Rapsin puintiin mallia Kanadasta

Kylmä kasvukausi sai tänä vuonna rapsinviljelijät innostumaan erilaisista korjuumenetelmistä. Pohjanmaalla idea rapsin karhottamisesta jalostui viljelijäporukassa. Vinkkejä haettiin YouTube-videoilta ja ulkomaisista tutkimuksista, loppu tehtiin sääennusteiden ohjaamana.

Jotain oli keksittävä, jotta kauppakelpoista satoa saataisiin tänäkin vuonna. Lämpösummaa kertyi niin vähän, ettei sato välttämättä valmistuisi ollenkaan”, kertoo Jaakko Kortesmäki Seinäjoelta.

Kortesmäen tilalla toukokuun alkupäivinä kylvetyt Majong-kevätrapsit puitiin lokakuun toiseksi viimeisellä viikolla karholta. 25 hehtaarin kokonaispinta-alasta ainoastaan 5 hehtaaria myöhemmin kylvettyä Brander-kevätrapsia jäi puimatta lumisateen keskeytettyä korjuutyöt.

“Puintiajankohta oli käytännössä viimeinen mahdollinen. Korjuuta jatkettiin niin pitkään kuin pystyttiin, sitten tulikin lunta vajaa 10 senttiä.”

Ennen puintia rapsit ehtivät olla niitettynä karholla noin kaksi viikkoa.

“Aikaväli tuntui liian lyhyeltä, vaikka valmistumista selvästi tapahtui. Niitto olisi pitänyt tehdä kanadalaisten ohjeiden mukaisesti aiemmin, mutta aikataulua venytti sopivan kaluston löytyminen.”

Suomessa rapsin karhottamiseen soveltuvia koneita onkin vain muutamia, Pohjanmaalle yksilö kuljetettiin Hämeestä.

Vahva kasvusto on pääasia

Rapsit niitettiin karholle Kortesmäen tilalla lokakuun toisella viikolla, vesisateessa yön pimeydessä. Työ tehtiin Claas Maxi Swather -karhelleniittokoneella. Swather-tyyppiset koneet ovat yleisesti käytössä Kanadassa rapsin karhoituksessa, Suomessa pääasiassa nurmikasvien siementuotannossa.

“Karhottamisessa tärkeintä on ehdottomasti vankkakortinen kasvusto. Itse kylvän rapsin niin pienellä siemenmäärällä kuin vain uskallan, jolloin kasvustoon muodostuu enemmän sivuversoja ja varresta tulee vahva.”

Suurempaa siemenmäärää käytettäessä varren vahvuutta sen sijaan kompensoi tiheämpi kasvusto. Pääasia on, että karho jää pystyyn sängen päälle ja on ilmava tehokkaan kuivumisen takaamiseksi.

“Swatherin käyttö on muuten hyvin yksinkertaista. Puinnin näkökulmasta on tärkeää vain se, että niitto olisi mahdollisimman sujuvaa eikä takkujen takia tarvitsisi ottaa pakkia. Jos karhoon jää kasoja, on niitä vaikea puida eivätkä ne kuivu kunnolla.”

Seulasto meni tukkoon

Puinnin Kortesmäki teki tavanomaisella leikkuupuimurilla. Karho leikattiin hiukan lyhyempään sänkeen kuin swatherilla ja laonnostopiikit pidettiin paikoillaan.

Kaatokela pyöri sellaisella korkeudella, että se juuri koski karhoon. Takkuisemmissa paikoissa kaatokelaa laskemalla saatiin pakkosyötettyä tavaraa paremmin puimurin koneistoon. Karho oli vielä kosteaa, joten puintivauhti pidettiin maltillisena 3 km/h.

“Yllättäen ajosuunta oli aika merkityksetön. Olisin luullut, että sillä on väliä ajaako swatherin ajosuunnan mukaisesti vai vastaan, mutta eroa ei tuntunut olevan.”

Puintia tehtiin sekä plussa- että pakkaskelillä. Pakkasella kasvusto oli selvästi kuurassa ja se tukki puimurin seuloja, joten alaseula jouduttiin ottamaan pois.

“Puinti tehtiin pelkällä yläseulalla ja tuuli pidettiin kovana. Sen vuoksi jonkin verran satoa ikävä kyllä varisi maahan.”

Vaikka aikaväli niiton ja puinnin väliin jäi lyhyeksi ja sateitakin saatiin useampaan otteeseen, tapahtui kasvustossa kuitenkin selvästi valmistumista.

“Vihreimmätkin sivuversot olivat muuttuneet karhellaoloaikana vähintään maitokahvin värisiksi.”

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Katri Ala-Kleemola
Kuva: Maija Yliaho