetusasentoon, vasen puoli, oikea puoli, molemmat puolet tai koko kone etukoneen kanssa nousee tai laskee. Koneen työleveyden voi säätää välilllä 9,4–10,5 metriä.
Koneessa on automaattinen kaarrekompensointi gps:n avulla ja päisteautomatiikka. Kaarreajossa Elho Opus -ohjaus yhdessä gps:n kanssa huolehtii, että vasen tai oikea niittoyksikkö siirtyy sisäänpäin riippuen kääntösuunnasta. Päisteessä etukone nousee yhden napin painalluksella ja gps antaa käskyn takakoneelle nousta oikeaan aikaan. Arrow 10500 Deltassa on AutoBalance (automaattinen HydroBalance) -kevennys, joka kantaa niittoyksiköt joka asennossa. Elho Opus -monitorilta säädetään myös AutoBalance.
Elho SideFlow karhojenyhdistäjällä voidaan työvaiheista vähentää karhoittaminen.
Onliner Pro -paalainkäärin
Vaativalle käyttäjälle sopiva Elho Onliner Pro -paalainkäärin esiteltiin yleisölle 2015. Se on osoittanut varmatoimiseksi ja nopeaksi haastavissakin olosuhteissa.
Nurmi 2017 -tapahtumassa K-maatalous esittelee koneen, missä on leveä noukin, tasainen syöttö ja tarkka leikkaus. Näiden ansioista Onliner Pron paalin tiivistys saadaan sopivaksi ja käärintä on nopeaa. Traktorin hytissä olevasta Elhon Opus-näytöltä säädetään Onliner Pron noukintaa, paalin tiheyttä, leikkuuterien määrää, voitelua, verkkosidontaa, alas laskeutuvaa pohjaa ja käärintää.
Käärintäpöydällä, käärintäsatelliitilla sekä kuormaushaarukalla on 359 asteen kulma-antureita, jotka antavat koko ajan ohjaukselle tiedon missä asennossa ne ovat. Tämän ansiosta kuormaus ja käärintä on tarkkaa ja nopeaa. Satelliittikäärintä kahdella esikiristimillä tekee käärinnän erittäin nopeaksi.
Vakiona ovat myös kalvovahdit, jotka automaattisesti kompensoivat muovimäärän toiselta kiristimeltä, jos muovirulla tyhjenee tai muovi katkeaa.
PRO mallin isot ja leveät pyörät (710/50-26,5 lokasuojilla) kantavat hyvin ja antavat vakaan kulun.
Nurmipäivän työnäytöksessä Elho yhdistää kolme työvaihetta yhteen ajokertaan. Näin saadaan puhdasta rehua nopeasti karhoon.
Emolehmätilan laidun on arvokas asia
Emolehmät ovat tehokkaita laidunnurmen hyödyntäjiä. Ne syövät tarkkaan myös karkeampaa heinää, mutta erityisen huolella lipsitään suihin sulavat timotein-, nadan ja valkoapiloiden lehdet, kertoo Arja Mustonen AtriaNauta-ryhmästä. Mustonen toimii myös Tuottava itäsuomalainen naudanlihantuotanto -hankkeen hanketyöntekijänä.
Emolehmien laidunten satoa on suhteellisen helppo nostaa parantamalla laidunkäytäntöjä:
• lohkottamalla laidunalueet
• välttämällä ylilaidunnusta
• tukemalla kasvua puhdistusniitoin ja lannoituksilla
• täydennyskylvämällä
• käyttämällä monipuolisia siemenseoksia tasaamaan laiduntuottoa erilaisissa kasvuoloissa ja eri ikäisillä nurmilla
Napakat syöttölohkot
Laidunryhmän laidunalue olisi alkukesällä hyvä jakaa vähintään kolmeen osaan, jotta laiduntaminen olisi tehokasta eikä lohkolle syntyisi yli- ja alilaidunnettuja kohtia. Laidunalan tarve emo-vasikkaparia kohden vaihtelee suuresti laitumen kunnon mukaan, mutta keskinkertaisella sadolla keväällä tarvitaan vajaa 0,2 ha laidunta emo-vasikkaparia kohden.
