Suomalainen hiehonliha on herkkujen herkkua

Ylimääräisiä lehmävasikoita, siis niitä, joita ei tarvita lypsy- tai emokarjan uudistukseen on joskus pidetty ongelmallisina. Ne kasvavat hitaammin kuin sonnipojat ja rasvoittuvat aikaisin. Siitä ei ole kauan, kun niitä ei oikein halunnut kukaan. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Nyt on ymmärretty, että hiehonliha on lihoista parhainta, ja sille on maksuhaluisia ostajia. Sillä on jopa voitettu arvostettu lihakilpailu.

Huomasitteko, että huuliin jäi mukavan tuntuinen pinta, tanskalainen John Nielsen kysyy suomalaistuottajilta tarjoiltuaan juuri paistamaansa hampurilaispihviä. Pihvi on todella maukas, eikä sen jälkeen ole tarvetta levittää huulirasvaa. Maku tulee monen muun tekijän ohella sopivasta rasvaisuudesta.

JN Meat -yrityksen toimitusjohtaja Nielsen ja liharaaka-aineen hankintajohtaja Hans Christian Hessendal Atria Skandinaviasta ovat tulleet Atrian vieraina Suomeen tutustumaan suomalaisiin hiehonkasvattajiin, ja kertomaan, että yritys haluaisi ostaa paljon lisää suomalaista hiehonlihaa. Enemmän kuin sitä on tällä hetkellä tarjolla.

Atria on koonnut Kuopioon ryhmän sopimustuottajiaan kuulemaan tanskalaisten ilosanomaa, ja maistelemaan hiehonkasvatuksen tuloksia. Kasvattajien tunnelma on varovaisen toiveikas.

Laatulihaa maksuhaluisille

Intohimoinen lihanystävä Nielsen on ollut liha-alalla pitkään. Hän on vetänyt omaa JN Meat -yritystään vuodesta 1980, 37 vuoden ajan. Yritys toimii Kööpenhaminan itäpuolella.

22-vuotiaana Nielsenillä oli lihaunelma, jota hän lähti toteuttamaan. Sitä hän kuvaa kolmella sanalla: laatu, laatu ja laatu. Hän perusti oman leikkaamon, ja nyt työntekijöitä on parisataa.

Laatulihaa hän on ostanut eri maista, jalostanut sitä ja myynyt eteenpäin. Toiminta on ollut hyvin kansainvälistä, ja kontakteja on syntynyt paljon. Tärkeistä vienti- ja lihanostajamaista hän mainitsee Tanskan ohella Italian, Espanjan, Portugalin ja Ison-Britannian.

Pari vuotta sitten Nielsen päätyi Suomeen ja tutustui Atrian teurastamoon Kauhajoella. Hän näki, millaisia ruhoja siellä käsiteltiin, ja miten kaikki rasva leikattiin pois.

”Kädet alkoivat täristä”, Nielsen kuvaa. Niin innoissaan hän oli näkemästään lihasta, vaikka suomalaiset hänen mielestään lähes pilasivatkin sen poistamalla kaiken rasvan. Liha oli kuitenkin hyvin marmoroitunutta, eläimet olivat nuoria ja niissä oli sopivasti rasvaa.

Kotona Tanskassa häntä pidettiin hulluna, kun hän ehdotti suomalaisen lihan ottamista myyntiin.

Kokeilu kuitenkin onnistui, ja monien vaiheiden jälkeen Suomesta lähtee tällä hetkellä Tanskaan kaksi lihakuormaa viikossa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Pirjo Mälkiä