Itselle räätälöity valmisnavetta tuntuu hyvältä

Uuden tuotantorakennuksen hankkiminen on pitkä projekti, vaikka pihatto hankitaan avaimet käteen -periaatteella. Kauhajokelaiset Tuomo ja Pirkko Pääkkönen tekivät kymmeniä valintoja, ennen kuin kaivinkone ilmestyi tontille. Lopputulos tuntuu hyvältä ja itselle räätälöidyltä.

Uuden tuotantorakennuksen suunnitteluun liittyy lukuisia valintoja: Kuinka monta parsiriviä pitäisi olla, haluanko kylmän, viileän vai lämpimän pihaton, mitoitanko tilat luomun vai tavanomaisen tuotannon mukaan. Merkittäviä valintoja täytyy tehdä myös ilmanvaihdon, lypsyjärjestelmän ja lannankäsittelyn eri vaihtoehtojen välillä. Eikä unohtaa sovi myöskään makuuparsien pinnoitukseen ja kuivittamiseen, hoidon työllistävyyteen ja eläinten hyvinvointiin vahvasti vaikuttavia ratkaisuja.

Pääkköset perehtyivät kaikkien edellä mainittujen lisäksi lehmäliikenteen sujumiseen saadakseen itselleen sellaisen työpaikan, jossa työn tekeminen on mielekästä ja eläimet voivat hyvin.

Yksi tärkeimmistä valinnoista liittyi rakentamisaikaiseen jaksamiseen: teetetäänkö rakennus avaimet käteen -periaatteella vai tehdäänkö mahdollisimman paljon itse?

Vai jotain siltä väliltä?

Jälkeenpäin ajatellen valmisnavetan valinta tuntui oikealta valinnalta, koska rakennusaika tuntui siitä huolimatta aivan tarpeeksi rankalta.

”Mahtaisiko uusi tuotantorakennus olla vieläkään valmis”, Pirkko pohtii puoli vuotta uuden pihaton käyttöönotosta.

Suunnittelussa mukana kolme yritystä

Tuotantorakennuksen pohjapiirustuksen, jolla haettiin rakennusluvat, suunnitteli Mestarifarmi Oy:lle piirtävä Risto Korolainen.

Pääkköset kilpailuttivat varsinaisen urakan Mestarifarmin lisäksi Robora-konseptia edustavan NHK-Keskus Oy:n ja Vana Valmisnavetta Oy:n kesken.

Rakennusluvat ja investointitukipäätökset saatiin loppuvuonna 2016. ”Tarjouskisavaihe oli aikamoista hulabaloota, kun puhelin soi ja mietittiin, ollaanko nyt tekemässä oikeita ratkaisuja”, Tuomo muistelee.

Olo helpottui, kun päätös saatiin aikaan tammikuussa 2017. Pääkköset päätyivät Vana Valmisnavettaan. Tämän seurauksena pihaton toimistohuoneen seinällä olevien piirustusten nurkassa on sekä Mestarifarmin että Vanan leimat, koska Mestarifarmin piirustuksia jouduttiin viilaamaan Vana-mitoituksiin sopiviksi. Vanan suunnitteluosaamisesta vastasi Ari Ojala.

Oman panostuksensa toiminnalliseen suunnitteluun toi myös DeLaval. Pihattoon tulevat aidat, portit, karsinat ja parrenjakajat asetteli piirustuksiin Keijo Sillanpää.

Toimivuudesta kannattaa maksaa

Tavoitteena oli saada aikaan seuraavaakin sukupolvea kiinnostava tilakoko ja helppohoitoinen tuotantoympäristö, jossa eläimillä on hyvä olla.

Pääkkösillä oli toki halu saada uusi kokonaisuus edullisesti. Tähänastisen maatalousyrittämisensä isoimman projektin aikana he oppivat, ettei halpuutta voi aina pitää kaiken sanelevana tekijänä, kun on kyse eläinten hyvinvoinnista ja omasta työympäristöstä.

Ennakkoon tehtyjen tilavierailujen yhteydessä havaittiin joitakin kiinnostavia ja edullisia ratkaisuja, mutta jos ne olivat kompromisseja työn tehokkuuden tai muun toimivuuden suhteen, alettiin pohtimaan, onko esimerkiksi kymppitonnin säästö rakennettaessa paljon, jos siitä seuraa ylimääräistä työtä ja harmittelua usean vuosikymmenen ajan.