Kevään laidunkierros pitää aloittaa ajoissa, sillä kasvusto ohittaa nopeasti laidunasteen. Laitumen korkeus voi olla kevään aloituksessa noin 10 cm ja laidunkierron pituus vain kaksi viikkoa. Myöhemmin kesällä sopiva laidunlohkon aloituskorkeus on vähintään 25 cm.
Lakoon polkeutuminen alkaa, kun heinän korret muuttuvat jäykiksi reilun 40 sentin tienoilla. Vaikka emolehmät syövät kortista kasvustoa lypsylehmiä paremmin, sotkeutuu osa lehdistä peltoon erityisesti sateisilla säillä ja märillä lohkoilla. Puolen metrin korkuisena nurmi on jo selvästi korsiintunut, ja talteen saatu satomäärä on varmasti suurempi säilörehuna kuin laitumena.
Havainnointia laidunkävelyllä
Irlantilaistyyliset viikoittaiset laidunkävelyt auttavat ennakoimaan laitumen kasvunopeutta ja heinän korkeutta. Jos nurmen kasvuvauhti on nopea, voi laidunlohkolle siirtoa nopeuttaa tai päättää sadon korjaamisesta säilörehuksi. Jos kasvuvauhti on ennakoitua hitaampi, kannattaa siirtoa viivyttää ja antaa ryhmälle lisärehua.
Siirto uudelle laidunlohkolle pitäisi tehdä, kun syötyjen alueiden keskikorkeus on noin 8 cm ja hylkylaikkujen osuus lohkon alasta noin 15-20 %. Hylkylaikkujen jääminen on merkki siitä, että lohko on sopivasti laidunnettu.
Eroon ylilaidunnuksesta
Tutkija Maiju Pesonen Lukelta arvioi, että 80 % emolaitumista on ylilaidunnettuja. Ylilaidunnus tarkoittaa sitä, että nurmesta on syöty lähes kaikki lehtimassa ja heinän lähtö uuteen kasvuun hidastuu. Keskikesällä heinän kasvua hidastavat usein myös veden puute ja korkeat lämpötilat.
Kun alkukesän laidunnuksessa kasvu karkaa käsistä niin keski- ja loppukesän laidunkierrossa toipumisaika jää liian lyhyeksi ja laidunnus tehdäänkin aina vain lyhyempään ja lyhempään kasvustoon. Laitumien keskimääräiset sadot ovat reilut 3000 kg/ha ja jäävät selvästi jälkeen säilörehunurmien sadosta.
ProAgrian lohkotietopankin säilörehunurmilla päästään heikoimmassa neljänneksessäkin noin 5000 kg ka/ha ja parhaassa noin 10000 kg ka/ha satoihin.
Puhdistusniitto ja lannoitus
Laidunlohko kannattaa puhdistusniittää ensimmäisen tai toisen syöttökierroksen jälkeen. Nurmi niitetään 1-2 cm keskimääräistä syöttökorkeutta matalammaksi. Niitolla katkaistaan kevätkasvun ikävästi turpaan tökkäävä heinän tyvikorsi syöttökorkeuden alapuolelta, pian siementävät hierakat ja hylkylaikkujen tähkivät korret. Korren katkaisu käynnistää uusien sivuversojen synnyn ja tihentää kasvustoa.
Lannoitus vauhdittaa laitumen kasvuun lähtöä ja lisää tiheyttä. Lannoitukset olisi hyvä jakaa kolmeen, neljään erään. Ensimmäinen lannoitus tehdään ensimmäisen tai toisen syöttökierroksen jälkeen. Myös syyskesän kasvua varten pitää jättää lannoitusta, jotta nurmi ei jää syksyllä liian harvaksi. Syksyn ylilaidunnus ja lannoittamattomuus vähentävät seuraavan kevään satoa.
