Suomen lihamarkkinat
Lihabisnes Suomessa on kolmen kauppaa. Osuuskuntapohjalta pörssiin ponnistaneet Atria Oyj ja HKScan Oyj sekä pienestä perheyrityksestä merkittäväksi toimijaksi kasvanut Snellman jakavat keskenään Suomessa tuotetun sianlihan. Lihataloilla on omat linjauksensa niin genetiikan kuin monessa muussakin asiassa. Markkinaosuutta niin koti- kuin ulkomaillakin haetaan erilaistumalla. Mitkä ovat talojen strategiat ja mihin kohtaan tuottaja prosessissa asettuu?
Suomalaisten sianlihantuottajien määrä alenee tasaiseen tahtiin. Teurastamojen mukaan pieniä tiloja jää pois koko ajan, mutta pienen määritelmä ei ole kovin selkeä.
Tehokas sadan emakon tila voi jatkaa siinä missä 200 emakkoa ei toiselle riitä.
Sikojen määrästä pidetään meillä tiukkaa kirjanpitoa. Silti Luonnonvarakeskuksen tilastointi sikamääristä perustuu otantaan ja saattaa siksi olla jossain määrin epätarkka. Kehitys on kuitenkin nähtävissä. Tilastojen mukaan viime vuoden lopussa sikoja oli noin 1,1 miljoonaa, mikä on seitsemän prosenttia vähemmän kuin vuoden 2016 vastaavana ajankohtana. Emakoita ja emakoiksi tarkoitettuja nuoria sikoja oli vajaa 100 000 eli niiden määrä oli vähentynyt noin kahdeksan prosenttia vuoden aikana. Määrän vähenemisen taustalla lienee paitsi sikatilojen väheneminen, myös sikaketjun tietoiset tasapainottamistoimenpiteet, joilla on tasattu kysynnän ja tuotannon tasapainoa sekä porsasmäärää suhteessa lihasikapaikkoihin.
Kymmenessä vuodessa sikojen määrä on vähentynyt viidenneksellä ja tilojen määrä on enemmän kuin puolittunut. Eniten sikoja on Varsinais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Viisi suurinta sikapitäjää vuonna 2017 olivat Huittinen, Uusikaarlepyy, Loimaa, Vehmaa ja Ilmajoki. Huittisissa sikoja oli noin 85 000, Ilmajoella 50 000.
Pääsääntöisesti lihatalojen sikaketjut ovat nyt lähes tasapainossa, kun muutaman vuoden takaiset porsasruuhkat on saatu purettua. Tulevaisuudessa teurastamot katsovat entistä enemmän myös maailmanmarkkinoille, joissa suomalaisen tuotantotavan uskotaan viimeinkin tuovan kaivattua lisäarvoa sianlihan markkinointiin.
Toimivan lihatalon strategia pitäisi tukea myös tuottajaa. Kysymys on siitä, mistä kohtaa strategiapaperista tuottaja löytyy ja voidaanko myös tuottajan pärjäämisestä antaa takuu?
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Maija Yliaho
Kuva: Tuulia Nelimarkka