Ajatukset muuttuivat omin silmin näkemällä ja ihmisiä jututtamalla.
”Ettei oltaisi aina joka asiassa myyntimiesten armoilla. Joskus on menty laitevalmistajan kanssa jotain katsomaan, kuultu kehut maasta taivaisiin ja sitten todettu, ettei se toimi niin hyvin kuin puhutahan.”

Erään tilakohteen työntekijältä saatiin objektiivista tietoa yhden lannanpoistotekniikan ongelmista, minkä seurauksena tähän pihattoon aiottu tekniikka vaihtui investointina kalliimpaan ritiläpalkkikäytävien ja slalom-lannanpoiston yhdistelmään.

Tähänastisen omakohtaisen kokemuksen perusteella on nähty, että hiehojenkin lanta lähtee liikkeelle.

Tuomo Pääkkönen sanoo tehneensä lannan kanssa jo niin paljon töitä, että se alkaa riittää. ”Jos tämä kalliimpi ratkaisu maksaisi itsensä säästyneenä työnä, pystyisin paremmin keskittymään karjanhoitoon.”

Omia itselle tärkeitä valintoja

Pihatosta haluttiin puolilämmin. Vaikka ulkona on pakkasta kymmenen astetta, on sisällä lämpöeristysten ja lähes kiinni olevien kennolevyikkunoiden ansiosta plus viiden asteen lämpötila sekä vedotonta ja kuivaa.

Ylös-alas liikkuvat ja tuloilman määrää säätävät ikkunat suljettiin kokonaan kovimpien pakkasten aikaan, koska muuten lämpötila olisi laskenut liian alas, ja automatiikkaohjaus vaihdettiin käsikäytölle. Tällä tavoin lämpötila pystyttiin pitämään vähintään plus viidessä asteessa. Muina aikoina automatiikka on toiminut hyvin, vaikka aivan kaikkia säätömahdollisuuksia ei ole vielä ehditty opiskelemaan.

Lämmöntuotto lisääntyy, kun loputkin kaksikymmentä lehmäpaikkaa saadaan seuraavaksi talveksi täyteen. Nuorkarjapuolella on jo riittävästi hiehoja.

Lehmien parret on mitoitettu isojen holsteinien mukaan, vaikka pääosa karjasta on vielä vanhaan navettaan paremmin sopivaa ayrshire-rotua. Nyt hiehoja hankittaessa on ollut enemmän holsteinia tarjolla.

Luomutuotantoon liittyviä tilavaatimuksia ei otettu huomioon, koska silloin rakennus olisi maksanut enemmän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö peltoviljelyä voitaisi siirtää luomuun, sillä valkuaiskasveja on jo mukana rehuntuotannossa, ja jatkossa käytettävissä olevan lannan määrä on entistä suurempi.

Pihatossa on vapaa eläinliikenne. Lypsyssä olevat voivat liikkua vapaasti kolmessa rivissä olevien makuuparsien ja ruokintapöydän välillä ja käydä lypsyrobotilla niin usein kuin haluavat. Robotilta lähtiessä lehmä pääsee automaattisen kolmitieportin ohjaamana joko takaisin lypsävien osastolle, takakiertoon tai hoitokarsinaan.

Umpeutettavia lehmiä ruokitaan niukemmin ja käytetään lypsyllä rajoitetusti. Samasta takakiertotilasta on erotettu ummessa olevien osasto kahdella siirrettävällä aidalla.

Vasikkala on tavanomaista valoisampi, koska sinne saadaan valoa kolmesta suunnasta, päätyseinän yläosan kennolevyn sekä kahdessa väliseinässä käytetyn muotoillun pleksin läpi. Vasikkalan erottaminen muusta eläintilasta mahdollistaa hieman rauhallisemman ja lämpimämmän ympäristön.

Oma valinta oli myös lämmöntalteenotto lietekuiluista. Järjestelmän uskotaan maksavan itsensä. Tilan vanhalle hakekontille olisi ollut liian pitkä matka, eikä sieltä välttämättä olisi ollut otettavissa riittävästi tehoa kylmimpään vuodenaikaan.

Eläinten kuntoluokkakamera ja eläimen vointia kartoittava maidon analysointijärjestelmä jäivät varustevalikoimasta ruksaamatta, mutta perinteisemmät maidon solulaskuri ja lehmien kaulapannassa oleva aktiivisuusmittari ovat käytössä.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Esa Mustonen