Syksyä kohden laidunalan tarve kaksinkertaistuu
Suomalaisille timotei-nurminatavaltaisille laitumille on tyypillistä, että alkukesän nopean kasvun jälkeen kasvu hiipuu hetkellisesti, mutta toipuu heinäkuun loppua kohden. Kasvuvauhti on kuitenkin koko ajan hitaampi kuin alkukesällä. Kesän edetessä kaivataan yhä enemmän laidunrehua, sillä kasvavat vasikat juovat enemmän maitoa ja alkavat myös itse maistella laidunheinää.
Laitumien kesä-heinäkuun taitteen hitaan kasvun vaihe saadaan ylitettyä keväällä kylvetyillä vihantakasvustoilla tai lisärehulla. Heinäkuun puolivälin tienoilla imetyskauden rehuksi korjatut säilörehunurmet alkavat myös olla sopivia laidunnettaviksi. Kesän viimeisellä laidunkierrolla laidunta pitäisikin olla 2-2,5 kertainen määrä alkukesään verrattuna.
Viimeisellä laidunkierrolla lohkojen toipumisaika on jo noin neljä viikkoa. Myös loppukesästä tarvitaan puhdistusniittoja erityisesti hierakkaisilla lohkoilla.
Syyskuun puoliväli on timoitei-nurminatanurmille talveen varautumisen tärkeää aikaa. Silloin kerätään talven varastosokerit ja karaistutaan talvilepoon. Laidunnus on hellävaraisempi tapa korjata rehua syksyllä, sillä laidunnuksen jäljiltä osa lehdistä jää kasvamaan. Syyskuun puolivälin säilörehun korjuu poistaa koko lehtimassan, heinä ehtii kuitenkin vielä kasvattaa uudet lehdet ja samalla kuluttaa varastosokereita.
Syyslaidunnuksessa uhkana ovat ylilaidunnus ja pellon pinnan liettyminen ja reikiintyminen. Ne voivat olla seuraavan kevään sadolle yhtä tuhoisia kuin syyskuun puolivälin säilörehunkorjuu. Loppusyksyn viimeisiksi laidunlohkoiksi kannattaakin jättää kyntöön meneviä lohkoja. Kynnettävillä lohkoilla myös nurmen tuhoutuminen lisäruokintahäkkien ympärillä harmittaa vähemmän.
Perustamisvuonna ja sitä seuraavana vuonna nurmen juuristo ei ole vielä täysin kehittynyt. Näillä lohkoilla on märissä oloissa viisaampi päästää heinä kortiseksi, kuin päästää raskaat emot polkemaan tulevien vuosien sadontuottokyky sorkanreikiin. Kun perustamisessa onnistutaan ja satovuosien hoitoon panostetaan, saadaan emolaitumien sato varmasti tuplattua nykyisestä. Satoisalta laitumelta saadaan työmäärään nähden pienellä kustannuksella hyviä vasikoita ja hyväkuntoiset emot.
Suojaviljana toimiva kaura on kuvassa päässyt nurmen kanssa korsiintumaan liikaa ja se olisi antanut paremman sadon säilörehuksi korjattuna.
Syksyn viimeisiksi laitumiksi kannattaa jättää pellot, jotka kynnetään. Näin laitumen tallaantuminen ruokintahäkin ympäriltäkään ei harmita niin paljon.
Hyvällä laidunasteella oleva mehevä nurmi pitää eläimet kunnossa ja maidontuotannon käynnissä.
Vasikoiden lisäruokinta laitumella varmistaa, että nuoriso saa riittävästi kasvun eväitä.
Hylkylaikussa heinä on vähintään kaksi kertaa korkeampaa kuin syödyissä kohdissa. Lohko ei ole ylilaidunnettu kun hylkylaikkujen osuus lohkosta on 15-20 % ja syötyjen kohtien keskipituus noin 8 cm. Hylkylaikku erottuu laitumella selvästi muuta laidunta korkeampana kasvustona ja kertoo, että pelto on sopivasti laidunnettu.
Laidunkuvat: Susanna Vehkaoja, kehittämispäällikkö, AtriaNauta